Tämä kolahti: Antti Holman Auta Antti -podcast muistuttaa, että me kaikki olemme vähän noloja ja hukassa

Tämä kolahti: Antti Holman Auta Antti -podcast muistuttaa, että me kaikki olemme vähän noloja ja hukassa

Newyorkilaisesta ruokakomerosta kumpuaa yllättävän syvää elämänviisautta.

Toisinaan sitä kuvittelee, että on olemassa ihmisiä, joille kaikki on helppoa. Tiedättehän ne sellaiset tyypit, jotka ovat älykkäitä, hyviä työssään ja monessa muussakin asiassa, joilla on timmi vatsa, hauskat jutut, ihana parisuhde ja jotka kaiken lisäksi ovat niin mukaviakin, ettei heitä voi edes inhota. Antti Holma vaikuttaa juuri sellaiselta. Hän näyttelee, kirjoittaa, treenaa, avioituu komean ranskalaisen harpunsoittajan kanssa, on hauska ja näyttääkin tosi hyvältä jopa Kissi Vähä-Hiilarina tiukassa topissa. Miten sellainen ihminen voisi ymmärtää meidän muiden ongelmia?

Auta Antti -podcastissaan Holma osoittaa, että kyllä voi. Podcastin juju on yksinkertainen. Ihmiset ovat pyytäneet häneltä apua erilaisiin ongelmiinsa, ja Holma vastaa kysymyksiin harrastamalla yksinpuhelua ja hörppimällä kahvia ruokakomerossaan New Yorkissa.

Vastaukset ovat punnittuja, suorapuheisia, viisaita, konkreettisia ja yllättäviäkin. Kun ylipainosta ja liikuntakammosta kärsivä kysyy neuvoa liikunnan aloittamiseen ja painon pudottamiseen, häntä ei neuvota ottamaan itseä niskasta kiinni tai punnitsemaan kalkkunafileitä, vaan olemaan kuntoilematta ja lenkkeilemättä ja toimittamaan jokin asia kaksi kertaa viikossa kävellen.

Podcast synnyttää olon kuin joku tulisi viereen istumaan ja sanoisi, että kyllä tästäkin selvitään.

Varsinaisten vastausten ja antamiensa ohjeiden välissä Holma puhuu paljon itsestään. Se ei kuitenkaan haittaa, vaan tuo vastaajan samalle tasolle. Se osoittaa, että täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan, toiset vaan piilottavat mokansa, epävarmuutensa ja sekoilunsa paremmin. Kaikilla on joskus vessapaperia kengässä, noloja vaivoja, kiusallisia sosiaalisia tilanteita ja pelkoja – ja Antti Holmalla niitä vasta onkin.

Podcastissa käsiteltävät ongelmat ovat ikuisia ja tunnistettavia. Yksi haluaa löytää uusia ystäviä, mutta ei tiedä miten. Toinen ei tiedä, jäädäkö parisuhteeseen vai lähteä. Kolmas ei koe saavansa vanhempiensa hyväksyntää. Neljäs kärsii masennuksesta. Myös uskontoa ja kärsimyksen ongelmaa käsitellään. Siihenkin Holma vastaa niin hyvin, että taas vähän itkettää. ”Ei Jumala ole siellä, missä osataan tehdä kaikki oikein, vaan siellä, missä mikään ei onnistu, koska siellä sitä tarvitaan”.

Monet kysymykset ovat vakavia, toiset käytännöllisiä ja kepeämpiä. Jotkut Holman jutut naurattavat niin paljon, että koko kroppa hytkyy. Sitten taas itkettää tai hän sanoo jotakin niin fiksusti, että tekee mieli kuunnella sama kohta uudestaan.

Auta Antti osuu johonkin self help -oppaiden (joita en voisi kuvitellakaan lukevani) ja hyvien ystävien jakamien neuvojen välimaastoon. Neuvot ovat hyviä ja niissä on syvää elämänviisautta, mutta ei ärsyttävällä tavalla. Holman etu on siinä, että hän ei ole se läheinen ystävä eikä tosiaan, kuten hän itsekin jokaisen jakson alussa muistuttaa, ”minkään alan ammattilainen”.

Jutut ruokakomerosta tuntuvat henkilökohtaiselta. Podcast synnyttää yllättävän hyvin sellaisen olon kuin joku tulisi viereen istumaan ja sanoisi, että kyllä tästäkin selvitään.


Toimittajan fiilikset:

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi