Suomalainen kunnioittaa toisen surua vähän liikaakin, sanoo surututkija Mari Pulkkinen
Suomalaiselle kulttuurille on tyypillistä jättää surevat omaan rauhaansa.
Surututkija ja tietokirjailija Mari Pulkkinen, osaavatko suomalaiset tukea toisiaan surun hetkellä?
– Suomalaiselle kulttuurille on tyypillistä jättää surevat omaan rauhaansa, rajata suru yksityisasiaksi ja kunnioittaa sitä vähän liikaakin. Sururauha olisi hyvä rohjeta rikkoa. On arvokasta kiinnostua toisen surusta.
Kuinka kauan suru kestää?
– Kokemukset eivät koskaan lähde meistä. Erityisen merkittävä kokemus kuten läheisen menettäminen piirtää syvät jäljet minuuteemme ja tapaamme olla maailmassa. Tässä mielessä surulla ei ole kestoa vaan menetys on meissä aina.
Osaako kirkko lohduttaa niitä surevia, jotka eivät koe hengellisyyttä omakseen?
– Juuri nyt on muodikasta tarjota kaikkiin vaikeuksiin lääkkeeksi toivoa, ja sitä kirkkokin sureville tarjoaa. Jotta kirkon viesti ei sekoittuisi määrittelemättömään yleistoivoon, olisi syytä tarkentaa, että kyseessä on toivo taivaassa tapaamisesta. Usko jälleennäkemiseen on aidosti kannattelevaa. Niille sureville, joille taivas ei ole totta, kirkko voisi olla salliva syli, jossa toivoton ja lohdutonkin saa levätä.
Mitä tarkoitat suremisen taidolla?
– Minulle suremisen taito on kykyä nähdä, että syväkin suru voi olla hyvää. Menetys ja siihen liittyvä suru voivat määrittää ihmistä ilman, että kyseessä on haitallinen häiriötila, josta tulisi pyrkiä pois tai toipua. Suremisen taito on suostumista surun suuruuteen ja sen sietämistä muissa.
Mari Pulkkinen puhuu surusta ja menetyksen kohtaamisesta ke 28.10. klo 18 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Tilaisuutta voi seurata Tikkurilan seurakunnan Facebook-sivulta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hautausmaalla ei tarvitse pelätä, sanoo lasten pyhäinpäivätapahtumaa järjestävä Ride Koivisto – mutta kyllä Wallinheimon tyttöjä, 3 ja 10, vähän pelottaa
AjankohtaistaMalmin seurakunta järjestää pyhäinpäivän iltana lapsiperheille ohjelmaa hautausmaalla. Nuorisotyöntekijä Ride Koivisto toivoo, että perheet ottaisivat pyhäinpäivän taas omakseen.