Suonpää: Rumia saa puhua, kunhan osaa välttää näitä kiellettyjä sanoja
Politikkaa saa tehdä sillä asenteella, että vähäosaiset ovat ihmisroskia. Koulua voi johtaa ahdistelua vähätellen. Tärkeintä on asettaa sanansa oikein.
Aina silloin tällöin sattuu niin, että sanavalintamme vahingossa paljastavat, mitä todella ajattelemme. Hämmentävän usein keskustelu julkisuudessa jää jumiin tähän sanavalintaan eikä näe asennetta sanan takana. On syntynyt merkillinen, kollektiivinen harha siitä, että puheenvuoroissamme merkittävintä olisivat yksittäiset sanavalinnat.
Sanavalintaan on helppo puuttua. Kun kaupunginvaltuutettu puhuu ”ihmisroskasta” tai rehtori ”pillusta”, on jokaiselle selvää, että sanomista tulee. Vähäinenkin säädyllisyys riittää sen ymmärtämiseen, että nyt on valittu väärä sana. Siksi näistä aina syntyy somekohu. Usein se, jonka puheista on huomautettu, rähjätty tai kohuttu, takertuu sanavalintaansa itsekin, aivan kuin kyse lopulta olisi vain tästä yksittäisestä sanasta. Sanaa pyydetään anteeksi ja selitykseksi jää, että sana lipsahti vahingossa. Ihmiset nähtävästi saavat itsensäkin helposti uskomaan, että juuri yksittäinen sana oli ongelma. ”Oli kyse yhdestä sanasta”, suree nyt hyllytetty kärsämäkeläisen koulun rehtori, joka oli selittänyt seksuaalista ahdistelua sillä, että ”pillua tekkee mieli miespuolisella”. Hänenkään mukaansa alatyyliset sanat ”eivät kuulu virkamiehen kielenkäyttöön”, ja kovasti näyttää harmittavan, että ”tässä juuri tapahtui työtapaturma.” Ei. Se työtapaturma ei ollut sanavalinnassa vaan siinä, että vähättelit haastattelussa seksuaalista ahdistelua. Siksi meille heräsi huoli, että olisit vähätellyt sitä työssäsikin. Mutta oli sillä sanavalinnallakin merkitystä. Juuri sanavalinnan takia me kiinnitimme sinuun huomiota.
Pääministeri Juha Sipilä ohitti sosiaalipoliittisen asenneilmapiirin täysin kiirehtiessään sanavalinnan tuomittuaan jo pohdiskelemaan armollisuuden merkitystä.
Ne, jotka osaavat kieli keskellä suuta vähätellä ahdistelua, selviävät helpommalla. Kuten esimerkiksi sekin rehtori, joka samassa Yleisradion jutussa arveli ahdistelukokemuksen johtuvan siitä, että Lohjalla on ”hyvin vanha koulurakennus, jossa on ahtaat ja kapeat käytävät.” Jos Kärsämäen rehtorikin olisi ymmärtänyt puhua tilanahtaudesta, jossa kurittomien pojanviikarien on vaikea hillitä itseään puberteetin kukkaan puhkeavien neitosten ympärillä, hänellä olisi yhtä työpaikka. Täsmälleen samoin kävi Oulun kaupunginvaltuustossa maanantaina, kun Keskustan Riikka Moilanen kutsui vähäosaisia ihmisroskaksi. Valtuutetun mukaan nämä ”ammattimaisesti alkoholia, huumeita, päihteitä” käyttävät köyhät ”ovat ottaneet Isokadun nyt kodikseen” eli tunkeutuneet luvatta hyväosaisten alueelle, aivan kuin asunnottomat olisivat ahneuttaan viemässä tilaa kunnon ihmisiltä.
Oulussakin puututtiin sanavalintaan, sillä juuri sanasta ”ihmisroska” oli helpompi puhua kuin sanan takana elävästä asenneilmastosta, jossa köyhät ja sairaat ovat roskia, jotka tulisi siivota kadulta, lakaista piiloon. Sanavalinta tuomittiin nopeasti, ja sanavalintaa Moilanenkin ymmärsi heti pyytää anteeksi.
Samaan aikaan oululaiset ystäväni ovat muistuttaneet, ettei tämä ole läheskään julminta ja kylmintä puhetta, mitä Oulun kaupunginvaltuuston kokouksissa vähäosaisista kuulee. Se on varmasti totta. Moilasen lipsahdus, väärä sanavalinta, oli meille kaikille paljon helpompi käsiteltävä kuin ne arvot, joilla politiikkaa tehdään.
Myös pääministeri Juha Sipilä ohitti sosiaalipoliittisen asenneilmapiirin täysin kiirehtiessään sanavalinnan tuomittuaan jo pohdiskelemaan armollisuuden merkitystä yhteiskunnassa. Kovasti Sipilääkin ihmetyttää, miksei tällaisesta pikku lipsahduksesta nykyisin selviä pelkällä anteeksipyynnöllä. Sitä, miksi valtuutetulle edes tupsahtivat asunnottomat mieleen keskustelussa, jossa oli puhuttu kivetyksen likaisuudesta ja katujen roskaamisesta, olisi ehkä lopulta syytä pohtia enemmän kuin sanavalintaa.
Pelkään, että me vartioimme yksittäisiä sanoja, sillä asenteiden edessä olemme voimattomia.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Netti ei ole pilannut yhteiskunnallista keskustelua
PuheenvuorotPäätöksiä ei voi jättää niille, jotka kykenevät argumentoimaan sivistyneesti ja analyyttisesti.
