Osa uhreista koki, että rikoksen tutkinta ja oikeudenkäyntirumba olivat pahempia kokemuksia kuin itse raiskaus.
Amnestyn tutkimus: Takapajula-Suomessa voi raiskata lähes aina ilman rangaistusta – vain 17 prosenttia saa tuomion
Seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö laahaa aikaansa jäljessä. Myös viranomaisten käytös jättää toivomisen varaa.
Tuore Amnesty Internationalin Suomen osaston tutkimus paljastaa lukuisia epäkohtia, mitä tulee raiskauksen uhrin oikeusturvaan Suomessa. Tutkimus osoittaa, että raiskauksia koskeva lainsäädäntö ei ole ajan tasalla. Viime vuosina muun muassa Saksa, Islanti, Ruotsi ja Espanja ovat määritelleet raiskauksen tavalla tai toisella ilman uhrin suostumusta tapahtuvaksi teoksi.
Toisekseen raiskausten uhreja kohtaavat viranomaiset tarvitsevat lisäkoulutusta. Parantamisen varaa on etenkin sen suhteen, miten kohdata raiskauksen uhri kunnioittavasti.
Selviytyjä Ann-Mari Leinonen korostaa, että syyllisyys kuuluu vain tekijälle. Leinonen esiintyi seksuaalirikoslainsääntöä käsittelevässä seminaarissa.
Vuonna 2017 poliisin tietoon tuli 1245 raiskausrikosta. Niistä 71 prosenttia selvitettiin ja 70 prosenttia lähetettiin syyttäjälle, mutta vain yksi kolmasosa ilmoitetuista rikoksista päätyi oikeuskäsittelyyn. Lopulta langettava tuomio annettiin vain 209 tapauksessa.
”Vain 17 prosenttia tapauksista johti tuomioon. Rankaisemattomuus seksuaalisesta väkivallasta on siis Suomessa edelleen hyvin yleistä”, sanoo tutkimuksen tehnyt tutkija Otava Piha.
Seksiin oltava selkeä suostumus
Tutkimusta varten analysoitiin yli 300 viranomaisen ratkaisua. Näistä löytyi tapauksia, joissa uhri ei ole antanut suostumustaan, mutta nykyinen raiskauksen tunnusmerkistö ei täyty.
Käräjäoikeudessa kyseltiin vaan, että mitä olen tehnyt väärin, että minä en estänyt sitä raiskausta.
– raiskauksen uhri
”Seksi ilman suostumusta on raiskaus. Suomen lainsäädäntö ei vastaa kansainvälisiä standardeja eikä ole linjassa esimerkiksi Istanbulin sopimuksen kanssa. Uhrien oikeusturvan takia olisi tärkeää muuttaa raiskausrikosten määrittely suostumusperustaiseksi. Tällä hetkellä lakia on mahdollista tulkita monella tavalla, ja eri tulkinnoissa suostumuksen merkitys vaihtelee. Uhreille tämä tarkoittaa sitä, että oikeuden toteutuminen on kiinni siitä, kuka lakia tulkitsee", Piha sanoo.
Oikeusministeri Antti Häkkänen lupaili seksuaalirikoksia koskevaan lainsäädäntöön ”kiristyksiä ja uudistuksia”. Presidentti Tarja Halonen peräsi lainsäätäjiltä ripeitä toimenpiteitä.
Suomessa raiskaus on kyseessä, jos uhri pakotetaan väkivallalla sukupuoliyhteyteen tai jos tekijä käyttää hyväksi uhrin kykenemättömyyttä puolustaa itseään tai ilmaista tahtoaan. Raiskausta ei siis määritellä uhrin suostumuksen puutteen perusteella.
Suomessa seksuaalisen väkivaltaa kokee noin 50 000 naista vuodessa.
Jopa poliisit ja hoitajat syyllistävät
Tutkimuksessa seitsemän raiskauksesta selviytynyttä naista kertoi kohtaamisistaan poliisien, syyttäjien ja puolustusasianajajien kanssa.
Monille pitkittynyt rikosprosessi ja oikeudenkäynti olivat olleet hyvin traumaattisia kokemuksia.
”Joutuu kerta toisensa jälkeen kertomaan ihmisille, että mitä tapahtui ja oliko sormia siellä ja oliko sormia täällä ja kukaan ei suostu sanomaan, että uskooko ne vai eikö ne usko”, kuvailee yksi haastatelluista.
Raiskauksesta selviytyjät kertovat kohdanneensa epäasiallista ja syyllistävää kohtelua niin poliisien, terveydenhuollon ammattilaisten, asianajajien kuin tuomarien suunnalta.
Vääriä raiskausmyyttejä:
- Raiskattu tekee aina rajusti vastarintaa
- Raiskattu kiiruhtaa heti poliisiasemalle tai ensiapuun
- Raiskattu kertoo raiskauksesta välittömästi ainakin läheisilleen
- Raiskattu osaa kertoa tapahtumat heti yksityiskohtaisesti ja jäsennellysti
- Vastustelun puute tarkoittaa suostumusta seksiin
- Raiskatun käytös paljastaa heti, että hänelle on tapahtunut jotain järkyttävää
- Nainen sanoo ”ei”, mutta tarkoittaa oikeasti ”kyllä” tai ainakin ”ehkä”
- Raiskattu käyttää heti sanaa ”raiskaus”
- ”Oikea” raiskaus on aina lyhytkestoinen eikä siihen voi sisältyä eri asentoja
- Raiskaaja on uhrille tuntematon ja hyökkää kimppuun yöllä pusikosta
”Yritettiin leimata huoraksi”
Viranomaisten valmius kohdata raiskauksen uhreja vaihtelee ja on osin hyvin heikko. Tarve poliisien, syyttäjien ja tuomareiden lisäkoulutukselle on suuri.
”Siellä käräjäoikeudessa jo koko ajan kyseltiin vaan, että mitä olen tehnyt väärin, että minä en estänyt sitä raiskausta. Kuinka paljon olin juonut, miksi en pyytänyt apua, miksi en mennyt taksiin. Ja kukaan ei kysynyt siltä tekijältä, että miksi lähdit seuraamaan tätä ihmistä tai miksi kuvittelet, että on ok lähteä taluttamaan jotakuta tai estää sitä menemästä taksiin. Ja siinähän oikeudessa hyvin pitkälti minua yritettiin leimata suunnilleen huoraksi ja löyhämoraaliseksi”, kuvailee eräs haastateltu.
Paneeliin osallistuivat asiantuntija Johanna Nelles Euroopan neuvostosta (vas.), lainsäädäntöneuvos Marjatta Hiekka, tutkija Otava Piha, asianajaja Kirsty Brimelow, rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki ja lainsäädäntöjohtaja Ville Hinkkanen.
Myös uhria syyllistävät raiskausmyytit ovat vaikuttaneet viranomaisten päätöksiin ja toimintaan. Tällaisia ovat esimerkiksi se, ettei uhri ole hakeutunut hoitoon heti raiskauksen jälkeen tai että hän on nukkunut tekijän vieressä.
Ensikontakti ratkaisee
Raiskauksen uhrin ensikohtaaminen viranomaisten kanssa ratkaisee usein, jaksaako uhri ajaa asiaansa eteenpäin.
”Kuulustelussa poliisi tärisi, hänellä oli epämukava olo kuunnellessaan kertomustani… Kaikki poliisit, erityisesti miehet, pitäisi saada koulutukseen siitä, miten kommunikoidaan raiskauksen uhrien kanssa”, kertoi yksi selviytyjä.
Amnestyn päämääränä on vähentää ja lopulta lopettaa seksuaalinen väkivalta Suomessa.
Kolme eri luokkaa:
- Raiskauksen rangaistusasteikko on yhdestä kuuteen vuotta vankeutta.
- Törkeän raiskauksen rangaistusasteikko on kahdesta kymmeneen vuotta vankeutta. Seikat, jotka tekevät teon törkeäksi, liittyvät enimmäkseen käytettyyn väkivaltaan: esimerkiksi vaikean ruumiinvamman aiheuttaminen, rikoksen tekeminen erityisen raa’alla tavalla, ampuma- tai teräaseen käyttö, erityisen tuntuvan henkisen tai ruumiillisen kärsimyksen aiheuttaminen tai vakavalla väkivallalla uhkaaminen. Raiskaus voi olla törkeä myös, jos sen tekevät useat tai uhri on alle 18-vuotias
- ”Vähemmän vakavan” raiskauksen rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. Raiskauksen ”vähemmän vakavaksi” tekeviä seikkoja ovat esimerkiksi uhkauksen vähäisyys, muulla kuin väkivallalla uhkaaminen ja ”muut rikokseen liittyvät seikat”.
”Tämä päämäärä ei toteudu niin kauan, kun tekijä todennäköisesti ei saa rikoksestaan rangaistusta. Siksi on tärkeää, että seksuaalisesta väkivallasta ilmoitetaan poliisille ja että poliisi ja oikeuslaitos osaavat toimia kunnioittavasti ja uhrin toipumista tukevalla tavalla,” Piha sanoo.
Koulutuksen järjestäminen vaatii resursseja. Suomessa on tällä hetkellä vain yksi seksuaalirikosten uhreille tarkoitettu Seri-tukikeskus. Euroopan neuvoston suosituksen mukaan niitä pitäisi olla 13 kappaletta.
Amnesty International: Oikeuksien arpapeli: Naisiin kohdistuvat raiskausrikokset ja uhrin oikeuksien toteutuminen Suomessa
”Elämäni tuhoutui moneksi vuodeksi”
Ann-Mari Leinonen joutui raiskauksen uhriksi baari-illan jälkeen 1. syyskuuta 2008.
– Tekijä kuristi minua ja nauroi kuolemanpelolleni. Kului neljä päivää, ennen kuin kykenin kertomaan tapahtuneesta läheisilleni. Raiskaus tuhosi elämäni moneksi vuodeksi: iloisesta naisesta tuli surullinen ja sulkeutunut, Leinonen kertoi puheenvuorossaan Amnestyn seminaarissa keskiviikkona.
– Vieläkin jotkut uskovat, että raiskaus on uhrin oma vika, jos uhri on esimerkiksi humalassa tai päästää raiskaajan kotiinsa. On aika todeta, että syyllisyys kuuluu vain tekijälle. Vain ”kyllä” tarkoittaa ”kyllä”.
Nämä eivät olleet raiskauksia:
• Uhri oli passiivinen tai vain puoleksi tiedostavassa tilassa, esimerkiksi puoliunessa, humalassa tai lamaantunut pelosta, eikä vastustellut, eikä tekijä käyttänyt väkivaltaa, mutta uhri ei myöskään ollut tiedottomassa tai muutoin avuttomassa tilassa.
• Uhri kielsi tekijää tai pyysi tätä lähtemään, mutta tekijä jatkoi tästä huolimatta. Kun uhri ei vastustellut fyysisesti, tekijän ei tarvinnut käyttää fyysistä väkivaltaa.
• Sukupuoliyhteys tapahtui niin äkillisesti, ettei uhrilla ollut mahdollisuutta reagoida.
• Uhri perui suostumuksensa kesken seksin, mutta tekijä ei lopettanut.
• Uhri alistui sukupuoliyhteyteen tekijän painostuksen alaisena, esimerkiksi jos tekijä kiristi
uhria tai käytti muita kuin väkivaltaisia uhkauksia.
(Amnesty International: Oikeuksien arpapeli. Naisiin kohdistuvat raiskausrikokset ja uhrin oikeuksien toteutuminen Suomessa)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
.jpg)
Kommentti: Mitä seksuaalisille pahoinpitelijöille tapahtuu uskonnollisissa yhteisöissä? ”Ei mitään”
PuheenvuorotTästä erityisesti tyttöjä ja naisia satuttavasta piilorikollisuudesta on aika päästä eroon.
