Syöpäläinen: Uusi ihminen on ihmeellinen asia − meitä jännittää jo nyt

Syöpäläinen: Uusi ihminen on ihmeellinen asia − meitä jännittää jo nyt

Nyt haluan kirjoittaa kirjeen lapsenlapselleni. Voin kuulostaa liian tunteelliselta. Koeta ymmärtää, jotkut asiat ovat sellaisia.

Kun sain tietää, että minusta tulee vuodenvaihteessa isoäiti, jotain liikahti yllättävän syvällä. Nyt suunnittelen pienten sukkien kudontaa ja haluan kirjoittaa kirjeen lapselle, joka toistaiseksi kelluu täydellisessä maailmassaan äitinsä hyvässä turvassa.

Voin kuulostaa liian tunteelliselta. Koeta ymmärtää, jotkut asiat ovat sellaisia.

Rakas tuntematon pikkuinen, kun ehkä joskus luet tätä viestiä, minua ei enää ole etkä sinäkään ole enää erityisen pikkuinen. Tapaamme melko varmasti – ehkä useastikin – mutta sitten tiemme eroavat. Yhteisen matkamme pituutta ei tiedä kukaan. Elämä on sellaista.

Saan kuitenkin tutustua sinuun ja olen jo nyt hirveän iloinen syntymästäsi. Sinusta tulee meille kaikille suuri joululahja tai uuden vuoden alku, joka on toivoa täynnä.

Uusi ihminen on ihmeellinen juttu. Voit uskoa, että meitä kaikkia jännittää jo nyt. Miten osaamme auttaa sinut alkuun? Osaammeko antaa sinulle parasta, mitä olemme elämästä oppineet? Toivottavasti ymmärrämme ainakin olla siirtämättä kannettavaksesi niitä puutteita, erehdyksiä ja virheitä, joita olemme itse tehneet.

Kun katson omia vuosiani taaksepäin, yksi arvokkaimpia löytöjäni on ihmisen vapaus. Kirjoitin kauan sitten johonkin lehtijuttuuni näin: ”Älä pelkää elämässä mitään muuta kuin vapautesi menettämistä ja sisimpäsi kovettumista.” Olen edelleen samaa mieltä.

Minä uskon, että elämä on ihmeellinen matka. Se on ihmisen parasta aikaa ja kaikkein paras osa siitä on tavallinen arkipäivä.

Katsoin pari päivää sitten hienoa Moonlight-elokuvaa. Siinä huumediileri opastaa elämästä hämmentynyttä mustaa pikku poikaa: ”Vain sinä itse voit päättää, kuka sinä olet. Kukaan ulkopuolinen ei voi sitä määritellä.”

Kun tietää kuka on, tietää jo paljon. Se on eri asia kuin se, mitä ihmisestä tulee. Se on enemmän kuin ammatti, asema tai omaisuus.

Minä uskon, että kun ihminen löytää itsensä, identiteettinsä, oman äänensä – mitä sanoja nyt halutaankin käyttää – hän löytää myös toiset ihmiset. Silloin hänellä on varaa kunnioittaa ihmisten erilaisuutta. Eikä vain kunnioittaa, vaan myös iloita siitä ja antaa toisillekin tilaa.

Minä uskon, että jos kunnioitat toisia niin kuin itseäsi, voit tehdä elämälläsi mitä haluat. Kun vähitellen opit tuntemaan itseäsi, suojaat vapauttasi elää omalla tavallasi. Se on hyvä. Ole paras versio itsestäsi. Sinä olet ilomme, et toiveittemme täyttäjä.

Minä uskon, että elämä on ihmeellinen matka. Se on ihmisen parasta aikaa ja kaikkein paras osa siitä on tavallinen arkipäivä. Parhaimmillaan sellainen yllättävä päivä, jolloin jokainen hengenveto on ihmettä, jokainen hetki täynnä syvää merkitystä. Silloin koko elämä tuntuu olevan hyvyyden, läsnäolon ja ykseyden kannattelemaa.Näitä salaperäisiä hetkiä toivon elämääsi. Ne voittavat kaikki raskaat ja näköalattomat päivät, joilta ei voi välttyä.

Tervetuloa elämään. Ole onnellinen. Hengitä syvään. Kuuntele. Kulje kevyin askelin.


Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka sairastaa parantavan leikkaushoidon ulottumattomiin levinnyttä vatsasyöpää.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi