Suonpää: Viranomaiset ilmiantavat sateenkaaripappeja kirkolle
Suomeen on syntynyt erikoinen tapa hyödyntää henkilötietoja.
Sateenkaaripappeja metsästetään kirkossa väestörekisterin tietojen perusteella. Kun löydetään homopari, selvitetään, onko heidät vihkinyt pappi. Pahimmillaan viranomainen lähettää itsenäisesti ilmiantoja homoja vihkineistä papeista kirkolle kurinpitotoimia varten.
Kun kirkko ei enää ole valtionkirkko, tuntuisi aika erikoiselta, jos valtio ilmiantaisi kirkolle pappeja, jotka toimivat lain mukaan, mutta rikkovat piispojen ohjeita vastaan. Tästä on kuitenkin tullut arkipäivää Suomessa.
Kuvio on aika yksinkertainen. Pekka ja Matti, kaksi toisiinsa rakastunutta kristittyä, haluavat mennä naimisiin. Kenties sen vuoksi, että piispojen mukaan “seksuaalisuuden aidoin ja kaunein, turvallisin ja tyydyttävin toteutumispaikka on avioliitto”. Tai sitten ihan vain, koska ovat rakastuneita toisiinsa ja rakastuneilla usein on yhtä romanttinen käsitys avioliitosta kuin piispoillakin. Syyllä ei edes ole väliä, sillä puolentoista vuoden ajan on avioliitto ollut tässä maassa laillinen homoillekin.
Koska Pekka ja Matti ovat seurakuntalaisia, he haluavat kirkkohäät. Oman seurakunnan pappi ei kuitenkaan halua Pekkaa ja Mattia vihkiä, hänellä kun on asuntolaina ja piispa, jonka mielestä kirkkohäät eivät ole homoille mahdollisia. Sateenkaaripappien nettisivulta Pekka ja Matti kuitenkin löytävät pastorin, jolle rakkaus merkitsee enemmän kuin kirkkokäsikirja.
Vihittyään parin, pappi kiikuttaa vihkitodistuksen maistraattiin ja pariskunnan onnellinen ja Jumalan siunaama avioliitto voi alkaa. Sateenkaaripapille puolestaan alkavat vaikeudet tässä vaiheessa.
Oulussa ystävällinen viranomainen itse ilmiantaa homoparin vihkineen papin.
Vanhoina hyvinä aikoina väestökirjanpito kuului kirkolle. Kirkonkirjoista on luettu tiedot syntymistä, kuolemista ja avioliitoista. Kirkonkirjoista löytyivät myös tiedot lapsista, jotka julkesivat luvatta syntyä avioliiton ulkopuolella, ja joiden äidit siksi olivat kirkollisen nuhtelun tarpeessa. Kaksikymmentä vuotta sitten väestökirjanpito jätettiin maistraattien tehtäväksi. Omaa jäsenrekisteriään varten kirkko kuitenkin saa edelleen tiedot väestötietojärjestelmästä. Näitä jäsenrekisteriä varten saatuja tietoja käytetään nyt kirkossa pappien rankaisemiseen.
Kun tieto avioliitosta tulee seurakunnalle, on se myös sellaisten ihmisten ulottuvilla, jotka eivät tätä henkilötietoa mihinkään tarvitse. Havaitessaan homohäät, väestötietoja herkeämättä seuraava kirkkoherra tai seurakuntien keskusrekisterin johtaja soittaa maistraattiin ja pyytää tiedon siitä, kuka parin on vihkinyt. Oulun maistraatista näitä ei edes tarvitse erikseen pyytää, sillä Oulussa ystävällinen viranomainen itse ilmiantaa homoparin vihkineen papin kirkolle.
Samaan aikaan kun koko Eurooppa on huolissaan yksityisyyden suojasta ja henkilötietojen käytöstä, Suomeen on rakennettu järjestelmä, jossa viranomainen ilmiantaa kirkolle sateenkaaripappeja.
Se, mitä papille lopulta käy, riippuu hiippakunnasta. Jotkut tuomiokapitulit kohtelevat rekisterikyttääjien ilmiantoja roskapostina, toisissa pappia uhkaa viraltapano. Kirkossa alueellisiin eroihin on totuttu. On kuitenkin vaikeampi ymmärtää, miksi Oulun maistraatti toimii sateenkaaripappeja ilmiantaessaan aivan eri säännöillä kuin Helsingin maistraatti, joka vähät välittää kirkon avioliittoteologiasta.
Vaikeaa on myös uskoa, että lainsäätäjä olisi tarkoittanut kirkkokäsikirjaa maistraattien noudatettavaksi. Tai kirkolle jäsenrekisteriä varten uskottuja henkilötietoja käytettäväksi pappien rankaisemiseen. Sekä kirkon että Väestörekisterikeskuksen tietosuojaselosteista nähtävästi puuttuu tämä olennainen tieto: “Henkilötietosi luovutetaan kirkolle sen varmistamiseksi, että homoseksuaaleja seurakuntalaisia palvelevat papit saavat ansaitsemansa rangaistuksen.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ville Ranta: Tuhma vai kiltti, ajatelkaas!
Puheenvuorot
