Suonpää: Pakkopalautukset ovat laillisia – samoin juutalaisten luovutus Saksaan

Suonpää: Pakkopalautukset ovat laillisia – samoin juutalaisten luovutus Saksaan

Turvapaikanhakijoiden palauttaminen vaaralliseen Kabuliin on laillista. Silti se on väärin.

Eilen tuhannet suomalaiset kerääntyivät osoittamaan mieltään kansalaistorilla "laittomia karkotuksia ja hallituksen epäinhimillistä politiikkaa" vastaan. Hyvä. Juuri näin pitääkin tehdä. Kun politiikka on väärin tai epäinhimillistä, kansalaisten pitää se kertoa.

Ne palautukset eivät vain olleet laittomia.

75 vuotta sitten Suomesta luovutettiin kahdeksan juutalaista Saksaan, keskitysleirillä tapettaviksi. Vain yksi heistä selvisi Auschwitzista hengissä. Nämäkin luovutukset olivat laillisia. Sisäministerit Toivo Horelli ja Paula Risikko korostavat molemmat palautusten laillisuutta. Vuoden 1942 palautuksissa oli kyse "tavallisesta poliisiasiasta" ja vain turvapaikkaoikeutensa menettäneiden "epäsuotavien ja rikollisten ainesten" poistamisesta maasta. Miksi tämä kuulostaa minusta tutulta?

Pakolaisten luovuttaminen Saksaan oli laillista – ja silti ihan helvetin väärin.

Myös tämän viikon pakkopalautukset ovat laillisia – ja tässä se ongelma onkin. Lakiin vetoaminen ei nyt auta.

Afganistanin kiristäminen ja pakkopalautukset ovat laillisia – vaikka ovatkin ihan helvetin väärin. Laki ei aina ole oikeassa.

Pakolaisia ei lain mukaan saa palauttaa maahan, joka ei suostu heitä vastaanottamaan. Afganistanin kohdalla tämä oli pitkään ongelma, he kun eivät suostuneet. Nyt Afganistan suostuu. Heidän on pakko suostua, Euroopan unioni nimittäin uhkasi Afganistania kehitysavun lopettamisella. Niin tärkeää meille eurooppalaisille oli päästä eroon "epäsuotavista aineksista", että me uhkasimme pahentaa Afganistanin humanitääristä kriisiä.

Afganistanin kiristäminen ja pakkopalautukset ovat laillisia – vaikka ovatkin ihan helvetin väärin. Laki ei aina ole oikeassa.

Puolitoista vuotta sitten Ylivieskassa heitettiin kolme polttopulloa yöllä Raudaskylän Kristillisen Opiston seinään. Neljä suomalaista nuortamiestä oli päättänyt aloittaa poliittisen vaikuttamisen pakolaiskysymyksestä. Kolmeen olutpulloon kaadettiin kaksitahtibensiiniä ja pullonsuuhun tungettiin rätit. Humalainen joukko ajeli yöllä opistolle, johon oli majoitettu neljätoista lasta, sytytti polttopullot ja paiskasi ne seinään. Jos isku olisi onnistunut, se olisi ollut joukkomurha.

Meistä jokainen ymmärtää, että polttopulloisku oli väärin. Rikosta oikeuden päätöksen mukaan ei silti tapahtunut.

Oikeus piti uskottavana sitä, ettei polttopullojen heittäjien tarkoituksena ollut "vahingoittaa rakennuksessa oleskelleita henkilöitä tai Rauduskylän omaisuutta". Yksi syytetyistä puolustautui sillä, että hänen olkapäänsä oli ollut kipeä eikä hänellä siksi ollut riittävää heittovoimaa. Polttopullo osui siis rakennuksen kivijalkaan, joka ei syttynyt. Oikeudessa sama sankari korosti myös sitä, ettei hänellä ole "mitään maahanmuuttajia vastaan". Tarkoitus oli "vain pelotella".

Polttopullojen tekeminen ja yritys sytyttää lapsia majoittava kristillinen opisto tuleen olivat humalainen päähänpisto, mielenosoitus maahanmuuttopolitiikkaa vastaan, eivät rasistinen rikos.

Luterilainen suomalainen kuvittelee usein, ettei esivalta turhaan miekkaansa kanna – ja että laillisuus on oikeamielisyyden mitta. Ei ole. Juutalaisten lähettäminen Saksaan oli laillista. Pakkopalautukset Afganistaniin ovat laillisia. Polttopulloiskusta ei tule rikostuomiota.

Laillisuudesta ei enää ole kyse vaan inhimillisyydestä. Siksi kansalaistottelemattomuuskin on oikein.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: