Stephanie Sannemann-Damström opettaa katolista uskontoa Vantaalla, kymmenessä eri koulussa ja on huomannut, kuinka tärkeää oman uskonnon opetus on monen lapsen identiteetille. Hänet kuvattiin Jokiniemen koulussa.
Vantaan kouluissa opiskellaan kuutta eri uskontoa – katolisen uskonnon opettaja näkee opetuksen merkityksen lasten identiteetille
Evankelis-luterilaista uskontoa opiskelee enää noin 53 prosenttia vantaalaislapsista. Elämänkatsomustiedon ja muiden uskontojen oppilasmäärät ovat kasvussa.
Katolista uskontoa opettavan Stephanie Sannemann-Damströmin viikko-ohjelma kuulostaa vauhdikkaalta. Hän kulkee ympäri Vantaata koululta toiselle ja opettaa eri-ikäisiä oppilaita.
– Nyt minulla on aika helppo tilanne, käyn opettamassa vain kymmenessä koulussa. Silloin kun toimin Helsingissä opettajana, kouluja oli 18. Tämä on siis luksusta, hän kertoo.
Sekä eri uskontojen edustajien että uskonnottomien määrän kasvu näkyvät pääkaupunkiseudulla. Uskonnonopetuksen järjestäminen ja lukujärjestysten laatiminen on iso urakka, mutta Vantaalla tilanne on hyvä. Suurin osa opettajista täyttää kelpoisuusvaatimukset eli heillä on ylempi korkeakoulututkinto, pedagogiset opinnot ja vähintään 60 opintopistettä opetettavasta aineesta.
– Olemme pärjänneet rekrytointikilpailuissa. Valttimme on, että pienryhmien uskonnonopettajat muodostavat oman työyhteisönsä. He kiertävät koululta toiselle, mutta tapaavat toisiaan viikoittain. Näin ei ole kaikissa kunnissa, pienryhmäisten uskonnonopettajien esihenkilö ja Rekolan koulun rehtori Susanna Sirén-Lääperi kertoo.
Stephanie Sannemann-Damström pitää opettajien tapaamisia tärkeinä.
– Yhteistyö auttaa sekä pedagogisesti että teologisesti. On myös helpompi opettaa suvaitsevaista suhtautumista eri katsomuksiin, kun minäkin keskustelen esimerkiksi buddhalaisuutta tai islamia opettavien kollegoitten kanssa. Autamme toisiamme.
Opetuksen järjestäminen on melkoinen palapeli
Vantaan peruskoululaisista evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksessa on 53 prosenttia ja elämänkatsomustiedon opetuksessa 22 prosenttia oppilaista. Vantaalla opiskellaan myös islamia (15 %), ortodoksista uskontoa (5 %), katolista uskontoa (2 %), buddhalaisuutta (1,2 %) ja Krishna-liikkeen uskontoa (0,9 %). Evankelis-luterilaista uskontoa opiskelevien määrä on vähentynyt, muiden katsomusaineiden opiskelijoiden määrä kasvanut
– Olemme rakentaneet lukujärjestykset ja tämän järjestelmän siten, että homma saadaan toimimaan. Opettajat ehtivät juuri ja juuri edelliseltä koululta seuraavalle pitämään tuntia. Pienryhmien uskonnonopettajilla on 10–15 koulua. Ei se helppo systeemi ole, pienryhmäisten uskonnonopettajien esihenkilö ja opetustoimen asiantuntija Timo Rönnqvist Vantaan kaupungilta kertoo.
183 oppilasta saa opetusta omassa uskonnollisessa yhteisössään.
– Siihen, keitä he ovat, ei pääse käsiksi, koska meillä ei ole tietoa kaikkien oppilaiden uskontokunnasta. Perinteisesti siinä ryhmässä on ollut Jehovan todistajia ja esimerkiksi mormoneita, myös jonkin verran muslimioppilaita, joiden vanhemmat ovat ottaneet oppilaan oman yhdyskunnan opetukseen, Rönnqvist kertoo.
Omassa yhteisössään islamia opiskelevissa kyse on eräänlaisesta jäänteestä.
– Kun alkoi tulla kelpoisia islamin opettajia, jotka eivät olleet itse muslimeja, kaikki vanhemmat eivät pitäneet siitä ja alkoivat ottaa lapsia pois koulun islamin opetuksesta. Sitten oman yhteisön opetuksen kriteereitä tiukennettiin, onhan islamin opetusta tarjolla jokaisessa vantaalaisessa peruskoulussa. He, jotka luvan olivat jo saaneet, saivat kuitenkin jatkaa, Rönnqvist selittää.
Tilastoissa näkyy, kuinka oppilasmäärät evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksessa ovat vähentyneet nopeasti. Lähde: Vantaan kaupunki.
Maahanmuuttajat eivät välttämättä tunne oikeuksiaan
Lain mukaan oppilaalla on oikeus saada koulussa oman uskonnon opetusta, jos huoltajat sitä pyytävät ja jos samaan uskontokuntaan kuuluvia oppilaita on kunnassa vähintään kolme. Joskus opetus tarkoittaa käytännössä sitä, että sama opettaja opettaa eri-ikäisiä oppilaita yhtä aikaa.
– Vantaalla islamin opiskelijoita on niin paljon, että kaikissa kouluissa useampaa ikäluokkaa ei välttämättä tarvitse opettaa samaan aikaan. Krishna-uskonnon ja buddhalaisuuden opetuksessa yhdysryhmiä on usein, Susanna Sirén-Lääperi kertoo.
Stephanie Sannemann-Damström selviää eri-ikäisten samanaikaisesta opetuksesta esimerkiksi jakamalla ryhmää ja hyödyntämällä luokassa olevaa avustajaa. Osa voi tehdä tehtäviä sillä aikaa kun toisia opetetaan. Työtä helpottaa myös se, että hän tuntee monet oppilaat jo usean vuoden ajalta ja puhuu heille helppoa suomea.
Olemme sillanrakentajia kodin ja suomalaisen kulttuurin välillä, koska voimme tuoda oppilaitten omaa uskontoa vähän suomalaisittain esiin.
Suurin osa Stephanie Sannemann-Damströmin oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. Hän on huolissaan siitä, kuinka lasten oikeus saada oman uskonnon opetusta toteutuu. Maahanmuuttajataustaisissa perheissä järjestelmää ei välttämättä tunneta tai ihmiset eivät ole virallisesti rekisteröityneet tiettyyn uskontokuntaan. Osa vähemmistöuskontoihin kuuluvista lapsista saattaa päätyä elämänkatsomustiedon tai evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen.
– Tämä on ongelma, sillä maahanmuuttajat eivät tunne omia oikeuksiaan eikä näitä asioita avata heille kunnolla. Olen huomannut, että näin voi käydä erityisesti aasialaisten maahanmuuttajien kohdalla, heitä on ohjattu et-opetukseen, vaikka oppilas on buddhalainen.
Yhteinen katsomusaine ei saanut kannatusta
Siitä, miten katsomusaineitten opetus pitäisi järjestää, on paljon erilaisia mielipiteitä. Opetushallituksen asettama Katsomusaineiden kehittämisen työryhmä päätyi keväällä 2025 julkaistussa loppuraportissaan siihen, että yhteiseen oppiaineeseen siirtymisessä on enemmän ongelmia kuin hyötyjä. Nykymallia pitää kuitenkin kehittää, ja työryhmä ehdotti muun muassa islamin lisäämistä ylioppilaskirjoituksiin
Stephanie Sannemann-Damström pitää tärkeänä sitä, että lapset saavat oman uskonnon opetusta.
– Ruotsissa yhteinen opetus on aiheuttanut fanatismia. Ongelmana on, että lapset saavat omissa yhteisöissään viikonloppuisin opetusta, jota ei ole millään tavalla kontrolloitu, hän sanoo.
Työssään Sannemann-Damström näkee opetuksen merkityksen oppilaiden identiteetin kannalta.
– Olemme sillanrakentajia kodin ja suomalaisen kulttuurin välillä, koska voimme tuoda oppilaitten omaa uskontoa vähän suomalaisittain esiin. Oman uskonnon tunneilla oppilaalla on tunne siitä, että hänen identiteettinsä hyväksytään.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vuoden uskonnonopettaja Vesa Soikkeli: Uskontoihin liittynyt haastaminen on muuttunut kiinnostukseksi
AjankohtaistaUskonnonopettaja Vesa Soikkeli haluaa jättää luokkaan luppoa, jossa voi syntyä uusi ajatus.
