Tahdon! – Liittyä kirkkoon ainakin kesähäiden ja vauvan kasteen ajaksi, minkä jälkeen onkin aika erota

Tahdon! – Liittyä kirkkoon ainakin kesähäiden ja vauvan kasteen ajaksi, minkä jälkeen onkin aika erota

Saako tuleva hääpari noukkia rusinat pullasta?

Onko kirkkovihkimisen tai lapsen kasteen vuoksi kirkkoon liittyminen hyväksyttävää, jos kirkollisen toimituksen jälkeen taas heti eroaa?

– Yleinen oikeustaju tässä suhteessa lienee aika selvä. Kyse on vapaamatkustamisesta. Itse kukin voi pohtia, onko vapaamatkustaminen eettisesti hyväksyttävää. Toisaalta järjestelmä on tällainen, eikä ilmiö ole mielestäni niin merkittävä, että systeemiä pitäisi muuttaa, sanoo Kirkkohallituksen jumalanpalvelu- ja yhteiskuntayksikön johtaja Pekka Rehumäki.

Tutkimustiedon perusteella on vahvistettu kirkkoon liittymisen niin sanotut elämänkaarisyyt. Tällaisia syitä olivat Helsingissä kirkkoon palanneiden keskuudessa kummiksi tulo (19%), avioliittoon vihkiminen (12 %), hautaan siunaaminen (9 %) ja lapsen syntymä (8%). Usein kirkkohäät ja lapsen kastaminen liittyvät yhteen myös ajallisesti.

Luvut ovat peräisin uskontotieteilijä, teologian tohtori Minna Rikkisen tekemästä selvityksestä. Kysely tehtiin 15 vuotta täyttäneille ja sitä vanhemmille kirkkoon liittyjille Helsingissä. Näistä peräti 97 prosenttia on kuulunut aiemmin kirkkoon.

Kirkkoon liittyneiden motiiveja on tutkittu myös Juha Kauppisen vastaavanlaisessa tutkimuksessa Tamperetta koskien. Kauppisen tutkimuksessa elämänkaarisyyt kirkkoon liittymisessä muodostivat lähes 60 prosenttia tapauksista.

Ei jatkoon!

Rikkisen selvityksessä kirkkoon liittyneistä kuutisen prosenttia piti ”erittäin epätodennäköisenä”, että he pysyisivät kirkon jäseninä. Jos tähän lukemaan lisätään vielä kahden vaiheilla häälyvät, saadaan luvuksi yli 14 prosenttia.

Itse kukin voi pohtia, onko vapaamatkustaminen eettisesti hyväksyttävää, sanoo Pekka Rehumäki Kirkkohallituksesta.

Itse kukin voi pohtia, onko vapaamatkustaminen eettisesti hyväksyttävää, sanoo Pekka Rehumäki Kirkkohallituksesta.

Kuitenkin valtaosa kirkkoon liittyneistä pitää jäsenyyden jatkumista hyvin todennäköisenä. Monet lisäsivät varauksen sen suhteen, miten liberaalin linjan kirkko ottaa jatkossa. Osa aikoo erota, jos kirkko liberalisoituu lisää, ja osa taas, jos kirkko ei muutu vapaamielisemmäksi.

Tällä hetkellä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu hieman alle 70 prosenttia kansasta eli 3 848 035 ihmistä.

– Yleisesti ottaen en ole huolissani Kristuksen kirkon tilasta maassamme, vaikka kirkko instituutiona menettää jäseniä. Nyt ollaan matkalla tilanteeseen, jossa evankelis-luterilaisella kirkolla ei ole enää etulyöntiasemaa, vaan sen on löydettävä itsensä ja jäsenensä uudelleen. Entiset eväät alkavat loppua, sanoo Rehumäki.

Rehumäen mukaan Saksassa protestanttisissa piireissä on havaittu ilmiö, jossa pariskunnan vähemmän ansaitseva osapuoli kuuluu kirkkoon, ja enemmän ansaitseva ei.

– Ihmettelin suuresti myös sitä, kun eräässä kirkon työntekijöille järjestetyssä koulutustilaisuudessa kouluttaja oikein ylpeili sillä, ettei itse ole kirkon jäsen, mutta hänen lapsensa käy seurakunnan ylläpitämässä päiväkerhossa.

Viime aikoina on ollut suorastaan muotia ilmoittaa olevansa ateisti tai kirkkoon kuulumaton.
- Kirkkohallituksen jumalanpalvelu- ja yhteiskuntayksikön johtaja Pekka Rehumäki

Kirkkoon liittyi viime vuoden tammi-marraskuussa noin 15 700 ihmistä ja kirkon jäsenyydestä luopui noin 41 100 ihmistä. Kirkon jäsenmäärän arvioidaan vähentyvän vuoden aikana noin 47 000:lla.

– Viime aikoina on ollut suorastaan muotia ilmoittaa olevansa ateisti tai kirkkoon kuulumaton. Ikään kuin se olisi osoitus tiedostavuudesta tai älykkyydestä.

Rehumäki näkee kirkon tulevaisuudessa paljon hyvää. Edistysaskeleet ekumenian saralla ovat tervetullutta kehitystä, ja sellaista hän toivoo lisää.

Kriisi ajaa kirkon huomaan

Kirkkoon liitytään myös elämän koettelemusten myötä. Lähipiirissä tapahtuneet onnettomuudet ja kuolemantapaukset vaikuttavat liittymispäätökseen.

Kirkkoon liittyjistä kymmenen prosenttia mainitsi Juha Kauppisen tutkimuksessa motiiveikseen vakavan sairauden tai kuoleman läheisyyden ja 32 prosenttia henkiset ja hengelliset syyt. Muita syitä olivat muun muassa siirtyminen toisesta uskonnollisesta yhteisöstä, uskon selkiytyminen, paluu uhmakasta eroa katuen, tuki kirkon arvoille ja työlle, naispappeus ja yhteisöllisyyden kaipuu.

Taloudelliset syyt ovat perinteisesti olleet yksi peruste kirkosta eroamiselle. Kirkosta eroaminen vauhdittuu yleensä vuoden loppua kohden. Ajatuksena on välttää kirkollisverot seuraavana vuonna.

Kirkosta eroamisen eettiset ja teologiset perusteet ovat viime vuosina liittyneet muun muassa suhtautumiseen kirkon seksuaalinäkemyksiin ja tasa-arvoon.

Taustalla vaikuttava suurempi trendi lienee yhteiskunnan maallistuminen. Rikkisen tutkimuksesta käy ilmi myös, että suuri osa kirkon jäsenistäkään ei enää usko Jumalaan sellaisena kuin evankelis-luterilainen kirkko opettaa – tai he eivät tiedä varmasti, uskovatko vai eivät.

(Lähteet: Kirkon tutkimuskeskuksen ja Tilastokeskuksen tiedot. Rikkinen, Minna: Palasin. Helsinkiläisten kirkkoon liittyneiden palaute. 2016, Spännäri, Jenni: Arvostan, mutta eroan: Kirkosta eronneiden palaute 2012-2014, 2014, Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011. Kirkon tutkimuskeskus 2012, Kauppinen, Juha: Tutkimus aikuisena kirkkoon liittyneistä Tampereella 1996-2006. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 2008)

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi