Suonpää: Toivottavasti se oli terrorismia

Suonpää: Toivottavasti se oli terrorismia

Me haluamme löytää selityksen. Enemmän kuin mitään, me toimittajat haluaisimme nyt löytää jonkun pahan ihmisen, joka on radikalisoinut Turun tappajan, johdattanut hänet pimeyden töihin.

Kaikki tapahtui nopeasti. 18-vuotias nuori puukotti kahdeksaa ihmistä ja muutaman minuutin kuluttua poliisi ampui häntä. Kaikki tämä tapahtui ennen kuin ensimmäinenkään twiittaaja ehti osallistua tragediaan. Aina nopealla kansanedustaja Mikko Kärnälläkin kului kaksi tuntia aikaa, ennen kuin hän keksi vitsailla sillä, että tuon kolmen minuutin aikana Yleisradio ei ehtinyt antaa vaaratiedotetta: ”Karhut kyllä tiedotetaan.”

Viranomaiset kertovat osanneensa varautua tämän tyyppiseen iskuun ja hyvinvointi-Suomi osoitti parasta osaamistaan niin tappajan pysäyttämisessä kuin uhrien hoitamisessakin. Tappaja oli nopeasti kiinni, mutta Turun median harkinta karkasi Turun yöhön. Iltalehti julkaisi nopeasti täysin absurdin uutisen ”Miekkamiehet jahtasivat ihmisiä kadulla”. Somessa levitettiin kännykkävideota, jossa sivulliset varoittavat ihmisiä vaarasta: ”Varo! Varokaa!” Pelokkaissa korvissa huuto muuttui hetkessä muotoon ”allahu akbar” ja kohta myös nimettömänä haastateltu missikaunotar antoi silminnäkijälausunnon: ”Veristä puukkoa kantanut kantanut mies huusi Allahia”.

”Viikonlopun aikana terrori tuli Suomeen”, tiesi presidentti, sillä tapahtunutta tutkitaan terroristisina murhina. Se tarkoittaa vielä pahempaa rikosta kuin ihmisen tappaminen, ihmisen tappamista muiden pelottelemiseksi. Motiivia poliisi ei vielä tiedä ja presidentti puolestaan ei tiennyt, että ensimmäinen terroriteko tämä ei missään tapauksessa ollut. Ei tämä ollut edes tämän vuosituhannen ensimmäinen. Kun samoin 18-vuotias nuori mies ampui kahdeksan ihmistä Jokelan koululla syksyllä 2007, teon tarkoitus oli pelotella koko yhteiskuntaa, käynnistää demokratian vastainen vallankumous. Hänen motiivinsa me tiedämme, sillä terroristi oli kirjoittanut yli-ihmisfantasiansa manifestin muotoon.

Jokelan tappajan ”Luonnollisen valitsijan manifesti” pursuaa vihaa. Se kertoo teon suunnitelmallisuudesta, mutta saa lukijan samalla toivomaan, että olisimme ymmärtäneet reagoida etukäteen hänen tuskaansa. Kun tapahtuman tausta on presidentille tuntematon, on vaikea uskoa, että siitäkään tragediasta olisi opittu mitään. Kymmenessä vuodessa se unohdettiin ja vaiettiin. Niin käy nytkin, pelkään.

Paljon terrorismiakin pelottavampaa olisi, jos kyse lopulta olisi ihan tavallisesta tyypistä.

Turun tragedian kanssa elämme nyt suurinta innostuksen vaihetta, kun viranomainen toisensa perään käyttää sitä saadakseen lisävaltuuksia. Huolellisesti valmistellun tiedustelulain kanssa voidaan huolellisuus ja perustuslaki unohtaa. Laki viedään pikavauhdilla läpi, vaikkei kukaan osaakaan selittää, miten tietoliikenteen massavalvonta olisi nyt tapahtuneessa auttanut.

Sisäministeri Paula Risikon pitkäaikainen toivekin ehkä toteutuu ja paperittomien turvapaikanhakijoiden auttamisesta tulee rikos. Rauhan olosuhteissa me ehkä ymmärtäisimme, miten vaarallisia puheet lähimmäisten auttamisesta rikoksena ovat. Nyt käydään sotaa terrorismia vastaan ja kansalaisoikeuksista tulee sivullinen uhri.

Me haluamme löytää selityksen. Niin kovasti selitystä haetaan, että Iltalehdessä haastateltavaksi kelpasi jo 14-vuotias tyttökin. ”Semmonen ihan tavallinen”, tyttö osasi epäillystä terroristista kertoa, ”on tullut käytävällä vastaan.” Enemmän kuin mitään, me toimittajat haluaisimme nyt löytää jonkun pahan ihmisen, joka on radikalisoinut Turun tappajan, johdattanut hänet pimeyden töihin.

Tapahtunutta tutkitaan terrorismina ja sen toivotaan olevan terrorismia, sillä tämä olisi se turvallisin selitys. Paljon terrorismiakin pelottavampaa olisi, jos kyse lopulta olisi ihan tavallisesta tyypistä. Pelottavinta on pahuus, joka voi tulla käytävällä vastaan. Sellaiselle me emme osaa tehdä mitään.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi