Suonpää: Valkoisten miesten vuoro

Suonpää: Valkoisten miesten vuoro

Valkoinen keski-ikäinen mies ei ole oppinut tunnistamaan sortoa, koska meitä ei sorreta. Olisiko aika tarttua toimeen?

Kun Mellunmäen moskeijaa oli toistuvasti uhkailtu ja häiriköity, moskeijan pihalla järjestettiin tapahtuma Kaveria ei jätetä, muistutukseksi siitä, että Suomessa myös muslimien pitää saada harjoittaa uskontoaan vailla pelkoa. Siksi minäkin seisoin moskeijan edessä, kädessäni mikrofoni ja aikaa kaksi minuuttia. Juuri, kun olin ajatellut kertoa ilkivallan ja uhkailun kohteeksi joutuneille, että olemme yhteisessä rintamassa, tajusin, ettei se olisi totta. Emme me ole.

Moskeijan edessä seisoi satoja ihmisiä, nuoria ja vanhoja, valkoisia ja ruskeita, miehiä ja naisia. Vain yksi etninen ryhmä loisti poissaolollaan. Valkoisia miehiä, jotka yleensä näyttäytyvät enemmistönä missä tahansa, missä käytetään puhevaltaa, oli vain muutama. Jos meitä, jotka olimme paikalla puhuaksemme eli päästäksemme vähän pätemään, ei lasketa, ei paljon laskettavaa jäänytkään.

Tapahtuman viesti moskeijan väelle oli, että #kaveriaeijätetä. Nyt, jos koskaan, olisi tarvittu valkoisia keski-ikäisiä miehiä. Silloin lapset, joita on moskeijan seinään spreijatussa tekstissä uhattu kansanmurhalla, olisivat saaneet nähdä sen, että myös valkoiset miehet puolustavat heidän oikeuttaan olla olemassa.

Olin suunnitellut puheelle hyvän aloituksen: ”Te ette ole yksin.” Se olisi ollut juhlallista ja mahtipontista, mutta se ei olisi ollut totta. Tietenkin he ovat yksin. Me olemme jättäneet heidät kohtaamaan vihan ja väkivallan yksin. Jos rasismin ja uhkailun mahdollistavat sivustakatsojat, tarkoittaa se minua ja muita valkoisia miehiä. Juuri me emme ole puuttuneet väkivaltaan. Anteeksi.

Turvallisen Suomen rakentaminen ei voi olla yksin sorrettujen ja ahdisteltujen vastuulla.

Emme me valkoiset miehet kuitenkaan pahoja ole. Me emme vain tajua. Vaikka ruskeat ystäväni kertovat jatkuvasti arjen rasismista, minä en näe sitä koskaan. Me keski-ikäiset valkoiset miehet emme ole oppineet tunnistamaan sortoa, sillä meitä ei koskaan sorreta. Sori siitä.

Meille kai pitäisi puhua rasismista enemmän, jotta me tajuaisimme. Onko oikein vastuuttaa vähemmistöjä siitä, että mekin tajuamme? Ei tietenkään. Ei kuitenkaan kannata jumittaa tähän. Vähän kärsivällisyyttä, yksinkertaisia lauseita ja paljon ääntä. Myös valkoinen mies voi oppia. Emmehän me kuitenkaan ihan tyhmiä olemme, hitaita vain. Asiat pitää vääntää meille rautalangasta.

Rasismia ja vihapuhetta vastaan taistelevat nyt naiset ja rodullistetut. Kaiken muun me valkoiset miehet omimme itsellemme, mutta väkivallan ja vihapuheen vastustamisen me kuvittelemme kuuluvan vain ruskeille tytöille. Turvallisen Suomen rakentaminen ei voi olla yksin sorrettujen ja ahdisteltujen vastuulla. Myös meidän, sivusta seuraavien ja ohi katsovien valkoisten miesten on aika kantaa vastuumme.

Onneksi meihin keski-ikäisiin valkoisiin miehiin on lopulta aika helppo vaikuttaa. Me olemme varsin persoja huomiolle, kaipaamme kiitosta ja olemassaolon tarkoitusta, haluamme vähän päteä. Kyllä mekin osallistumme, kun meidät vain saadaan ymmärtämää, että meistä voisi olla hyötyä. Meistä olisi.

Jokaisessa metrossa, jossa joku häiriköi maahanmuuttajaa, on isompi joukko valkoisia miehiä, jotka voisivat mennä väliin. Meidät vain pitää saada ymmärtämään, kun jotain pahaa tapahtuu. Jokaisella kadulla, jossa natsi liimaa väkivaltaan kiihottavia mainoksia seinään, on suurempi joukko valkoisia keski-ikäisiä miehiä, jotka voisivat olla hyödyksi ja raaputtaa sen mainoksen pois. Kunhan huomaamme ne mainokset.

Jos me valkoiset keski-ikäiset miehet voimme istua yökausia venesatamassa vartioimassa, ettei purjeveneitä satuteta, miksei meitä muka voisi pyytää moskeijaa tai synagogaakin puolustamaan? Jokaista rasistista huutajaa kohtaan meillä on monikymenkertainen joukko keski-ikäisiä valkoisia miehiä, jotka voisivat huutaa paljon lujempaa: ”Nyt riittää!”

Muut tekevät jo osansa. Nyt on enää meistä valkoisista miehistä kiinni, voiko täällä elää. Meitä on paljon – ja meillä on melkein kaikki valta. Onhan se nyt kumma, jos ei tässä muka saada nulikoita kuriin, isot miehet.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi