Suonpää: Tuomarin ei olisi pitänyt ottaa huomioon Laajasalon saamaa kielteistä julkisuutta

Suonpää: Tuomarin ei olisi pitänyt ottaa huomioon Laajasalon saamaa kielteistä julkisuutta

Rikokoslaki ei pidä Johanna Korhosta lieventävänä tekijänä yhtään mihinkään.

Helsingin piispa Teemu Laajasalo sai talousrikostuomion. Erityisesti piispan eroa toivoneet joutuivat pettymään. Laajasalo tuomittiin vain tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta. Se on niin pieni rikos, ettei kenenkään tässä kirkossa tarvitse eroa harkita. Tällaisesta selviää oikeudessa sakoilla ja tuomiokapitulissakin siitä tulee korkeintaan vakava moite.

Moni haluaisi nähdä näiden toimittamatta jääneiden tositteiden takana jonkin suuremman rötöksen. Ei siellä ole. Ei tässä siitä ole kyse, että mies olisi päättänyt tehdä talousrikoksen. Sillä kokemuksella, mikä minulla on niin huolimattomuudesta kuin oikeistakin talousrikoksista, holtittomuuttahan tuo oli. Ei suunnitelmallisia talousrikoksia näin tehdä. Silloin kun suunnitellaan, tehdään hommat kunnolla eikä jätetä kirjanpitoa levälleen. Tällaista jälkeä syntyy silloin, kun yritystoiminta menee pieleen, yrittäjä väsyy ja mielenkiinto koko touhua kohtaan loppuu.

Ero tuottamuksellisen ja tavallisen kirjanpitorikoksen välillä on samankaltainen kuin kirjaston kirjan palauttamatta jättämisellä ja sen varastamisella. On piittaamattomuutta jättää kirja palauttamatta, kun on sen lainannut. Jossakin vaiheessa sen kirjan panttaaminen kai muuttuu varastamiseksikin, mutta on tässä iso ero siihen, että olisi alun perinkin napannut teoksen kirjaston hyllystä suoraan kassiin ja kirmannut pakoon. Pienestä rikoksesta tuli nyt pieni sakko, ja muuten tämä olisi mennyt ihan oikein, mutta lopuksi tätä alkujaankin pientä sakkoa vielä kohtuullistettiin. Tämä on se kaikkein kiinnostavin osa koko tuomiossa.

Mistään ei käy ilmi, mitkä väitteet olivat aiheettomia ja asiattomia, kuten ei sekään, mitkä tiedotusvälineet tässä nyt ovat kohtuuttomia olleet.


Se, mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Rikoslaki antaa tuomarille mahdollisuuden lieventää rangaistusta, jos tekijälle aiheutuu rikoksesta muitakin seurauksia. Laajasalo pyysi tuomaria alentamaan tuomiota kiusallisen julkisuuden perusteella. Häntä kohtaan on julkisuudessa hyökätty, hänestä on kirjoitettu satoja lehtijuttuja, ja julkisuus on hänen mukaansa ollut täynnä perättömäksi osoittautuneita väitteitä.

Tuomari korvasi oikeuden armolla. Koska ”Laajasalon rikosepäilyjen saama julkisuus on noussut kohtuuttomiin mittasuhteisiin”, kolmestakymmenestäviidestä päiväsakosta napsaistiin viisitoista pois ja tuomari tuomitsi samalla lehdistönkin: ”Julkisuudessa on käsitelty laajasti Laajasaloon kohdistuneita vakavampia rikosepäilyjä, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet osin perusteettomiksi.”

Mistään ei käy ilmi, mitkä väitteet olivat aiheettomia ja asiattomia, kuten ei sekään, mitkä tiedotusvälineet tässä nyt ovat kohtuuttomia olleet.

Tolvasen mukaan julkisuuden huomioidessaan tuomioistuin käytännössä siirtää rankaisuvaltaa oikeuden ulkopuolelle, toimittajille. Se tarkoittaa minua.



Tässä kohtaa minä hämmennyin ja tein niin kuin rikosoikeudesta hämmentyneet toimittajat aina tekevät, soitin rikosoikeuden professori Matti Tolvaselle Itä-Suomen yliopistoon. Kävi ilmi, että myös hän oli tuomiosta hämmentynyt. Tolvasen mukaan niitä juttuja, joissa on käsitelty kuohuviiniä, hotelleja ja matkakuluja ei tässä pitäisi ottaa huomioon ollenkaan. Ne eivät ole seuraus tästä rikoksesta vaan liittyvä ihan muuhun. Edes se, että molempien takana olisi Johanna Korhonen, ei vaikuta asiaan, rikoslaki kun ei pidä Johanna Korhosta lieventävänä tekijänä yhtään mihinkään.

Kun julkisuuden henkilö tekee rikoksen, siitä seuraa julkisuutta. Tässä ei ole mitään kohtuutonta. Sen enempää professori Tolvanen kuin minäkään emme keksineet, mistä perusteettomista syytöksistä nyt voisi olla kyse. Ei tätä näytä keksineen tuomarikaan. Tuomiossa viitataan vain Laajasalon omaan ilmoitukseen siitä, että julkisuus on ollut kohtuutonta ja syytökset perusteettomia. Se on kelvannut tuomarille sellaisenaan.

Huonosti perusteltuja tuomioita olen lukenut ennenkin. Sen sijaan se, mitä professori Tolvanen puhelun lopussa sanoi, järkytti. Tolvasen mukaan julkisuuden huomioidessaan tuomioistuin käytännössä siirtää rankaisuvaltaa oikeuden ulkopuolelle, toimittajille. Se tarkoittaa minua.

Ehkä siksi olisi hyväksi, jos syyttäjä valittaisi tuomiosta. Olemmehan kai kaikki sitä mieltä, että oikeusvaltiossa rankaisuvalta ei kuulu minulle muille minunlaisilleni, toimittajille.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi