Uskontoaan aktiivisesti harjoittavan musliminuoren päivään kuuluu viisi rukoushetkeä, joista enimmillään kolme voi ajoittua koulupäivään.
Tuore väitöstutkimus: Koulun tulisi tarjota mahdollisuus oppilaiden säännöllisille rukoushetkille – ”Moni nuori ei halunnut rajata rukoustilaa vain muslimien käyttöön”
Tutkija Ulla Vähärautio-Halonen selvitti väitöstutkimuksessaan, miten maahanmuuttajien lasten uskonnollisuus toteutuu koulujen arjessa. Hänestä koulun ei tulisi pyrkiä uskontoneutraaliksi alueeksi, vaan olla kaikille katsomuksille avoin julkinen tila.
Koulujen tulisi tunnistaa ja kuunnella nykyistä herkemmin oppilaiden uskonnonharjoittamiseen liittyviä tarpeita. Tähän johtopäätökseen tulee kasvatustieteilijä Ulla Vähärautio-Halonen, jonka kasvatustieteen alaan kuuluva väitöstutkimus tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa 27. elokuuta.
– Uskonto on osa ihmisyyttä, eikä se jää pois nuorten mielestä koulupäivän ajaksi. Siksi uskontojen ja maailmankatsomusten rajaaminen pois julkisesta tilasta ei ole mahdollista, Vähärautio-Halonen sanoo.
Vähärautio-Halonen selvitti väitöstutkimuksessaan sitä, miten islaminuskoon sisältyvä velvollisuus säännöllisiin rukoushetkiin näkyy maahanmuuttajataustaisten musliminuorten kouluarjessa. Hän haastatteli tutkimustaan varten viittätoista uskonnollisesti aktiivista nuorta, joiden vanhemmat olivat tulleet Suomeen maahanmuuttajina. Nuoret kävivät koulua pääkaupunkiseudulla ja maan keskiosissa. Suurin osa heistä kävi yläkoulua, mutta mukana oli myös alakoululaisia sekä toisen asteen opintoja aloittelevia nuoria.
Yhteisen julkisen tilan muuttaminen sekulaariksi ei ole tasapuolinen ratkaisu, koska sekulaari maailmankatsomus on vain yksi ideologia muiden joukossa.
Uskontoaan aktiivisesti harjoittavan muslimin päivään kuuluu viisi rukoushetkeä, joiden ajankohdat seuraavat auringon vaiheita. Kun talvipäivä on Suomessa lyhimmillään, näistä rukoushetkistä enimmillään kolme voi ajoittua koulupäivään.
Vähärautio-Halosen väitöstutkimuksesta käy ilmi, että rukoushetkeen soveltuvien tilojen ja ajan järjestämisessä on puutteita. Osassa kouluista rukoustilan tarpeesta ei oltu edes keskusteltu. Tällaisiin tilanteisiin liittyi tutkijan mukaan syrjinnän ja osattomuuden kokemuksia.
– Aktiivisesti omaa uskontoaan harjoittaville muslimioppilaille rukous on hyvin tavallinen asia, joka on koulun ja harrastusten kanssa tasavertainen osa heidän arkeaan. Nuoret sanoittivat rukouksen merkitystä muun muassa sanomalla, että oppiminen on heille yhtä tärkeää kuin rukoileminen.
Opettajat ja koulukaverit vieroksuivat rukoushetkiä
Osa tutkimusta varten haastatelluista nuorista oli siirtänyt rukoushetket koulupäivän jälkeiseen aikaan, mutta osa piti kiinni rukousajoista myös koulupäivän aikana. Ulla Vähärautio-Halosen mukaan nämä nuoret kohtasivat opettajien ja rehtorien vastustusta ja usein myös koulukavereiden pilkkaa.
Näissä tilanteissa musliminuoret eivät jääneet avuttomiksi, vaan keskustelivat asiasta rehtorin tai opettajan kanssa tai toteuttivat rukoushetkiä lupaa kysymättä. Osa nuorista oli myös valmis opettamaan rukouksen merkitystä toisille.
– Koulujen tulisi olla mallina julkisesta tilasta, jossa kunnioitetaan toisen erilaisuutta ja opitaan kunnioittamaan toisen pyhää, Ulla Vähärautio-Halonen sanoo.
Rukouksen ja koulunkäynnin läheinen yhteys näkyi myös Vähärautio-Halosen antamassa piirrostehtävässä, jossa nouret saivat sijoittaa toivomansa rukoustilan koulun pohjapiirrokseen.
– Useissa piirroksissa luokka ja rukoustila olivat yhteydessä toisiinsa. Moni nuori ei halunnut rajata rukoustilaa vain muslimien käyttöön, vaan piirsi kaikille uskonnoille ja katsomuksille avoimen hiljaisen tilan.
Vähärautio-Halonen kannustaa opettajia luomaan ilmapiiriä, jossa erilaiset uskonnot ja katsomukset voisivat olla myönteisesti esillä. Erilaisuuden salliva ja ennakkoluuloja hälventävä kouluympäristö voitaisiin tutkijan mukaan rakentaa uskontodialogin ja oppilaiden oman toimijuuden avulla.
Ajatuksen toteuttaminen käytännössä ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Esimerkiksi Espoossa kaupunki ja evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat tehneet yhteistyösopimuksen, jonka mukaan koulujen aamunavaukset eivät saa sisältää uskonnon harjoittamista. Taustalla on se, että oikeusasiamiehelle on tehty viime vuosina useita kanteluita aamunavauksien uskonnollisesta sisällöstä.
– Yhteisen julkisen tilan muuttaminen sekulaariksi ei ole tasapuolinen ratkaisu, koska sekulaari maailmankatsomus on vain yksi ideologia muiden joukossa, Vähärautio-Halonen sanoo.
Uskontojen ja katsomusten vuoropuhelu on välttämätöntä
Tutkijan mielestä koulujen aamunavauksissa voisi hyvin olla tilaa uskonnollisille ja maailmankatsomuksellisille näkökulmille. Ulla Vähärautio-Halonen lisää kuitenkin ajatukseen kaksi varausta. Kattauksen pitää olla riittävän monipuolinen niin, että äänessä eivät ole vain yhden uskonnon tai katsomuksen edustajat.
– Samalla kun uskonnot ovat myönteisesti esillä, yhteisessä koulutilassa tulee olla tilaa myös oppilaiden kriittiselle asenteelle uskonnollisia maailmankatsomuksia kohtaan. Jos tällaista tilaa ei ole, kriittinen ajattelu siirtyy yksityiseen elämänpiiriin, hän sanoo.
Uskontojen ja katsomusten vuoropuhelu kaikille yhteisessä julkisessa tilassa on Vähärautio-Halosen mukaan ainoa mahdollisuus, jos haluamme elää rauhanomaisesti entistä monimuotoisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassa.
– Koulujen tulisi olla mallina sellaisesta julkisesta tilasta, jossa kunnioitetaan toisen erilaisuutta ja opitaan kunnioittamaan toisen pyhää. Siinä opetellaan viime kädessä ihmisyyden kunnioittamista, Ulla Vähärautio-Halonen sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Nuoret kyllä ymmärtävät uskonnonopetuksen tärkeyden”, sanoo Tikkurilan lukion opettaja Maijaleena Kupiainen
AjankohtaistaUskonnonopettaja Maijaleena Kupiaisen mukaan opetuksessa on entistä enemmän esillä se, ettei mikään uskonto ole pelkästään yhdenlainen vaan uskontojen sisällä on laaja kirjo erilaisia yhteisöjä.
