Puheenvuorot

Suonpää: Pienin mahdollinen ongelma natsismissa on hakaristilippu

Natsismi ei tullut Suomeen itsenäisyyspäivänä, mutta asioista alettiin vihdoin puhua oikeilla nimillä.

12.12.2018 14:00
Samuli Suonpää

Kun vuosi sitten kutsuin kolumnissani natseja natseiksi, sain yli kaksikymmentä kriittistä palautetta. Näistä alle puolet tuli natseilta. Enemmistö palautteista kritisoi sanavalintaani. Ei saa sanoa natsi, sillä se on leimaavaa, loukkaavaa ja liioittelevaa. Ei pitäisi maalailla piruja seinille. Erityisesti moni pappi oli sitä mieltä, että kirkon lehdessä ei pitäisi natseilla pelotella.

Ennenvanhaan suomalaiset pelkäsivät kutsua karhua karhuksi, ettei karhu kuule ja tule ja syö. Siksi karhulle piti keksiä toista sataa turvallisempaa nimeä. Kenties samasta syystä natseja on vuosia suostuttu kutsumaan maahanmuuttokriitikoiksi ja kansallismielisiksi. Itsenäisyyspäivänä tämä näytti edes hetkeksi muuttuneen.

Tähän saakka Suomessa on eletty kummallisessa vaihtoehtotodellisuudessa, jossa natsien vastustaminen on merkinnyt toista ”ääripäätä” tolkun ihmisen sulkiessa silmänsä väkivaltaiselta rasismilta. Vasta oikeuden päätettyä Pohjoismaisen vastarintaliikkeen lakkauttamisesta natsijärjestönä, on edes sitä uskallettu kutsua natsijärjestöksi.

Itsenäisyyspäivän mielenosoituksesta pääministeri Juha Sipiläkin viimein havahtui: natsiliput eivät kuulu Suomeen. Natsilippunatsit on pääministerinkin helpompi tunnistaa kuin katupartionatsit. Ymmärtäähän sen, että kun ”lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun”, saattaa keskustelu helposti saada ”liian suuret mittasuhteet”.

Valtiovarainministeri Petteri Orpon hakaristiliput puolestaan innostivat vetelemään Suomen lähihistorian mutkia kunnolla suoriksi. Orpo keksi itsenäisyyspäivän herkistämänä vedota sotaveteraanien perintöön: ”Veteraanit eivät taistelleet siksi, että natsiliput saisivat liehua.” Ihan noin yksinkertaista se ei ole, Petteri. Eivät hakaristiliput 1940-luvun alussa Suomelle jääneet aivan vieraiksi.

Seuraavaksi olisi syytä symbolien sijaan kiinnittää huomio puheisiin ja tavoitteisiin.

Natsismi ei tullut äskettäin Suomeen. Samat natsit ovat marssineet samojen huutojensa kanssa jo vuosia. Keskeistä ei ole, marssiko perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho natsilippumielenosoituksessa (ei marssinut) vaan se, marssivatko perussuomalaiset yhdessä natsien kanssa (kyllä marssivat).

Halla-aholla ei ollut mitään tekemistä natsilippukulkueen kanssa vaan hän kävi toisen mielenosoituksen, maahanmuuttokriittisen ja äärioikeistolaisen 612-mielenosoituksen lähtöpaikalla toivottavassa hyvää matkaa. Uutisessa olivat menneet natsit sekaisin.

Näyttää siltä, kuin koko natsismin keskeisin ongelma olisivat Suomen maabrändin pilaavat pari kolme natsilippua, vaikka päinvastoin, nämä liput olivat parasta, mitä natsimielenosoituksissa on tapahtunut pitkään aikaan. Hakaristi on sentään selkokieltä, se on kaikkien tunnistama symboli, paljon helpompi lukea kuin Suomen vastarintaliikkeen Tyr-riimu tai Suomen Sisun kulmikkaaksi tyylitelty hannunvaakuna.

Ehkä natsit olivat jo itsekin alkaneet pitää kiertoilmauksia naurettavina. Natsia ei kerta kaikkiaan ole suostuttu tunnistamaan natsiksi, kunnes kuvatekstiin kirjoitettiin isoilla alkukirjaimilla ja sana tavutettiinkin valmiiksi: NAT-SI.

Hakaristiliput vapauttivat kutsumaan natseja natseiksi ja se on tärkeä. Seuraavaksi olisi syytä symbolien sijaan kiinnittää huomio puheisiin ja tavoitteisiin. Ne ovat paljon suurempi ongelma kuin natsin tunnistamista helpottava natsilippu. Vasta sen jälkeen selviää, onko sillä mitään merkitystä, missä natsikulkuessa kukakin marssii.