Suonpää: Pari vinkkiä poliisin kriisiviestintään

Suonpää: Pari vinkkiä poliisin kriisiviestintään

Kun poliisien suljettu Facebook-ryhmä paljastui, miten poliisi reagoi? Valehtelemalla ja vähättelemällä. Nyt olisi parasta lopettaa kriisiviestintä ja puuttua itse asiaan.

Kriisiviestinnän pahimpia virheitä isossa, julkista luottamusta nauttivassa organisaatiossa, on noudattaa kriisiviestinnän ohjeita. Se kävi selväksi viikonloppuna. Ne ihmiset, jotka näitä ohjeita kirjoittavat, ovat yleensä ulkopuolisia spin doctoreita. Heidän tehtävänsä on saada organisaatio näyttämään hyvältä silloinkin, kun sen itse asiassa pitäisi näyttää pahalta. Ja siinä se modernin kriisiviestinnän pahin virhe on, valehtelussa. Valehteluahan se ongelman vähättelykin todellisuudessa on.

Viikonloppuna Long Play raportoi poliisien suljetusta Facebook-ryhmästä, jossa poliisit olivat kertoneet toisilleen, mitä maahanmuuttajista todella ajattelevat, kun typerästi kuvittelivat, etteivät muut ole kuulolla. Jos ennen sanottiin, että humalassa ihminen on aidoimmillaan eli vastenmielisimmillään, nykyisin se on suljetussa ryhmässä.

Kun alku meni pieleen, ei mikään määrä kriisiviestintää enää käännä kurssia.

Miten poliisi reagoi? Valehtelemalla ja vähättelemällä. Ihan ensimmäisenä annettiin ulos tiedote, jossa korostettiin sitä, että ryhmä oli yksityinen eikä poliisin virallista viestintää. Se ei tietenkään lohduttanut yhtään ketään. Valehtelusta jäätiin kiinni sitten seuraavana päivänä, kun selvisi, ettei tämä ihan uutena tietona poliisijohdolle tullutkaan vaan ryhmästä oli varoiteltu jo kauan sitten.

Kun alku meni pieleen, ei mikään määrä kriisiviestintää enää käännä kurssia.

Kriisiviestinnässä keskeisintä ei ole viestintä. Ei alkuunkaan. Keskeisintä on ihan ensimmäisenä ymmärtää, että kyse ei ole viestinnän kriisistä vaan siitä, että on ihan oikea ongelma. Se, että poliisin sisäisen FB-keskustelun sisältö on vuodettu julkisuuteen, ei ole ongelma. Se on itse asiassa hyvä asia, ehkä parasta, mitä poliisille on Suomessa vuosiin tapahtunut. Vasta kun ongelma tulee näkyväksi, siihen puututaan. Tai, kuten AA-liikkeessä on ymmärretty, ensimmäinen askel on ongelman myöntäminen.

Toinen kriisiviestinnän yleinen ohje on, että kun kriisi syntyy, vain yksi henkilö hoitaa siitä viestimistä. Siis suomeksi, että turpa kiinni muut, viisaus asuu meillä täällä viestintäjohdossa. Pieleen menee sekin, mikäli on kyse oikeasta kriisistä. Ja sitä poliisin nauttiman luottamuksen järkkyminen on, todellinen kriisi. Se, mitä poliisi nimenomaan olisi tarvinnut jo viikonloppuna, olisi ollut satojen tai tuhansien poliisien sosiaaliseen mediaan jakama tieto siitä, että tämä on väärin. Se, että muutama viran puolesta somepoliisiksi nimetty nyt jakaa samaa rasisminvastaista meemikuvaa ei auta. Se ei ole uskottavaa, koska se ei ole aitoa.

Koko ongelma yritettiin piilottaa varomattomiksi puheiksi. Ne puheet eivät ole ongelma. Asenteet, jotka niissä puheissa näkyivät, on. Se, että rikosilmoituksen saanut poliisimies varoittaa poliisikavereitaan siitä, että heidän puheitaan tutkitaan, on ihan todellinen ongelma. Se vaarantaa kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon paljon enemmän kuin turvapaikkapäätösten lukeminen kirkossa tai muutama mieltään osoittava pätkäpappi.

Pahinta on, kun vedotaan siihen, että nyt ei voi kommentoida, kun asiaa ei ole selvitetty. Onhan se selvitetty. Se on esillä nyt ja kaikkien tiedossa. Toimittajat selvittivät, kun poliisista itsestään ei siihen ollut. Nyt olisi parasta lopettaa kriisiviestintä ja puuttua itse asiaan.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi