Jo varhaiset kristityt viettivät Kristuksen syntymäjuhlaa. Armenialaisen evankeliumikäsikirjoituksen kuvitusta 1300-luvulta.
Varhaisimmat joululaulut kirjoitti diakoni, jonka mielestä köyhyys on rikkautta parempi elämäntapa
Varhaisimmat tähän päivään säilyneet jouluhymnit ovat peräisin 300-luvulla eläneen Efraim Syyrialaisen kynästä. Joukossa on muun muassa Marian tuutulauluja Jeesus-lapselle.
Kun aurinko on laskenut Pohjois-Mesopotamian vuorten taakse, kivikirkkoon kokoontuneet ihmiset alkavat sytyttää tuohuksia. Muutamat heistä hakeutuvat lähemmäs tulisijaa pysyäkseen lämpimänä. Jeesuksen syntymän vastainen talviyö on täynnä odotusta.
Sitten joku aloittaa laulun.
Tällaiseksi Itä-Suomen yliopiston professori Serafim Seppälä kuvittelee varhaisten kristittyjen tavan viettää jouluaattoiltaa. Kuvaus löytyy hänen tuoreesta teoksestaan Ikuinen Betlehem (Suomen patristinen seura). Seppälä on kääntänyt suomeksi kirkkoisä Efraim Syyrialaisen (n. 306–373) syyriankielisiä runoelmia, jotka liittyvät Jeesuksen syntymäjuhlan viettoon.
– Yllätyin siitä, miten ikonisia ja visuaalisia nämä tekstit ovat. Hymnit ovat hyvin värikkäitä varsinkin siihen nähden, että niitä on kuunneltu karussa kivikirkossa pimeänä talviyönä. Ne marssittavat esiin pyhiä ihmisiä, värikkäitä symboleja ja ikään kuin rakentavat kuulijan ympärille ikonisen kaupungin, ikuisen Betlehemin, Seppälä sanoo.
”Kuka rohkenisi sanoa, että pieni kohtu, heikko ja halveksittu, olisi suuren ikiolevaisen veroinen?”
Käännöstekstien rungon muodostavat varhaiskristilliset Marian tuutulaulut. Niitä laulettiin jouluaamun vastaisena yönä tuntikausien ajan, kun kristityt valvoivat odottaen aamun jumalanpalvelusta. Esilaulaja lauloi säkeistöt, minkä jälkeen kansa vastasi yksinkertaisella kertosäkeellä.
– Tuutulauluissa Maria laulaa jumalaiselle lapselleen ihmetellen tämän liikehdintää ja kaiken merkitystä. Mutta samalla Maria laulaa koko kirkolle Kristuksen mystisen kahtalaisuuden sanomaa: lapsi on ihminen ja jumalallinen, Seppälä sanoo.
Uskoon liittyviä ”tehdasasetuksia” on vaikea purkaa
Suomentaessaan jouluhymnejä Serafim Seppälä pohti, millaista alkuperäinen kristinusko on ollut.
Efraim Syyrialaisen tekstien syntyaikana kristinusko oli yhtenäisimmillään. Teologisista ja aatteellisista kiistoista huolimatta Jeesuksen jumalallisesta alkuperästä puhuva Nikean uskontunnustus (325) yhdisti kristittyjä Irlannista Persiaan ja Etiopiasta Georgiaan. Kirkkovuotta rytmittivät samat juhlat, askeesia pidettiin arvossa ja jumalanpalveluksen perusrakenne oli samanlainen.
Kristikunnan itäisimmillä alueilla teologian kieli ei Seppälän mukaan askarrellut väitelauseiden ja filosofisten käsitemäärittelyjen kanssa. Sen sijaan teologian ja hengellisen kirjallisuuden kieltä oli runous.
– Kirkoissa ja iltaisin kirkkojen sisäpihoilla laulettiin pitkiä runoelmia. Esimerkiksi lankeemuksesta laulettaessa laulujen sävy ja sanoma olivat paratiisin kaihoisaa ikävöintiä, eivät pelastuksen ehtojen selvittelyä, Seppälä sanoo.
Seppälä uskoo, että kristinuskon historia olisi muodostunut valoisammaksi ja kirkkojen ilmapiiri raikkaammaksi, jos varhaisten idän kristittyjen näkökulma olisi säilynyt. Voisivatko tämän päivän kristityt avautua uudestaan runolliselle kielelle ja palata vanhoille juurilleen?
– Meiltä se voi olla jo ohi. Olemme jo omaksuneet kaikenlaisia myöhempiä käsityksiä perisynnistä ja muita sellaisia kysymyksiä, joita varhaiskirkossa ei välttämättä edes ollut. Meissä voi myös olla eräänlaisena tehdasasetuksena se, että kristinuskon ydin on katekismusmaisia väitelauseita. Tämä johtaa helposti juupas–eipäs-ajatteluun.
Voisi ehkä sanoa, että kristinuskon aito sisältö on itsessään elämyksellistä. Se vain täytyy saada kosketuksiin sielun kanssa.
– Serafim Seppälä
Askeettina tunnettu Efraim Syyrialainen oli diakoni eikä tiettävästi koskaan ottanut pappisvihkimystä. Hän vaikutti kahdessa kaupungissa, ensin Nisbiksessä ja viimeisinä vuosinaan Edessassa, joka oli syyriankielisen kristikunnan pyhä kaupunki ja pyhiinvaelluskohde. Nykyisin noiden kaupunkien eteläpuolella kulkee Syyrian ja Turkin raja.
Efraim karttoi mukavuuksia ja harjoitti rukousta, paastoa ja valvomista. Tiettävästi hän oli monien tuon ajan kirkonpalvelijoiden tavoin sitoutunut selibaattiin.
Edessan kaupungissa ja sen liepeillä toimi lukuisia kristillisten kilvoittelijoiden yhteisöjä, mutta emme tiedä, elikö Efraim luostarimaisessa yhteisössä vai itsenäisenä kilvoittelijana. Hän kirjoitti osan teksteistään kaupungissa toimivan askeettisten naisten yhteisön laulettaviksi tai resitoitaviksi.
Runotekstistä saatava tieto on erilaista
Kun kristityt kokoontuivat laulamaan Efraim Syyrialaisen hymnejä, pääpaino ei Serafim Seppälän mukaan ollut täsmällisen historiallisen tiedon välittämisessä, vaan laulajat pääsivät osallisiksi siitä todellisuudesta, johon sanat viittasivat.
”Hänessä saavat elää kaikki ruumiit, ne ovat hänen sukuaan.”
Seppälän mukaan runollisesta tekstistä ammennettava tieto on erilaista kuin proosatekstin antama tieto: runo ei esitä totuutta, vaan avaa ja elävöittää sen.
– Runollisessa ja laulettavassa muodossa sanoma on täyteläinen ja lopullinen, mutta kun tällainen sanoma puretaan katekismusmaisiksi väitelauseiksi, se menettää eloisuuttaan ja hengittävyyttään, Seppälä sanoo.
– Voisi ehkä sanoa, että kristinuskon aito sisältö on itsessään elämyksellistä. Se vain täytyy saada kosketuksiin sielun kanssa.
Efraim Syyrialaisen jouluhymneissä kokemuksellisuutta palvelevat tiukka mitta ja samana pysyvä tavujen määrä, joka tekee teksteistä laulettavia ja kevyesti virtaavia.
Sanojen valintaan vaikuttivat sisällön lisäksi tavutus ja ääntämys, kuten sanojen kuulostaminen samalta tai samanlainen alku. Hymnien tehokeinoja ovat myös sanaleikit ja toistot.
Seppälän mukaan Efraim pyrki luomaan hymneillään ajattomuuden hetken, johon kuulija saattoi asettua.
– Hän käytti esimerkiksi ”tänä päivänä” -tyyppisiä ilmaisuja, joilla Betlehemin tapahtuma aktivoitiin tässä ja nyt. On paljon dramaattisempaa sanoa, että ”tänään ihminen pelastuu” kuin että satoja vuosia sitten tapahtui jotakin. Runoudessa ja rukouksessa ajan rajat voidaan ylittää, Seppälä sanoo.
– Joulua kannattaa lähestyä laulamalla tai kuuntelemalla sellaisia lauluja, joissa on aito pyhyyden tuntu, professori Serafim Seppälä sanoo. Seppälä kuvattiin Tikkurilan ortodoksisessa kirkossa.
Turhat nautinnot eivät tee ihmiselle hyvää
”Yläluokan naiset toivoivat hänen nousevan heistä, hienosto halusi hänen koittavan heistä: siunattu on Sinun korkeutesi, joka taipui alas ja sarasti köyhien joukosta.”
Köyhyyden merkityksen korostaminen on yksi Efraim Syyrialaisen jouluhymnien keskeisistä teemoista. Köyhyystekstien taustalla ei ole Serafim Seppälän mukaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimus tai pelkkä sympatia köyhiä kohtaan vaan askeettinen maailmankuva.
Diakoni Efraim Syyrialainen piti köyhien ihmisten elämäntapaa parempana ja tasokkaampana kuin rikkaiden. Tämä näkyy jouluhymnien säkeissä, joissa Kristus tulee alas köyhien joukkoon ja syntyy köyhälle äidille, ja Jumalan kirkkaus kätkeytyy köyhyyden ja häpeän kaltaisiin asioihin.
– Efraimin mielestä kulutus ja turhat nautinnot eivät tee ihmiselle hyvää, ja siksi köyhien elämäntapa on jotain, mitä rikkaiden tulisi tavoitella. Ei ihme, että häntä pidetään ekologisesti ajattelevien omana pyhänä, Seppälä sanoo.
Olisi hyvä, jos tämä jouluna syntyvä lapsi ei jäisi itkemään kapaloihin vaan saisi kasvaa meissä sen verran, että me hieman pienenisimme.
– Serafim Seppälä
– Maria oli lähtökohtaisesti tavallinen köyhä juutalaistyttö, joka ihaili ja hoivasi vauvaansa. Mutta hymneissä hänen näköalansa syvenevät ja laajenevat. Marian suulla laulaa ajoittain koko kirkon ja ihmisyyden ääni.
Seppälän mukaan suurin osa hymnien laulajista ja kuulijoista oli tavallista köyhää väkeä. Lauluista he saivat kuulla Jumalan asettuneen heidän puolelleen ja yhdeksi heistä.
Valtaosa tämän päivän suomalaisista ei kuulu maailman köyhiin. Serafim Seppälä uskoo, että joulun sanoma voi koskettaa myös kiireen ja monenlaisten huolten kuormittamaa kuluttajakansalaista.
– Olisi hyvä, jos tämä jouluna syntyvä lapsi ei jäisi itkemään kapaloihin vaan saisi kasvaa meissä sen verran, että me hieman pienenisimme. Silloin voisimme haluta vähemmän, tarvita vähemmän, kuluttaa vähemmän. Ehkä silloin kiirettäkin olisi vähemmän, Seppälä sanoo.
– Puhun tässä lähinnä itselleni. Koko syksyni meni taas 14-tuntista työpäivää tehdessä, vaikka tarkoitus oli vähän downshiftata.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mestari Eckhart oli paitsi mystikko myös harras jouluihminen – ”Älä lähde omaa tyhjyyttäsi pakoon”, hän opastaa aaton viettäjää
HengellisyysHeittäydy tyhjän varaan, opasti Mestari Eckhart joulun kosketusta kaipaavaa kuulijaansa. Teologi Pauli Annalan mukaan ohje sopii myös tämän ajan ihmiselle.
”Hän syntyy, jotta meillä on toivo”, kirjoittaa Teemu Laajasalo joulutervehdyksessään
Ajankohtaista Hengellisyys
