null Tämä kolahti: Johanna Vehkoo osoittaa kirjassaan oikeusjärjestelmämme aukot

Korkein oikeus KKO myönsi 7. huhtikuuta valitusluvan toimittaja ja kirjailija Johanna Vehkoolle hänen kunnianloukkauksesta saamastaan sakkotuomiosta.

Korkein oikeus KKO myönsi 7. huhtikuuta valitusluvan toimittaja ja kirjailija Johanna Vehkoolle hänen kunnianloukkauksesta saamastaan sakkotuomiosta.

Tämä kolahti: Johanna Vehkoo osoittaa kirjassaan oikeusjärjestelmämme aukot

Kunnianloukkaussyytteet ovat Suomessa sattumanvaraisia eikä poliittista trollausta tunnisteta. Kohta selviää, ymmärtääkö Korkein oikeus, millaisessa maailmassa elämme.

Huhtikuussa 2021 Korkein oikeus julkaisi tiedotteen, jossa se kertoi myöntäneensä toimittaja Johanna Vehkoolle valitusluvan Rovaniemen hovioikeuden tekemästä päätöksestä.

Tiedotteessa luki: ”Vapaana toimittajana työskennellyt Vehkoo oli rajatulle joukolle julkaistussa Facebook-päivityksessä nimittänyt vaaliehdokkaana toiminutta Junes Lokkaa muun ohella natsiksi ja rasistiksi. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin Vehkoon syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Vehkoo vaatii syytteen hylkäämistä.”

Korkeimman oikeuden tuleva ratkaisu on sananvapauden kannalta hyvin tärkeä. Siitä selviää, ymmärtääkö suomalainen oikeuslaitos sitä, millaisessa maailmassa nyt elämme ja millaiset vaarat oikeasti uhkaavat sananvapautta.

Kun lukee Johanna Vehkoon kirjoittaman kirjan Oikeusjuttu (Kosmos 2021) vaikuttaa siltä, että niin käräjäoikeus kuin hovioikeus ovat olleet melko lailla kuutamolla siitä, mitä kunnianloukkaustapauksen taustalla todellisuudessa on. Niin netin toimintaperiaatteet kuin poliittinen trollaus tuntuvat olevan tuntemattomia käsitteitä.

Vielä vakavampaa on se, että Vehkoo osoittaa, miten sattumanvaraisesti kunnianloukkaussyytteitä Suomessa käsitellään. Perustuslain edellyttämä yhdenvertaisuus lain edessä on kaukana, kun tapausten esitutkinta ja syyteharkinta ovat arpapeliä. Minkäänlaisia yhteneviä kriteerejä siitä, mistä syyte nostetaan ja mistä ei, ei näytä olevan olemassa.  Vaikka kukin tapaus on toki omalaisensa, niin oikeudenmukaisuus ja systemaattisuus ovat nykyjärjestelmästä kaukana.

Vehkoo sai syytteen, kun hän kutsui rajatulle joukolle tekemässään Facebook-päivityksessä asianomistajaa natsiksi, rasistiksi ja natsipelleksi. Taustalla oli tilanne, jossa Vehkoota aiottiin häiriköidä kirjakaupassa olevassa tilaisuudessa. Hän kertoo joutuneensa äärioikeiston kohteeksi kirjoitettuaan jutun, jossa varoitettiin valemedioista ja listattiin niitä.

Vehkoo oli kirjaansa varten haastatellut kymmeniä ihmisiä, joiden tapausten tutkinnan poliisi oli keskeyttänyt.

Päivityksen jälkeen Vehkoo joutui varsinaisen vyöryn kohteeksi. Hänelle yritettiin soittaa ja saada kommentteja asianomistajan (Vehkoo käyttää läpi kirjan tätä termiä) suoriin videolähetyksiin, päivitystä levitettiin pitkin nettiä ja sitten asianomistaja teki rikosilmoituksen ja joukkoisti sen. Asianomistajan seuraajajoukko kirjoitti sosiaaliseen mediaan kommentteja, kuten ”Ylen huora”, ”Tuutko auttamaan, kun konekivääri rupee laulamaan”, ”Globalistien ja eliitin kullinlutkuttaja” ja niin edelleen. Vehkoolla olisi ollut ”sammioittain materiaalia” jonka pohjalta nostaa kunnianloukkaussyytteitä, mitä hän ei tehnyt.

Miksi olisikaan tehnyt, koska faktat ovat karuja? Alle kymmenesosa kunnianloukkauksista tehdyistä tutkintapyynnöistä johtaa syytteeseen. Vehkoo oli kirjaansa varten haastatellut kymmeniä ihmisiä, joiden tapausten tutkinnan poliisi oli keskeyttänyt, yleensä vähäisyys- tai kustannusperusteella. Tapauksia, joissa käytetty kieli on paljon pahempaa kuin, mistä syyttäjä nyt nosti syytteen. Huorittelua, raiskausfantasioita, tappouhkauksia, kuten ”haluan sun tietävän, että jos (lakia) ei olisi, teurastaisin sut”.

Olennaista asianomistajan nostaman syytteen kannalta on, että hän ei suinkaan itse kokenut Vehkoon sanoja loukkaavina. Hän kertoi tästä kannattajilleen videolla ja totesi Vehkoosta, että ”tää henkilö on niin ärsyttävä, että sille pitää joku näpäytys antaa”. Myöhemmin hän esitteli T-paitaa, jossa esiintyivät Vehkoon käyttämät sanat.

Vehkoo myös perusteli oikeudelle, miksi oli käyttänyt kyseisiä sanoja. Asianomistaja oli muun muassa osallistunut äärioikeiston mielenosoituksiin, heilannut eduskunnassa, esitellyt YouTubessa yhdysvaltalaisen natsipuolueen perustajan kirjaa, jutellut mukavia sittemmin kielletyn uusnatsien vastarintaliikkeen edustajan kanssa ja niin edelleen. Suorat videolähetykset eli striimit ovat osa hänen poliittista toimintaansa.

”Laitaoikeistolaiset trollit menestyvät sen takia, että virallinen yhteiskunta ei joko tunnista heidän vedätyksiään tai ei osaa suhtautua vedätyksiin vedätyksinä”, Vehkoo kirjoittaa ja on kirjassaan kerrottujen esimerkkien perusteella ikävä kyllä oikeassa.

Taktiikkaan kuuluu elämöidä sillä, että mitään ei saa enää sanoa, kun todellisuudessa saa sanoa erittäin paljon. Rasistinen, misogyyninen ja väkivallalla uhkaava puhe johtaa harvoin tuomiolle. Viha osataan sanoa ovelasti, niin ettei siitä jää kiinni. Tavoite ei ole oikeasti sananvapaus, vaan vastuuvapaus ja toisten sananvapauden kaventaminen.

Tavoite ei ole oikeasti sananvapaus, vaan vastuuvapaus ja toisten sananvapauden kaventaminen.

Ylen toimittajista joka viides kohtaa säännöllisesti vihapuhetta oman työnsä vuoksi. Naispuolisten toimittajien saamat vihaviestit kohdistuvat usein sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Heitä myös uhkaillaan seksuaalisella väkivallalla. Koko maailmassa 73 prosenttia naisiksi identifioituvista toimittajista on kokenut työhönsä liittyvää verkkovihaa. Tämän kertoo Unescon tutkimus 125 maassa.

Verkkovihalla on hiljentämisvaikutus, sillä 30 prosenttia naistoimittajista sensuroi itseään somessa, 20 prosenttia on vetäytynyt sieltä kokonaan.

Tässä on faktoja, joita oikeusjärjestelmän pitäisi osata lukea, ja nähdä, että Vehkoo on joutunut käymään läpi kohtuuttoman myllyn stressaavassa elämäntilanteessa tekemänsä päivityksen vuoksi. Päivityksen, joka liittyy hänen journalistin työhönsä, kytkeytyy vahvasti todellisuuteen ja oli tarkoitettu rajatulle joukolle.

Toimittajan fiilikset:

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: