Kidutetut eivät välttämättä muista traumaattisia kokemuksia. Kidutetuksi joutuminen aiheuttaa uhrissa pelkoa ja häpeää.
Vähintään joka neljäs turvapaikanhakija on joutunut kidutetuksi, mutta turvapaikkaprosessissa heidät tunnistetaan vain harvoin – Pakolaisneuvonta on estänyt jo 13 oikeusmurhaa
Pahimmassa tapauksessa kidutettuja uhkaa palautus kotimaahan, jossa he saattavat joutua vainon kohteeksi ja kuolemanvaaraan.
Pakolaisneuvonnan mukaan jopa yksi neljästä turvapaikanhakijasta on joutunut kidutetuksi. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan puolestaan jopa 40 prosenttia turvapaikanhakijoista on kidutettu. Joka tapauksessa määrä on suuri, vaikka tarkkoja lukuja kidutettujen määrästä on mahdotonta saada. Läheskään aina kidutetuksi joutuneita ihmisiä ei turvapaikkaprosessissa tunnisteta.
Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Pia Lindforsin mukaan syitä on useita. Yksi niistä on turvapaikanhakijoiden parissa työskentelevien ihmisten koulutuksen ja kokemuksen puute. Esimerkiksi vastaanottopalveluita ja hakemusten käsittelyä laajennettiin nopeasti vuosina 2015–2016.
– Tuolloin rekrytoitiin paljon uusia ihmisiä, joita ei perehdytetty tehtävään kunnolla. Tällöin heillä ei ole tarpeellista tietoa ja kokemusta siitä, miten traumatisoitunut ihminen käyttäytyy, Lindfors sanoo.
On tärkeää, ettei lähdetä siitä, että hakija valehtelee, vaan ollaan oikeasti valmiita kuuntelemaan häntä.
Hyvin harva kidutetuksi joutunut ihminen kertoo suoraan kokemuksistaan. Kidutuksen uhriksi joutuminen aiheuttaa ihmisessä häpeää ja pelkoa. Uhrilla voi olla muistiaukkoja tapahtumista tai hän muistaa vain pieniä yksityiskohtia, kuten hajuja tai ääniä. Kidutus tehdään useimmiten niin, ettei siitä jää fyysisiä jälkiä.
– Pitää olla tuntosarvet herkillä oleva puhuttelija tai vastaanottotyöntekijä, joka ymmärtää pienistä vihjeistä, että tässä saattaa olla kyse kidutetuksi joutuneesta ihmisestä, Lindfors sanoo.
– Maahanmuuttoviraston puhutteluissa odotetaan, että traumaattisista asioista pitäisi pystyä kertomaan sujuvasti ja yksityiskohtaisesti. Kertomusta ei pidetä uskottavana, jos ihminen menee lukkoon, vaikka se voi nimenomaan olla merkki traumasta, Lindfors kertoo.
Nykyään puhuttelut saattavat venyä useiden päivien mittaisiksi, ja tapahtumista kysytään yhä uudelleen. Se traumatisoi kidutuksen kokenutta ihmistä lisää.
Toinen epäkohta on ajanpuute. Erityisesti vuoden 2015 jälkeen, kun turvapaikkamenettelyä pyrittiin tehostamaan, turvapaikkapuhuttelut käytiin vain 2,5 tunnissa. Vastaanottokeskuksissa, terveydenhuollossa, Maahanmuuttovirastossa sekä turvapaikanhakijan avustajalla pitää olla riittävästi aikaa kohdata jokainen ihminen. Luottamuksen rakentumiseen menee aikaa, mutta luottamus on edellytys sille, että turvapaikanhakijat uskaltavat kertoa traumaattisistakin tapahtumista.
– Aina kun yritetään kiirehtiä ja tiivistää prosessia, se heikentää mahdollisuuksia tunnistaa kidutuksen uhreja, Lindfors sanoo.
Myös turvapaikanhakijan kohtaavan henkilön asenteella on väliä.
– On tärkeää, ettei lähdetä siitä, että hakija valehtelee, vaan ollaan oikeasti valmiita kuuntelemaan häntä, selvittämään mitä on tapahtunut ja hankkimaan tarvittavat lääkärinlausunnot hakijan terveydentilasta, Lindfors kertoo.
Pahimmat laiminlyönnit voivat johtaa turvapaikanhakijan palauttamiseen
Mikäli kidutuksen uhriksi joutunutta turvapaikanhakijaa ei turvapaikkaprosesissa tunnisteta, pahimmassa tapauksessa häntä uhkaa palautus takaisin kotimaahan.
Pakolaisneuvonnan lakipalvelu on onnistunut ehkäisemään tämän kaltaisia oikeusmurhia. Pakolaisneuvonnan juristit ovat tehneet vuodesta 2009 lähtien 17 valitusta ja kiireellistä täytäntöönpanokieltohakemusta YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan. 13 tapauksessa Pakolaisneuvonta on saanut estettyä kidutuksen uhrin käännyttämisen, joka olisi johtanut hänen kannaltaan todennäköisesti hengenvaaraan. Loput tapauksista ovat vielä vireillä komiteassa.
– Mikäli se on meistä kiinni, yhtään ihmistä ei palauteta vainon tai kidutuksen vaaraan, Pia Lindfors sanoo.
On tärkeää lisätä tietoa, miten mahdolliset trauman oireet voivat ihmisessä näkyä.
Valitusten tekeminen vaatii Pakolaisneuvonnalta suurta taloudellista panostusta. Muun muassa Kirkkohallitus on tukenut Pakolaisneuvontaa.
– Ajallisestikin ylikansallisten valitusten tekeminen on vaativaa, ja yhden tapauksen loppuun vieminen saattaa maksaa 7000–10 000 euroa. Vaikka ihmiselle myönnettäisiin oikeusapua, saamme rahat takaisin vasta vuosien päästä, kun tapaus ratkeaa, Lindfors kertoo.
Pakolaisneuvonnalla ei ole riittävästi resursseja auttaa kaikkia apua pyytäviä. Toiminnan lähtökohta on kuitenkin se, että kaikilla on oikeus avustajaan ja valittaa kielteisestä turvapaikkapäätöksestä.
– Kun päätämme ketä autamme, katsomme ihmisen suojeluntarvetta sekä sitä, onko Maahanmuuttoviraston menettely ollut kyseisen henkilön kohdalla asiallinen ja onko hänellä ollut avustaja ja onko avustaja hoitanut tapausta asianmukaisesti, Lindfors kertoo.
Auttajat voivat traumatisoitua asiakkaiden kokemuksista
Jotta turvapaikkahakemukset ratkaistaisiin asianmukaisesti, eikä oikeusmurhia tapahtuisi, Pia Lindfors perää parempaa koulutusta kidutuksesta johtuvan trauman oireiden tunnistamiseen niin vastaanottokeskuksen ohjaajille, Maahanmuuttoviraston puhuttelijoille, avustajille, tuomareille ja terveydenhuoltohenkilökunnalle.
– On tärkeää lisätä tietoa, miten mahdolliset trauman oireet voivat ihmisessä näkyä. Pitäisi myös miettiä, minkä tyyppisiä ihmisiä erilaisiin tehtäviin valitaan, Lindfors sanoo.
Riippumatta siitä, onko kyseessä sihteeri vai juristi, kaikki tietävät, miksi tätä työtä tehdään.
Mielenterveyspalveluissa on tällä hetkellä valtava pula osaavasta henkilökunnasta. Kidutuksen uhriksi joutuneet ovat erityisryhmä, jolle ei löydy riittävästi asiantuntevaa hoitohenkilökuntaa.
– On hankalaa löytää ihmisiä, jotka ovat valmiita suuntautumaan tälle alalle ja vielä pysymään alalla.
– Se on rankkaa työtä. Ihmisten kokemukset ovat hurjia. Sijaistraumatisoituminen on tällä alalla todellinen vaara.
Pakolaisneuvonnassa jaksamista edesauttavat työnohjaus, jota tarjotaan juristeille ja vallitseva hyvä henki sekä jaettu motivaatio.
– Riippumatta työtehtävistä kaikki tietävät, miksi tätä työtä tehdään. Vaikka työ on rankkaa, yhteen hiileen puhaltaminen palkitsee, Lindfors kertoo.
Tammikuun ja huhtikuun 2022 välisenä aikana Suomesta on hakenut turvapaikkaa 2799 henkilöä, joista ukrainalaisia on 1729.
Vuosien 2015–2021 aikana kansainvälistä suojelua ovat hakeneet eniten Irakin kansalaiset.
Lähde: Migri.
Pakolaisneuvonta antaa myös maksutonta oikeudellista neuvontaa
Pakolaisneuvonnassa toimii kaksi maksutonta oikeudellista neuvontapalvelua. Toinen on suunnattu paperittomille ja toisesta saa tietoa esimerkiksi kansainväliseen suojeluun, oleskelulupiin ja perheenyhdistämiseen liittyvistä asioista. Lisäksi neuvontaa annetaan ihmiskaupan uhrien selvittämiseksi.
Neuvontaa tarjoavat kaksi juristia, ja sitä järjestetään Stean sekä Helsingin kaupungin rahoituksella.
– Useimmat paperittomat haluavat laillistaa oleskelunsa Suomessa, kertoo Meri Korniloff, joka työskentelee Pakolaisneuvonnassa järjestötoiminnan koordinaattorina.
Suomessa oleskeluluvan saaminen ei ole helppoa. Turvapaikanhakijataustaisten paperittomien määrä on lisääntynyt vuoden 2016 jälkeen, jolloin turvapaikkaprosessia vaikeutettiin ja oikeus humanitaariseen suojeluun poistettiin. Tuolloin isosta osasta turvapaikanhakijoita tuli paperittomia.
– Nämä ihmiset voivat olla kotoutuneet Suomeen ja moni heistä osaa suomea. Osalla on myös lapsia, jotka ovat syntyneet Suomessa, Korniloff sanoo.
– Suomeen on luotu uusi paperittomien ryhmä ja monen ihmisen ja perheen kohdalla tilanne on täysin kohtuuton, eikä kenenkään etu, Korniloff kertoo.
Viime vuoden marraskuussa lanseerattiin Lupa elää -kansalaisaloite, joka ehdottaa, että Suomen valtio myöntää nelivuotisen oleskeluluvan ennen vuotta 2017 Suomeen saapuneille turvapaikanhakijoille, jotka eivät ole saaneet oleskelulupaa. Aloite keräsi tarvittavat 50 000 kannatusääntä ja siirtyy äänten tarkastuksen jälkeen eduskunnan käsiteltäväksi.
Tällä hetkellä iso osa afganistanilaisista turvapaikanhakijoista saa jonkin oleskeluluvan Suomeen. Etenkin Talibanin vastustajien, kansainvälisten joukkojen tai Afganistanin aiemman hallinnon kanssa työskennelleiden sekä islamin uskosta luopuneiden eli esimerkiksi kristinuskoon kääntyneiden henkilöiden katsotaan olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa.
Myös turvaverkkoa vailla olevat lapset ja naiset, seksuaalivähemmistöt, toimittajat ja ihmisoikeusjärjestöjen työntekijät tarvitsevat kansainvälistä suojelua. Tämän vuoden tammi-huhtikuussa turvapaikkaa on hakenut 91 afganistanilaista. Turvapaikkapäätöstä odottaa tällä hetkellä 441 Afganistanin kansalaista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kidutuksen uhrien hoitamiseen on saatava pysyvä rahoitus, vaatii Helsingin Diakonissalaitos
AjankohtaistaHelsingin Diakonissalaitos on pian 30 vuoden ajan hoitanut kidutuksen uhreja.
