Suonpää: Tässä on näppärä haukkumasana, kun toisen tekemä moraalinen valinta ärsyttää

Suonpää: Tässä on näppärä haukkumasana, kun toisen tekemä moraalinen valinta ärsyttää

Hyvesignaloinnista puhuvat ymmärtävät hävinneensä taistelun.

Oletko vaihtanut sosiaalisen median profiilikuvasi vaatiaksesi raiskauslainsäädäntöön muutoksia tai puhunut julkisesti tasa-arvon ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta? Oletko osallistunut kierrätyskampanjaan tai kasvissyönyt julkisella paikalla? Siinä tapauksessa olet varmasti huomannutkin, että tällaista kutsutaan hyvesignaloinniksi.

Hyvesignaloinnilla tarkoitetaan omien eettisten arvojen ja moraalisten valintojen kertomista ääneen niille, jotka eivät ole näistä nimenomaisesti kysyneet. On hyvesignalointia ilmoittaa Facebookissa, että ilmastonmuutosta vastaan pitäisi taistella tai kertoa kirkossa, että avioliitto kuuluu myös samaa sukupuolta oleville pareille. Kyse ei ole pelkästään aktiivisesta viestinnästä, vaan esimerkiksi kasvissyöntiä pidetään usein hyvesignalointina, vaikkei ruoka suussa puhuisikaan.

Se, että joku on tehnyt moraalisen valinnan, joka näkyy muille, ärsyttää jo lähtökohtaisesti. Toisten ihmisten moraaliset valinnat muistuttavat moraalista – ja on harvoja asioita, joiden ajattelemista yritämme välttää yhtä aktiivisesti.

Useimmiten hyvesignalointi on haukkumasana naisten tai vähemmistöjen puolustamiselle. Ihmisen, joka vaatii toisille samoja oikeuksia kuin on itse saanut, sanotaan hyvesignaloivan. Tarkoitus on silloin siirtää huomio tasa-arvo-ongelmasta henkilöön, joka tasa-arvosta puhuu. Hyvesignalointipuhe esittää moraalin turhamaisuuden syntinä. Tarkoitus on tehdä naurunalaiseksi ihminen, joka puhuu siitä, mikä on oikein.

Jos maailmaan jotakin mahtuu, niin hyväpuhetta.

Hyvesignalointi ilmestyi yleiseen kieleen 2010-luvun alkupuolella eli osapuilleen samaan aikaan kun populistinen uusoikeisto alkoi näkyvästi nousta verkkokeskusteluissa. Juuri laitaoikeiston retoriseen työkalupakkiin hyvesignaloinnista puhuminen on koko ajan kuulunutkin.

Puhe hyvesignaloinnista kohdistetaan aina vasemmistolaisina pidettyihin arvoihin, aivan kuin oikeistolaisia arvoja ei koskaan signaloitaisi samalla tavalla. Kukaan ei nimitä maanpuolustuspuhetta, yrittäjyysevankeliumin julistamista tai rajat kiinni -vaatimuksia hyvesignaloinniksi.

Hyvesignalointiretoriikan avulla voidaan kokonaan välttää kysymys siitä, onko hyvesignaloitu vaatimus oikeutettu. Kun yhä harvempi kehtaa ääneen vastustaa tasa-arvoa tai kiistää ilmastonmuutosta, on helpompi kritisoida henkilöä kuin hänen asiaansa. Hyvesignalointipuhetta viljelevät ensisijaisesti ne, jotka pelkäävät hävinneensä taistelun.

Mitä yleisemmin ilmastonmuutos ymmärretään todelliseksi ongelmaksi, sitä helpommin siitä puhuminen leimataan hyvesignaloinniksi. Kun ensimmäisen kerran kuulin piispan luonnehtivan keskustelua kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta moraaliseksi säteilyksi, ymmärsin, että nyt piispakin jo tajuaa hävinneensä.

Saitko kuulla hyvesignaloivasi? Hyvä. Jatka samaan malliin. Jos maailmaan jotakin mahtuu, niin hyväpuhetta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi