Viesti kirkolliskokoukselle: Säästöistä huolimatta diakoniatyö ei polje paikallaan
Diakoniatyöntekijä Saara Huhanantti (oik) Hakunilan seurakunnan yhteisöllisessä ruokailussa.

Diakoniatyöntekijä Saara Huhanantti (oik) Hakunilan seurakunnan yhteisöllisessä ruokailussa.

Viesti kirkolliskokoukselle: Säästöistä huolimatta diakoniatyö ei polje paikallaan

Diakoniatyöntekijöiden ammattiliitto toteaa, että kirkon diakonia ei polje paikallaan, vaan työ on monipuolistunut. Liitto myös muistuttaa, että diakonian työvoimaa on vähennetty.

Turussa kokoontuvan kirkolliskokouksen asialistalla on kirkon nelivuotiskertomus ja tulevaisuusvaliokunnan mietintö siitä. Diakoniatyöntekijöiden liitto lähetti kirkolliskokouksen avajaispäivänä tiedotteen, jossa se ottaa kantaa tähän aiheeseen. Syynä on se, että diakoniatyöntekijät kokevat kommentit diakoniasta vääriksi ja toivovat, että heitä jatkossa kuunneltaisiin, kun diakoniaa arvioidaan.

Kirkon nelivuotiskertomuksessa väitetään diakonian polkevan paikoillaan. Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta kiinnitti tähän huomiota ja esittää, että diakoniatyön haasteet pitäisi ottaa mukaan kirkon tulevaisuusselvityksen valmisteluun. Valiokunta nostaa esille myös sen, että diakoniatyön resurssit ovat vähentyneet.

Diakoniatyöntekijöiden liiton puheenjohtaja, Vantaalla työskentelevä Saara Huhanantti toteaa, että nämä molemmat ovat tärkeitä huomioita. Diakoniatyöntekijät toivovat, että heidän ääntään kuunneltaisiin, kun diakonian tilannetta ja tulevaisuutta pohditaan. Lisäksi diakoniasta paljon puhuvan kirkon panostus diakoniatyöhön on tosiaankin hieman vähentynyt.

– En usko sellaiseen mustavalkoiseen oman työalan puolustamiseen, ettei saa leikata mitään. Monissa seurakunnissa on jouduttu leikkaamaan kaikilta. Tosiasia kuitenkin on, että viimeisen kymmenen vuoden aikana diakoniatyöstä on vähennetty 100 vakituista virkaa ja yksin viimeisen vuoden aikana 33 vakituista viranhaltijaa, kertoo Huhanantti.

Diakoniatyöntekijöiden liitto muistuttaa, että rahojen suuntaaminen on aina arvovalinta.

Kirkon tilinpäätöstietojen mukaan diakoniaan käytetyt varat vähenivät viime vuonna koko maassa yhteensä viidellä miljoonalla eurolla. Samaan aikaan kuitenkin hallinnon menot kasvoivat neljä miljoonaa euroa.

Diakoniatyöntekijöiden liitto muistuttaa, että rahojen suuntaaminen on aina arvovalinta.

Huhanantin mukaan on syytä huomata, että samaan aikaan kun diakonian resurssit ovat pienentyneet, diakoniatyöntekijöiden työ on monipuolistunut. Tätä ei Huhanantin mielestä Kirkon nelivuotiskertomuksessa ja tilastoissa riittävästi huomioida.

– Jos käy katsomassa liiton Facebook-sivuja, huomaa, että näkemys, jonka mukaan diakoniatyö polkisi paikallaan, tuntuu diakonian ammattilaisten mielestä epäreilulta. Kun tilanne on itse asiassa se, että työtä tehdään paljon, työnkuva on monipuolistunut ja diakoniatyöntekijät kokevat olevansa asioiden ytimessä, sanoo Huhanantti.

Seurakunnissa toimitaan entistä enemmän yli työalarajojen ja diakoniatyöntekijät ovat mukana rippikouluissa, jumalanpalveluksissa ja toimivat lasten ja nuorten parissa. Kirkon työtä on haluttu ohjata tähän suuntaan, mutta tilastot eivät ole pysyneet muutoksessa perässä. Jos leikkauksia tehdään tai avustusmäärärahat pienenevät, asioita tehdään senkin vuoksi eri tavalla, jotta ihmiset edelleen tulevat autetuiksi. Työ on entistä enemmän yhteisöllistä ja osallistavaa ja sitä tehdään vapaaehtoisten kanssa. Diakonian ruokailujen merkitys on koko ajan noussut esimerkiksi Huhanantin omassa työssä Vantaalla.

Huhanantti toimii tällä hetkellä Tikkurilan seurakunnassa diakoniatiimin koordinoivana esimiehenä. Hän, ja kaikki vantaalaiset diakoniatyöntekijät, ovat olleet mukana suunnittelemassa diakoniatyön uutta strategiaa, jota tällä viikolla käsitellään Vantaan yhteisessä kirkkoneuvostossa. Se näyttää muutoksen suuntaa.

– Hienoa tässä on, ja siitä toivon kirkon ottavan mallia, että diakoniatyöntekijät ovat olleet yhdessä tekemässä tätä. Strategiassa on kolme pääasiaa. Yksi on totta kai asiakastyö. Ensimmäiseksi asiaksi on kuitenkin nostettu toimiminen yhteisöissä ja verkostoissa ihmisten kanssa. Kolmas on vaikuttaminen. Diakonian tehtävä on puolustaa ihmisten oikeuksia ja nostaa niiden ääntä, joita ei muuten kuulla.

Sitä paitsi, ellemme itse kerro työstämme ja nosta sitä esille, ei sitä kukaan muukaan tee, tuumii Huhanantti.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi