null Migrin tiedossa ei ole palautuskiellon rikkomuksia, Pakolaisneuvonta näkee asian toisin – tapauksia viety kidutuksen vastaiseen komiteaan

Ajankohtaista

Migrin tiedossa ei ole palautuskiellon rikkomuksia, Pakolaisneuvonta näkee asian toisin – tapauksia viety kidutuksen vastaiseen komiteaan

Pakolaisneuvonnan mukaan Suomen viranomaiset eivät seuraa, mitä ihmisille pakkopalautuksen jälkeen tapahtuu.

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Antti Lehtinen toteaa Kirkko ja kaupungin pääkirjoituksesta antamassaan vastineessa, että Suomi noudattaa lain vaatimaa palautuskieltoa eikä Maahanmuuttoviraston tiedossa ole palautuskiellon rikkomuksia.

Palautuskielto tarkoittaa, että ketään ei saisi palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Kielto on ehdoton ja koskee kaikkia viranomaisia, myös pakkopalautusta käytännössä toimeenpanevaa poliisia.

Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Pia Lindfors ja johtava lakimies Marjaana Laine ovat pettyneitä Maahanmuuttoviraston eli Migrin kommenttiin.

– Kun otetaan huomioon, että Suomen viranomaiset eivät tee monitorointia eli seuraa, mitä palautetuille todellisuudessa tapahtuu, Migrin vastaus on täysin kestämätön, sanoo Laine.

Liikkeellä on paljon tietoja kielteisen päätöksen ja paluun jälkeen kidutetuksi joutuneista tai jopa tapetuista. Esimerkiksi Kirkko ja kaupungin jutussa kerrotaan, että Suomesta on palautettu jopa useita kymmeniä kristityksi kääntyneitä muslimimaihin, joissa heidät on pidätetty tai he ovat kateissa.

– Viranomaiset vain sivuuttavat nämä kertomukset kuulopuheina, eivätkä systemaattisesti seuraa palautettujen kohtaloa. Sen vuoksi palautuskiellon loukkausten estämiset oikeusteitse ovat vahvinta todistusaineistoa siitä, että Maahanmuuttovirastossa ja tuomioistuimissakin on jäänyt tunnistamatta suojelun tarve. Näiden ylikansallisten päätösten mukaan palautuskieltoa olisi siis rikottu, jos se olisi jäänyt kiinni Suomen viranomaisista, Lindfors sanoo.

Väärä päätös tarkoittaa sitä, että Suomi syyllistyy perustavanlaatuiseen ihmisoikeusloukkaukseen. – johtava lakimies Marjaana Laine

Pakolaisneuvonta on vuoden 2009 jälkeen vienyt 13 tapausta YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan (CAT).

– Viimeisin täytäntöönpanokielto on tämän vuoden heinäkuulta. Neljässä tapauksessa CAT on päätynyt langettavaan päätökseen eli nimenomaisesti todennut, että nämä henkilöt olisivat olleet Suomen viranomaisten päätösten vuoksi todellisessa vaarassa joutua kidutuksen kohteeksi kotimaassaan. Kolme tapausta on vielä vireillä. Muissa Maahanmuuttovirasto on itse korjannut päätökset, jonka vuoksi ne ovat rauenneet CAT:ssa.

Näissä dokumentoiduissa tapauksissa palautuksen on siis estänyt vain se, että turvapaikanhakijan avustaja on vienyt asian kidutuksen vastaisen komitean käsittelyyn. Tämän lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT) on parhaillaan vireillä kaksi Pakolaisneuvonnan tapausta.

– Toisessa hakijalle on myönnetty suojelua sen jälkeen, kun EIT puuttui asiaan. Toisessa on kyse tilanteesta, jossa hakija on tapettu pian kotimaahan palautuksen jälkeen, Laine toteaa.

Pakolaisneuvonnan tekemissä valituksissa on ollut kyse traumatisoituneista kidutuksen uhreista ja selkeistä palautuskieltotapauksista, joita ei tunnistettu turvapaikkamenettelyn eikä valitusprosessin aikana.

– Valitettavasti näyttää siltä, että satoja, ehkä jopa tuhansia, tapauksia on mennyt läpi ilman, että kansainvälisen suojelun tarvetta olisi arvioitu palautuskieltojen edellyttämällä tavalla. Monille uusintahakemus on tarkoittanut ainoaa keinoa saada perusteensa tutkituksi lain ja Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden edellyttämällä tavalla, kertoo Laine.

Hänen mukaansa oleellista on, että Suomessa olisi toimiva turvapaikkamenettely, jossa todella tunnistetaan suojelun tarpeessa olevat. Kun turvapaikanhakijoita tuli poikkeuksellisen paljon, Migrissä työn laatu heikkeni eri syistä dramaattisesti. Samalla tehtiin heikennyksiä turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan. Silloin menettelyn läpi meni tapauksia, joissa ei Laineen mukaan heti alkuun riittävästi selvitetty suojelun tarvetta.

– Väärä päätös tarkoittaa sitä, että Suomi syyllistyy perustavanlaatuiseen ihmisoikeusloukkaukseen. Viranomaisten ei pitäisi tätä vähätellä, vaan ottaa opiksi, Laine sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.