Muisto Tuomas-vauvasta elää seinälle ripustetussa piirroskuvassa, joka esittää Tuomasta. Maiju ja Jussi Tolvaselle syntyi myöhemmin kolme lasta.
Tuomas-vauva eli vain kaksi viikkoa – ”Surusta tuli osa meitä ja sen kanssa oppi elämään”
Esikoisen syntyminen oli Maiju ja Jussi Tolvaselle onnellinen tapahtuma. Iso ilo muuttui suureksi suruksi muutaman viikon kuluttua, kun vauva kuoli. Elämä jatkui sen jälkeen, mutta ei entisenlaisena.
Espoolaisessa omakotitalon seinällä on piirroskuva pienestä vauvasta. Se esittää Maiju ja Jussi Tolvasen esikoista Tuomasta, joka kuoli kahden viikon ikäisenä vuonna 2002. Häntä muistetaan edelleen joka ilta, kun perheen kolmen lapsen kanssa luetaan iltarukous: ”Siunaa Tuomas-veljeä siellä taivaassa”.
Jorvin synnytysosastolla äidin ja vauvan kotiinlähdön aika oli lähellä ja lääkäri teki pienokaiselle rutiinitutkimuksen. Pienestä sydämestä kuului sivuääni, ja vauva lähti kodin sijaan Lastenklinikalle, jossa hänen sydämensä leikattiin.
Operaation aikana tuli komplikaatioita ja vauvaa jouduttiin elvyttämään. Leikkauksen yhteydessä oli tehtävä hätäkaste, jossa vauva sai nimekseen Tuomas. Poika selvisi leikkauksesta, mutta seuraavina päivinä tuli erilaisia ongelmia ja kahden viikon kuluttua hän kuoli.
– Se oli aivan kauheaa. Pelkäsimme ja rukoilimme, mutta pohjalla oli viimeiseen asti toivo, että kaikki kääntyy hyväksi, Maiju Tolvanen muistelee lähes 17 vuoden takaisia tapahtumia.
Surun suuruutta ei voi ymmärtää
Tuoreet vanhemmat olivat paikalla Tuomaksen viimeisinä hetkinä ja saivat pitää häntä sylissä. Kahden viikon kuluttua he pukivat vauvan, laittoivat arkkuun ja veivät omalla autollaan Kellonummelle, jonne hänet haudattiin lähimpien ihmisten läsnä ollessa. Arkun laskemisen jälkeen saattoväki tarttui lapioihin ja peitti haudan.
– Kannoimme pientä arkkua vuorotellen sylissämme kappelista haudalle. Se oli henkisesti raskas matka, sanoo Jussi Tolvanen.
Suru oman lapsen menettämisestä on niin suuri, ettei sitä Maiju Tolvasen mukaan pysty käsittämään. Järjestys on väärä, kun pienokainen lähtee ennen vanhempiaan.
Kannoimme pientä arkkua vuorotellen sylissämme kappelista haudalle. Se oli henkisesti raskas matka. - Jussi Tolvanen
Jussi Tolvanen yhtyy vaimonsa ajatuksiin. Suhtautuminen elämään ja kuolevaisuuteen muuttui, kun oli nähnyt oman lapsen kivun ja tuskan. Kokemus muutti kumpaakin.
– Surusta ei tarvitse päästä yli. Siitä tulee osa meitä ja me opimme elämään sen kanssa. Elämä jatkuu ja jossakin vaiheessa siihen palaa taas ilon värejä, sanoo Maiju Tolvanen.
Hengellisyydestä oli kummallekin iso apu vaikeassa elämänvaiheessa. Luottamus lisääntyi siihen, että on olemassa suuremmat kädet, joiden varaan voi heittäytyä.
Jussi Tolvanen muistelee, että ensimmäinen vuosi Tuomaksen kuoleman jälkeen oli raskain. Läheisten kanssa puhuminen helpotti oloa, musiikki ja luonnossa oleminen auttoivat jaksamaan. Heidän tiensä vei Kellonummen hautausmaan lisäksi usein merenrannalle.
– Olisimme saanet myös ulkopuolista apua, mutta lämpimät suhteet läheisiin auttoivat meitä pääsemään kiinni arkeen, hän sanoo.
Läheiset kävivät aluksi kaupassa, toivat ruokaa ja huolehtivat asioista. Tolvasten mukaan se oli tärkeää.
– Elämä on nyt hyvää, sanoo Jussi Tolvanen. Maiju-vaimo on samaa mieltä. Esikoisvauvan kuolema muutti molempia.
Laita käsi surevan olkapäälle
Surevia voi olla vaikea lähestyä, kun ei tiedä mitä sanoa. Maiju Tolvanen kehottaa lähestymään rohkeasti ja olemaan läsnä. Se riittää. Sanoilla tai teoilla surua ei saa pois, mutta jo pieni ele voi auttaa, kuten se, että laittaa käden surevan olkapäälle.
Uusi elämänvaihe alkoi, kun vuosi Tuomas-vauvan kuoleman jälkeen syntyi Emilia. Hänen jälkeensä syntyi vielä kaksi lasta. Nyt Tolvasten koti on täynnä 10-, 14- ja 16 vuotiaiden lasten iloa, elämää ja ääniä. Poika ja kaksi tyttöä harrastavat musiikkia ja soittavat pianoa, harppua, kitaraa, viulua, trumpettia ja rumpuja.
– Elämä on nyt hyvää, sanoo Jussi Tolvanen.
– Aika ihanaa ja vauhdikasta, lisää Maiju-vaimo.
Maiju ja Jussi Tolvanen osallistuvat Tapiolan kirkossa 7. huhtikuuta järjestettävään Tyhjän sylin kirkkohetkeen. Messun jälkeen kirkkokahveilla heidän kanssaan voi keskustella.
– Olemme käytettävissä, jos pystymme olemaan tukena jollekin. Voimme antaa toivoa siihen, että elämä jatkuu ja jonakin päivänä voi taas hymyillä, Maiju Tolvanen sanoo.
Tyhjän sylin kirkkohetki Tapiolan kirkossa su 7.4. klo 16. Tilaisuus on tarkoitettu lapsensa menettäneiden lisäksi lapsettomille, perheettömille, isovanhemmiksi haluaville ja kaikille muillekin, joiden syli on tyhjä. Tapiolan kirkolla alkaa keväällä sururyhmä lapsensa menettäneille. Lisätietoja pappi Marianne Tiihonen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tyhjän sylin kirkkohetkessä on tilaa surulle – seurakunnissa pääsee myös helposti keskustelemaan papin tai diakonin kanssa
Ajankohtaista HengellisyysTyhjän sylin kirkkohetkeen Soukan kappeliin ovat tervetulleita kaikki, joille aihe on kipeä.
