Vaittinen: Helsingissä rikas suunnittelee matkaa Balille, köyhä jonottaa apua mielenterveyteensä

Vaittinen: Helsingissä rikas suunnittelee matkaa Balille, köyhä jonottaa apua mielenterveyteensä

Kukaan ei valitse omia lähtökohtiaan, ja jokainen meistä on saavuttanut jotakin jonkun muun ansiosta.

Helsingin kasvot ovat eri ihmisille erilaiset. Toisilla alueilla kamppaillaan hengissä pysymisestä, toisaalla suunnitellaan rapujuhlia ja matkoja Balille.

Vietin lapsuuteni pikkupaikkakunnalla. Maaseutukaupungissa perheiden eriarvoisuus ei tullut voimakkaasti esiin. Kouluja oli vain vähän, joten jaottelua eliittikouluihin ja huonompiin kouluihin ei ollut. Eri asuinalueilla ei myöskään ollut vahvoja varallisuustasoon liittyviä leimoja.

Helsingissä asuessani olen törmännyt pääkaupunkiseudun suuriin alueellisiin varallisuuseroihin. Siinä missä toisella alueella on viivasuoraan leikattujen nurmialueiden ympäröimiä omakotitaloja, pihoissa paljut ja uutuuttaan kiiltävät autot. Viereisessä lähiössä taas kiemurtaa satojen metrien ruokakassijonoja, ja vastaan tulee väsyneen näköisiä sekakäyttäjiä.

Jotkut ovat jo lapsena perijöitä. Heillä on tilillä rahaa ennen kuin he ansaitsevat ensimmäistäkään euroa itse.

Raha ei toki tuo onnea, ja ongelmia on niilläkin alueilla, joilla asuu vauraampaa väkeä. Mutta vaikuttaa siltä, että näiden 25 vuoden aikana, jotka itse olen asunut Helsingissä, heikosti tienaavien asiat ovat menneet yhä hankalammiksi, koska muun muassa julkisen terveydenhuollon resursseja on vähennetty. Monien on nykyään jo vaikeaa päästä lääkäriin riittävän nopeasti.

Julkisten palvelujen heiketessä varakkaat kääntyvät yksityissairaaloiden puoleen, mutta vähävaraiset saattavat joutua taistelemaan saadakseen kunnollista terveydenhoitoa, lääkkeitä tai mielenterveyspalveluja. Näin sairaudet, joita ei kunnolla hoideta, kuormittavat jopa kokonaisia perheitä ja sukuja.

Monilla pienipalkkaisilla aloilla palkkataso ei ole noussut lainkaan sitä tahtia kuin normaalin elämän kustannukset ovat kasvaneet. Työssäkäyvienkään perheiden rahat eivät välttämättä riitä arjen elämiseen.

Vauraiden alueiden kasvatit tulevat useammin hyvätuloisista perheistä ja eliittikouluista, joista on hyvä ponnistaa kohti aikuisuutta. Monesti näissä perheissä on hyvät resurssit jälkikasvun auttamiseksi eteenpäin elämässä. Jotkut ovat jo lapsena perijöitä. Heillä on tilillä rahaa ennen kuin he ansaitsevat ensimmäistäkään euroa itse.

On alueita, joissa taas ongelmat useammin kumuloituvat. Sielläkin on toki myös paljon onnellisuutta ja tasapainoisuutta.

Kuitenkin moni todella vauraista lähtökohdista ponnistava nuori tai aikuinenkin saattaa arvostella vaikeammista oloista tulevia kanssaihmisiään esimerkiksi laiskuudesta tai yrittämisen puutteesta.

Miten paljon helpompaa onkaan ponnistaa elämään, kun lähtökohdat ovat hyvät, kun rahat kotona riittävät ruokaan ja asumiseen, kun sairauksiin saa kunnon hoitoa ja kun koulussa ei ole levotonta ja ahdistavaa?

Kuitenkin moni todella vauraista lähtökohdista ponnistava nuori tai aikuinenkin saattaa arvostella vaikeammista oloista tulevia kanssaihmisiään esimerkiksi laiskuudesta tai yrittämisen puutteesta.

Toki on myös niin, että ne, jotka menestyvät taloudellisesti, usein tukevat heikommilla olevia ihmisiä, mikä on hienoa.
Soisin joka tapauksessa jokaisen tiedostavan, että kaikki elämässä ole omaa ansiota tai omaa syytä. Olemme jokainen jotakin jonkun muun ansiosta – tai jostakin huolimatta. Omiin lähtökohtiinsa ei voi vaikuttaa.

Jatkuva taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoistuminen kasvattaa vihan siemeniä. Toivottavasti asiaan puututaan päätöksenteon tasolla voimallisesti.

Kirjoittaja on yhteisöllisyydestä haaveileva pappi, joka tykkää leikkiä sanoilla.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi