Ilkka Herlin ulkoilee koiran kanssa Hangossa kotinsa edustalla.
Suuromistaja Ilkka Herlin yrittää pelastaa Itämeren: ”Silmät itkevät, mutta kädet tekevät”
Periksi antamaton luonne ja äidin suvun körttiläiset arvot tekivät suuromistaja Ilkka Herlinistä sitoutuneen luonnonsuojelijan.
Nojatuolista avautuu näkymä avomerelle. Ilkka Herlinin ääni vakavoituu, kun hän tekee yhteenvetoa elämäntyöstään. Hän on omistanut elämänsä Itämeren suojelulle 1990-luvulta lähtien, mutta työ on pahasti kesken.
– Kaikki ongelmat, joiden kanssa kamppailen, ovat vain pahentuneet elämänkaareni aikana. Ilmastokriisi on tekemässä tyhjäksi Itämeren suojelemiseksi tehdyn työn, Herlin sanoo.
Pessimististä näköalaa seuraa tietoisku siitä, miten ilmastonmuutos on vienyt Itämeren syvenevään kierteeseen. Ilmaston lämpenemisen vuoksi meri rehevöityy yhä nopeammin. Tämä johtaa hiilidioksidipäästöihin ja happikatoon, joka puolestaan tekee Itämerestä ilmastonmuutosta kiihdyttävän metaanipäästöjen lähteen.
Maailmanlaajuista verkostoaan hyödyntäen pariskunta kehitti Qvidjasta ilmastoviisaan maatalouden kokeilutilan.
Puhe keskeytyy hetkeksi, kun haastattelua kuunteleva puoliso Saara Kankaanrinta kehottaa Herliniä antamaan kuulijalle myös toivoa. Mietittyään hetken Herlin siteeraa venäläistä sanontaa, joka kuvaa hänen mielestään hyvin toivon luomista: ”Silmät itkevät, mutta kädet tekevät.”
Herlin ei ole antamassa periksi. Hän pitää sitkeyttä keskeisimpänä ja tärkeimpänä luonteenpiirteenään.
Itämeren ekosysteemin pelastaminen edellyttää Herlinin mukaan sitä, että kamppailemme samanaikaisesti ilmastonmuutoksen torjumisen ja puhtaiden vesistöjen puolesta.
– Keinoja on olemassa. Toivon näkökulma syntyy, jos todella haluamme toimia ja yhdistämme voimamme, hän sanoo.
Täyskäännös suomalaisella viljapellolla
Vuonna 2014 Ilkka Herlin ja Saara Kankaanrinta ostivat Paraisilla sijaitsevan Qvidjan kartanotilan, jossa on harjoitettu maanviljelyä jo 1000-luvun alussa. Maailmanlaajuista verkostoaan hyödyntäen pariskunta kehitti Qvidjasta ilmastoviisaan maatalouden kokeilutilan, joka tekee yhteistyötä Ilmatieteen laitoksen sekä Helsingin ja Tampereen yliopistojen kanssa.
Kankaanrinta on puheenjohtaja Carbon Action -hankkeessa, jossa selvitetään, kuinka paljon hiiltä voidaan sitoa ilmakehästä maaperään maatalouden keinoilla. Tutkimushankkeeseen kuuluu viisi vuotta kestävä koulutus, johon osallistuu 120 suomalaista maatilaa. Näiden lisäksi mukana on yli tuhat maatilaa.
On selvä juttu, että sen, jolla on elämässä enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuus toimia, pitää toimia, hän sanoo.
– Ilkka Herlin
Tehoviljelyn köyhdyttämää maaperää parannetaan tukemalla mikrobien elämää ja kasvien yhteyttämistä sekä säilyttämällä kasvipeite. Maanmuokkaus ja torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttö pidetään tarkkana eli minimissä. Hiilen sitomiseen kiinnitetään huomiota myös karjan luonnonmukaisessa laiduntamisessa, joka perustuu eläimen ja nurmen yhteisvaikutukseen.
Herlin toteaa, että globaalin lämpenemisen suuntaa ei käännetä Suomen kahdella miljoonalla peltohehtaarilla. Siksi avainasemassa on tutkimustyö, jonka tuloksia voidaan soveltaa kaikkialla maapallolla.
– Hiiltä sitovan maatalouden kehittäminen on räjähdysmäisesti kasvava trendi, joka voisi tuoda ratkaisun viljelymaan köyhtymisestä kärsivien Afrikan alueiden ahdinkoon. Kirkon Ulkomaanapu on tehnyt Afrikassa hyvää työtä, mutta se on pieni toimija. Samoja asioita pitäisi tehdä isosti sen sijaan, että annamme ongelmien pahentua ja reagoimme vain oireisiin.
Ilkka Herlin on omistautunut Itämeren suojelulle 1990-luvun alkuvuosista lähtien.
Roope Ankkojen pitää torjua ilmastonmuutosta
Kun Ilkka Herlin kytkee Qvidjan maatilan kehitystyön ihmiskunnan suuriin ongelmiin, maallikon mielessä syntyy mielikuva Pelle Pelottoman työpajasta. Mielikuvaa tukee myös tutustuminen pariskunnan käynnistämiin ilmastoalan startup-yrityksiin.
Herlin tarttuu vertaukseen ja siirtää sen todelliseen maailmaan. Samalla päähenkilö vaihtuu toiseen Ankkalinnasta tuttuun hahmoon.
– Pelle Pelottoman keksinnöillä ei tainnut olla isompaa vaikutusta. Ehkä syynä oli se, että Roope Ankka ei osannut ajatella riittävän isosti. Roope Ankan kaltaisten pitäisi Yhdysvalloissa tehdä keksinnöistä innovaatioita, joilla torjutaan ilmastonmuutosta. Tähän ei kuitenkaan kvartaalikapitalismi yllä.
Herlin on tunnetusti yksi Suomen varakkaimmista henkilöistä. Hänen isänsä oli hissejä, liukuportaita ja ovia valmistavan Kone Oyj:n toimitusjohtaja ja suuromistaja Pekka Herlin. Herlin toteaa yksinkertaisesti, että hänellä oli onni syntyä taloudellisesti vauraaseen ympäristöön.
– On selvä juttu, että sen, jolla on elämässä enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuus toimia, pitää toimia, hän sanoo.
Vaikka alkoholismi ei näkynyt perheeni elintasossa, se toi kotiimme samanlaisen painostavan ilmapiirin kuin joidenkin ystävieni perheissä oli.
– Ilkka Herlin
Herlin vietti lapsuutensa Porkkalan alueeseen kuuluvalla Thorsvikin maatilalla Espoonlahden rannalla. Maatilan muodostamassa kotipiirissä eli myös tilan työntekijöitä ja heidän lapsiaan.
– Koulussa kuuluin niihin, joilla oli aina puhtaat vaatteet, mutta näin, että toisilla lapsilla oli erilaiset olosuhteet. Monet ystävistäni olivat aikamoisia resupekkoja. Heistä näkyi se, että kotona kaikki asiat eivät olleet kunnossa. Se avasi silmiäni ja opetti minua näkemään asioita eri kulmista.
Herlin kiinnittää huomiota siihen, että hänen lapsuudessaan ei ollut nykyisen kaltaista lastensuojelun organisaatiota, joka olisi kyennyt puuttumaan asioihin. Joidenkin Herlinin ystävien lapsuutta varjosti isän alkoholismi.
– Myös oma isäni oli alkoholisti. Vaikka alkoholismi ei näkynyt perheeni elintasossa, se toi kotiimme samanlaisen painostavan ilmapiirin kuin joidenkin ystävieni perheissä oli.
Ilkka Herlin kokee saaneensa tärkeimmät elämänarvonsa äitinsä körttiläiseltä suvulta.
Tieto luonnonvarojen ehtymisestä kolahti varhain
Itämeren rannat tarjosivat pikkupojille ympärivuotisen leikkipaikan. Talvisin suurta hupia oli vaarallinen hyppiminen jäälautalta toiselle. Ilkka Herlin kiinnittää huomiota siihen, että ilmaston lämpenemisen vuoksi tämän päivän kirkkonummelaiset lapset eivät pääse kokemaan samaa.
Saaristomeren luonto teki Herliniin syvän vaikutuksen perheen purjehdusmatkoilla. Samalla alkoi ekosysteemien vähittäisen tuhoutumisen havainnoiminen. Herlin toteaa, että Itämeren kirkkaan veden samentuminen on hänen ikäpolvessaan laajasti jaettu sukupolvikokemus.
Elettiin vuotta 1972, kun 12-vuotias Herlin luki Rooman klubin tilaaman, huippuyliopiston professoreiden kirjoittaman ympäristöraportin Kasvun rajat.
– Modernin maa- ja metsätalouden käytäntöjen aiheuttama ekosysteemin muutos on ollut todella raju. Olen nähnyt läheltä levälauttojen kasvun sekä monien kalakantojen kuten hauen, mateen, kuhan ja siian kantojen romahduksen samalla, kun särkikalojen määrä on lisääntynyt. Tällä hetkellä on vaarana, että Järvi-Suomessa syntyy vastaavanlainen sukupolvikokemus soiden ojituksen vuoksi.
Herlinin havainnot kytkeytyivät laajempiin yhteyksiin jo varhain. Elettiin vuotta 1972, kun 12-vuotias Herlin luki Rooman klubin tilaaman, huippuyliopiston professoreiden kirjoittaman ympäristöraportin Kasvun rajat. Seuraavana vuonna alkoi maailmanlaajuinen öljykriisi. Herlinin isä kuului Rooman klubin Suomen yhdistykseen, ja Rooman klubin jäseniä vieraili perheen kodissa.
– Minuun kolahti syvästi tieto siitä, että maailman talousjärjestelmä kohtaa vääjäämättä rajansa luonnonvarojen ehtymisen vuoksi. Raportin perusajatukset osuivat oikeaan, vaikka öljy on riittänyt pitempään kuin siinä ennustettiin ja talouskasvu on paradoksaalisesti jatkunut tähän päivään saakka.
Ilkka Herlinin suhde Itämereen alkoi lapsuudessa. Merenrannat olivat pikkupojille ympärivuotinen leikkipaikka.
Päivitetty versio suvun körttiläisistä arvoista
Hangossa asuvan Ilkka Herlinin ja hänen puolisonsa kotitalo on Nivalan vanha pappila, jonka pariskunta on siirrättänyt Pohjanmaalta Itämeren rannalle. Herlin kokee saaneensa keskeiset elämänarvonsa Nivalassa kasvaneen äitinsä Kirsti Herlinin suvulta, jossa körttiläisen herätysliikkeen vaikutus oli vahvaa. Körttiperinteestä on välittynyt ennen muuta velvollisuus toimia niin, että ihmisten keskinäinen tasa-arvoisuus toteutuu.
Edellisten sukupolvien aikana tämä elämänote näkyi jokapäiväisissä asioissa kuten siinä, että kaikki maatilan työntekijät söivät samassa ruokapöydässä.
– Sääty-yhteiskunnan aikana tämä oli iso muutos ja erilainen tapa tehdä asioita, historiantutkijan koulutuksen saanut Herlin tähdentää.
Hän ymmärsi körttiläisten juurien vaikutuksen itseensä syvällisesti vasta tehdessään väitöstutkimusta äitinsä isästä, akateemikko Kustaa Vilkunasta. Vilkuna oli tunnettu kansa- ja kielitieteilijä, historiantutkija ja presidentti Urho Kekkosen luotettu.
Herlin laajentaa körttiläisen tasa-arvon eetoksen koskemaan jokaista elävää olentoa.
Herlinin mukaan hänen isoisänsä teki omassa elämässään körttiperinteestä maallisen version.
– Olen itsekin oman sukuni tuote, vaikka en ole körttiseuroissa istunut. Samoista osin kristillisistä aineksista omakin maailmankatsomukseni ja moraalini koostuu, vaikka se onkin maallinen, historian- ja tieteentutkijan näköinen ja nykyaikaisista ongelmista lähtevä.
Herlin laajentaa körttiläisen tasa-arvon eetoksen koskemaan jokaista elävää olentoa. Hänen mielestään ihmisen tulisi luopua Raamatun alkukertomuksessa saadusta luomakunnan herran osasta.
– Meidän pitäisi tunnistaa se, että olemme osa luontoa. Ihmisen pitää hyvittää se, minkä ottaa luonnosta.
Herlin on pyrkinyt välittämään tärkeitä elämänoppeja omille lapsilleen vanhojen sanontojen muodossa. Kahdelle jo aikuistuneelle pojalleen hän kertoo opettaneensa sanonnat ”Kortti tuo ja kortti vie, mutta maanviljelys on onnen kauppaa” sekä ”Sotaa ei voiteta puhtailla alushousuilla”.
– Kun kysyin pojilta, mitä heille oli jäänyt mieleen opetuksistani, toiseksi vanhimman poikani vastaus oli ”Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan”. Sitä en muistanut opettaneeni, Herlin sanoo.
Kuka?
Ilkka Herlin, 62, on filosofian tohtori, Elävä Itämeri -säätiön perustajajäsen ja hallituksen jäsen, lastinkäsittely-yhtiö Cargotecin suuromistaja ja hallituksen puheenjohtaja sekä Tampereen yliopiston hallituksen puheenjohtaja. Hän asuu Hangossa puolisonsa Saara Kankaanrinnan, kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa.
Mitä?
Herlin ja Kankaanrinta omistavat Paraisilla sijaitsevan Qvidjan kartanotilan, jossa tutkitaan hiilen sitomista ilmakehästä maatalouden avulla. Hiiltä sitovan maatalouden kehittäminen on maailmalla kasvava tutkimusala.
Motto
Ihmisen pitää hyvittää se, minkä hän ottaa luonnosta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pentti Linkola rakasti lintuja mutta vihasi ihmiskuntaa – särmikäs luonnonsuojelija nähdään nyt eri hahmoissa Kansallisteatterin näyttämöllä
Hyvä elämäJos Pentti Linkolan opit olisi otettu vakavasti, eläisimme Pohjois-Korean kaltaisessa tiukasti säädellyssä valtiossa, sanoo radikaalista ympäristöfilosofista kertovan näytelmän toinen käsikirjoittaja, Linkolaa näyttelevä Eeva Putro.
