Moni kirkosta lähtevä kokee, ettei saa siellä rahoilleen vastinetta. Todennäköisin kirkosta eroaja on alle 35-vuotias mies. Tätä vanhemmat jättävät kirkon harvemmin. Lähdekuvat: iStock
Kirkosta erotaan useimmiten rahan takia: ”Moni on tyytymätön siihen, että kirkollisverojen jälkeen pitää maksaa vielä hautauksestakin”
Kirkon jäsenmäärän laskua on selitetty suomalaisten maallistumisella sekä kohuilla, jotka ovat liittyneet esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen kohteluun. Tuore tutkimus nostaa kuitenkin talouden tärkeimmäksi lähtösyyksi. Myös pettymys lähiseurakunnan toimintaan voi ajaa ulos.
”Mitään hyötyä ei ole kirkkoon kuulumisesta. Kaikki maksaa.” Nainen, 43
”Minulla on tosi hankala rahallinen tilanne. Muuten en tekisi näin ja aion joskus liittyä ehkä takaisin kirkkoon.” Mies, 31
Lainaukset ovat Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistusta tuoreesta tutkimusartikkelista Miksi suomalaiset eroavat evankelis-luterilaisesta kirkosta? Siinä analysoidaan 3 831 eroilmoitusta, jotka on tehty eroakirkosta.fi-palvelun kautta vuosina 2011–2020. Kirkosta eronneista 96,5 prosenttia käytti palvelua.
Lähes jokainen kirkosta eroava, 96 prosenttia, kertoi omin sanoin lähtönsä syyn. Yleensä eron taustalla oli raha.
Talouden vaikutus eropäätökseen on kasvanut viime vuosina. Vuonna 2020 lähes 60 prosenttia erosyistä liittyi rahaan, kun vuonna 2011 luku oli 38 prosenttia.
Rahan merkitys on suurin 35–44-vuotiaille
Uskontotieteilijä Tuomas Äystö Helsingin yliopistosta on yksi tutkimusartikkelin viidestä kirjoittajasta. Hän näkee kirkosta eroamisen rahasyistä osana ilmiötä, jossa yhä useampia asioita tarkastellaan talouden kautta. Ihmiset jäsentävät maailmaa enenevässä määrin talouden näkökulmasta.
Äystön mielestä kirkko ei juuri kerro, mitä kirkollisverolla saa. Kirkon jäsenyyttä pohtivalla ei välttämättä ole asiasta kattavaa käsitystä.
– Joku on voinut etääntyä kirkosta pidemmän aikaa, ja esimerkiksi kalliiksi koetut hautajaiset ovat hänelle viimeinen niitti. Moni on tyytymätön siihen, että kirkollisverojen jälkeen pitää maksaa vielä hautauksestakin.
– Yleiset taloushuolet ja -kriisit vaikuttavat haluun maksaa kirkollisveroa, sanoo uskontotieteilijä Tuomas Äystö. Kuva: Tinksu Haapalainen
Kirkosta lähtee rahasyistä etenkin 35–44-vuotiaita. Siinä iässä monella on asuntolainaa, minkä lisäksi saatetaan tehdä muitakin isoja hankintoja. Perheellisillä uppoaa rahaa lasten kuluihin.
– Aikuisuuden masentavat realiteetit painavat tuossa iässä täysillä päälle, ja vähän kaikkea arvioidaan budjettinäkökulmasta. Jos kirkko ei tunnu supertärkeältä, niin moni eroaa siitä säästääkseen kuluja, Äystö toteaa.
Kirkosta erotaan taloussyistä erityisesti joulukuussa, jolloin lähtemällä välttyy seuraavan vuoden kirkollisverolta. Toinen eropiikki on huhtikuussa. Silloin iso osa suomalaisista tarkistaa edellisen vuoden verotuspäätöksensä.
Äystö kertoo, että kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu hyvätuloisten eroavan kirkosta pienituloisia useammin. Tulosta on tulkittu niin, että jos kirkolle menee tietty prosenttiosuus palkasta, niin ihminen voi tulojen noustessa kokea antavansa kirkolle jo liikaa rahaa.
– Suomessakin näkyy viitteitä tästä. Joku kirkosta eroaja kommentoi, että olen maksanut kirkon toimintaa jo 50 vuotta, joten eiköhän se riitä.
Mitä tekemistä kirkolla on uskon kanssa?
”En koe kirkkoon kuulumisen liittyvän mitenkään siihen mihin uskon tai en usko. Kirkko ei tarjoa minulle mitään erityistä, jota kokisin tarvitsevani.” Nainen, 24
”En ole koskaan uskonut jumalaan, enkä siihen koskaan tule uskomaan!” Mies, 20
”Liityin helluntaiseurakuntaan.” Nainen, 32
Noin 20 prosenttia kirkosta eroamisista liittyi vuonna 2020 uskomuksiin ja oppeihin. Uskoon liittyvät kysymykset ovat olleet pitkään toiseksi yleisin syy erota kirkosta.
– Jotkut kirkosta lähtevät ovat hyvin uskonnollisia ihmisiä, ja jotkut kirkkoon kuuluvat ovat uskonnottomia. Kirkon jäsenyysprosentti ei heijasta yksiselitteisesti ihmisten maallistumisen astetta, vaikka se jotain siitä kertookin, Tuomas Äystö sanoo.
18–24-vuotiaat ja etenkin ikäluokan naiset eroavat kirkosta opillisista syistä. Nuoret lähtevät kirkosta muita harvemmin rahan vuoksi. Äystö arvelee, että moni pohtii talouttaan tosissaan vasta myöhemmin.
Lähdekuvat: iStock
Kirkon jakautuminen häiritsee luultua vähemmän
Tuoreen tutkimuksen perusteella kirkon jakautuminen liberaaliin ja konservatiiviseen siipeen ei ole rivijäsenille kovin iso asia. Kirkkoon liittyvät kohut, kuten kansanedustaja Päivi Räsäsen lausunnot seksuaalivähemmistöistä, selittävät taloussyitä pienemmän osan kirkosta eroamisista.
Noin kymmenen prosenttia erosyistä liittyy arvoihin:
”Kirkon suhtautuminen naispappeihin ja sukupuolisiin vähemmistöihin. Kirkko on ajastaan jäljessä.” Nainen, 53
”Kirkon nykyiset arvot eivät noudata perinteisiä arvoja.” Mies, 34
Arvot ajavat kirkosta ulos yhtä lailla kaikenikäisiä naisia ja miehiä. Eroakirkosta.fi:n aineisto jakaa sukupuolen kahteen luokkaan.
Noin kymmenen prosenttia erosyistä on poliittisia. Miehet ja keski-ikäiset sekä eläkeikäiset lähtivät kirkosta muita useammin poliittisista syistä:
”Kirkon pakolaispolitiikka!” Mies, 41
”Kirkko ja valtio pitäisi erottaa toisistaan.” Nainen, 41
Tyytymättömyys kirkon paikallistoimintaan ajaa eroon
Yksi kirkosta lähtijä saattoi antaa useammankin lähtösyyn. Siksi eri syiden summa ylittää 100 prosenttia.
Miksi suomalaiset eroavat luterilaisesta kirkosta -tutkimusartikkelissa on luokiteltu yli 20 prosenttia eroajien antamista lähtöselityksistä muihin syihin. Kaatoluokka on varsin iso.
Tuomas Äystö kertoo, että muihin syihin luokiteltiin niin tyhjät vastaukset kuin huumoriviestitkin. Niitä oli vähän.
– Merkittävä osa muista eroamissyistä liittyi konkreettiseen kirkon toimintaan tai henkilökemioihin, kuten siihen, että kirkkoherra oli sanonut ikävästi.
”Nykyisten useiden pappien käytös.” Nainen, 65
”Paikallisen seurakunnan lastenkerhon siirtäminen omalta rukoushuoneelta kaupunkiin oli viimeinen pisara.” Nainen, 50
Takana Suomen Akatemian rahoittama hanke
Miksi suomalaiset eroavat evankelis-luterilaisesta kirkosta? -tutkimusartikkeli on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Politiikan uskonnollinen legitimaatio ja uskonnon poliittinen legitimaatio Suomessa -hanketta (2020–2024), joka toteutetaan Helsingin yliopistossa.
Artikkelin tekivät tutkijatohtori Tuomas Äystö Helsingin yliopistosta, sosiologian yliopistonlehtori Aki Koivula Turun yliopistosta, uskontotieteen tohtorikoulutettava Anna Wessman Turun yliopistosta, kulttuurien tutkimuksen yliopisto-opettaja Jere Kyyrö Turun yliopistosta sekä hanketta johtava uskontotieteen professori Titus Hjelm Helsingin yliopistosta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Naatus: Kirkollisvero on kirkossa tabu
PuheenvuorotKirkossa ei puhuta rahasta suoraan, koska niin ei ole ollut tapana tehdä. Aika on ajanut vaikenemisen ohi.
