null Tulta ja tulikiveä! – Lohikäärme oli yksi keskiajan maailmankuvaan kuuluneista hirviöistä

Ajatus tulta syöksevästä ja lentävästä käärmeestä on tutkija Miikka Tammisen mukaan niin vanha, että sen alkuperää ei tunneta.

Ajatus tulta syöksevästä ja lentävästä käärmeestä on tutkija Miikka Tammisen mukaan niin vanha, että sen alkuperää ei tunneta.

Tulta ja tulikiveä! – Lohikäärme oli yksi keskiajan maailmankuvaan kuuluneista hirviöistä

Keskiajan eläintiede kuvasi lohikäärmeen norsujen viholliseksi. Hirviömäinen taruolento nähtiin myös paholaisen voimien myyttisenä ruumiillistumana.

Lohikäärme luokiteltiin keskiajalla petoeläimeksi, jonka olemusta ja luonnetta esiteltiin eläinlajeja kuvailevissa bestiarioissa. Niissä lohikäärme sijoitettiin usein hirviömäisten matelijoiden osastoon yhdessä basiliskin, salamanterin ja kaksipäisen käärmeen kanssa.

Bestiarioissa lohikäärme kuvattiin norsujen viholliseksi, sillä nämä suurimmat nykyisin tunnetut maanisäkäkkäät olivat lohikäärmeille luonnollista ravintoa. Osa kirjoittajista kertoi lohikäärmeiden syöksevän tulta, ja joissakin kuvauksissa ne saivat jalat ja siivet. Lohikäärmeiden tiedettiin elävän joko luolissa tai merissä.

– Keskiaikaiset kuvaukset olivat jatkumoa jo antiikin ajan teksteissä esiintyneille lohikäärmeille, sanoo Tampereen yliopiston keskiajan tutkija Miikka Tamminen.

Tamminen kertoo lohikäärmeistä ja muista taruolennoista tuoreessa tietokirjassaan Keskiajan hirviöt (Gaudeamus). Keskiajan kartoissa lohikäärmeet merkitsivät tunnetun ja tuntemattoman maailman rajan. Maan ääri oli vaaran vyöhykettä, jonne uskaltautuva saattoi kohdata lohikäärmeiden lisäksi muitakin äärimmäisiä olentoja, kuten koirankuonolaisia, jättiläisiä ja amatsoneja.

– Eurooppa nähtiin hyvänä ja lauhkeana vyöhykkeenä, jossa ihmiset ovat sopusuhtaisia, hyviä ja kauniita. Ilmastoltaan vaikeammilla äärialueilla luonto teki mitä tahtoi ja muodosti erilaisia hir­viöitä, Tamminen sanoo.

Pyhimys vastaan lohikäärme

Norsujen lisäksi lohikäärmeiden uskottiin saalistavan kyyhkysiä, jotka suojautuivat niiltä piiloutumalla puiden latvustoihin. Tämä uskomus liittyi lohikäärmeiden uskonnolliseen merkitykseen: viaton kyyhkynen kuvasi kristittyjä ja puiden antama turva kirkkoa, joka suojasi ihmistä lohikäärmeen eli paholaisen hyökkäyksiltä.

Lohikäärmettä ei Miikka Tammisen mukaan pidetty ainoastaan eläimenä vaan samalla paholaiseen rinnastuvana petona, jota kuvataan Raamatun ­lisäksi muissakin itämaisissa mytolo­giois­sa. ­Ilmestyskirjassa Jumalan vastustaja Saatana esitetään monipäisenä lohikäärmeenä.

Pyhimys­tarinoissa lohikäärmeen surmaamista seurasi valinta­tilanne, jossa ihmiset hylkäsivät Saatanan ja valitsivat Jumalan. 
– Keskiajan tutkija Miikka Tamminen

Keskiaikaisissa pyhimyskertomuksissa moni pyhimys kohtasi lohikäärmeen. Osa näiden kertomusten lohikäärmeistä osasi puhua, kuten apostoli Tuomaksen Intiassa kohtaama yksilö, joka kertoi syntyneensä paholaisesta ja olevansa samaa juurta kuin Eevan paratiisissa pettänyt käärme.

1200-luvun bestselleriksi nousi pyhimyskertomusten kokoelma, jossa kerrotaan muun muassa pyhän Yrjön kohtaamisesta lohikäärmeen kanssa. Peto eli Libyan alueelle sijoitetun Silenan kaupungin läheisellä järvellä tai suolla. Kaupunkilaiset pitivät lohikäärmeen rauhallisena uhraamalla sille lampaita ja niiden ehdyttyä lapsiaan, jotka valittiin arvalla. Lopulta arpa osui kuninkaan tyttäreen.

Pyhä Yrjö pelastaa prinsessan lohikäärmeeltä keskiaikaisessa pyhimystarussa. Kuvan ikoni löytyy Apostoli Barnabaan luostarista Kyprokselta.

Pyhä Yrjö pelastaa prinsessan lohikäärmeeltä keskiaikaisessa pyhimystarussa. Kuvan ikoni löytyy Apostoli Barnabaan luostarista Kyprokselta.

Tutkijat eivät enää ohita hirviöitä

Pyhä Yrjö sattui paikalle, kun prinsessa odotti kohtaloaan kaupungin muurien ulkopuolella ihmisten töllistellessä tilannetta. Pyhä Yrjö haavoitti lohikäärmettä peitsellään ja vangitsi sen. Kertomuksen lopussa hän surmasi lohi­käärmeen ja kiitolliset kaupunkilaiset kääntyivät kristityiksi.

– Monissa pyhimystarinoissa lohikäärmeen surmaamista seurasi valintatilanne, jossa ihmiset hylkäsivät Saatanan ja valitsivat Jumalan. Joissakin versioissa pyhimys osoitti epäilijöille ja pakanoille kristinuskon voiman surmaamalla pedon, Miikka Tamminen kertoo.

Tammisen mukaan keskiajan tutkijat ovat törmänneet lohikäärmeisiin ja muihin taruolentoihin myös yllättävältä tuntuvissa paikoissa, kuten muuten selväjärkisiltä vaikuttavissa ristiretkikuvauksissa. Pitkään nämä kohdat ohitettiin ja kertomukset hirviömäisistä eläimistä jätettiin jopa pois tekstien käännöksistä.

– Nykyään myös hirviötekstejä tutkitaan, koska ne nähdään tärkeänä osana keskiajan kulttuuria, Tamminen ­sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi