– Ihmiskunnalla on käytettävissään hyvin pieni mutta tärkeä aikaikkuna, kadonneista ja katoavista metsistä kertovat suitsukkeet suunnitellut Katie Paterson sanoo.
Viimeinen metsä palaa taidetta, tiedettä ja uskontoa yhdistävässä seremoniassa
Skotlantilainen taiteilija Katie Paterson ja joukko luonnontieteilijöitä jalostivat maapallon ensimmäisen ja viimeisen metsän tuoksut suitsukkeiksi.
Tuomiokirkon kryptaan on kokoontunut 25 ihmistä, jotka istuvat kahden metrin turvavälin päässä toisistaan. On niin hiljaista, että korva tavoittaa holvikaarien alla lentävän kärpäsen surinan.
Moni laskee maskin pois kasvoiltaan aistiakseen tarkemmin edessä palavan suitsuketikun tuoksun. Joku kävelee lähemmäs nuuhkimaan hentoa savua, joka tuo mieleen kaukaisen metsäpalon.
Skotlantilaisen taiteilijan Katie Patersonin teos To Burn, Forest, Fire on eräänlainen aikakone. Suitsukerituaaliin osallistujat vastaanottavat aisteillaan jotakin, mikä on tapahtunut kauan sitten ja mikä on samalla vielä edessä.
Muinaiselta suolta dystopian tuoksuun
Noin viisitoista minuuttia palava suitsuketikku välittää maapallon tiettävästi ensimmäisen metsän tuoksun. Se kertoo ajasta, jolloin selkärankaiset eläimet eivät vielä kulkeneet maanpinnalla. Muinainen metsä kasvoi 385 miljoonaa vuotta sitten nykyisen New Yorkin osavaltion alueella. Tarkka nenä voi tavoittaa häivähdyksen siitä, miltä devonikauden suon mätänevä kasvillisuus tuoksui.
Tiukukellon heleä ääni kiertää kivisissä holveissa ja tulitikku sytyttää toisen suitsukkeen. Maapallon ”viimeiseksi metsäksi” on valikoitunut Amazonin uhanalainen sademetsä. Suitsukkeen makean karvaaseen aromiin on yhdistetty muun muassa guavapuiden alkoholihöyryjä ja maankamaran pähkinäistä tuoksua.
Sukupuuttoon kuolleen
metsän tuoksu
herätettynä henkiin
– Katie Patersonin runo
Tämä on dystopian tuoksu. Ellei Amazonin metsäkatoa pysäytetä, 27 prosenttia maailman lajirunsaimmasta metsäpeitteestä menetetään vuoteen 2030 mennessä. Ilmaston lämpeneminen uhkaa muuttaa koko alueen savanniksi tämän vuosisadan aikana.
Seremonia perustuu Katie Patersonin haikun kaltaiseen runoon, joka on julkaistu vuonna 2019 ilmestyneessä kirjassa Place that exists only in moonlight (Paikka, joka on olemassa vain kuunvalossa). Runo on aineellistunut seremonialliseksi taideteokseksi yhteistyössä eri puolilla maailmaa työskentelevien geologien, paleontologien ja kasvibiologien kanssa.
Suitsukkeet välittävät maailman ensimmäisen ja viimeisen metsän tuoksun muun muassa Helsingin tuomiokirkon kryptaan.
Hidas ja vähäeleinen teos vaatii keskittymistä
Suitsukeseremonioita järjestetään syyskuun aikana eri puolilla Helsinkiä. Kuudetta sukupuuttoaaltoa ja ihmisen luontoyhteyttä käsittelevän teoksen on tilannut tänne taidetta, tiedettä ja ilmastotyötä tukeva nykytaideorganisaatio IHME Helsinki.
– Tämä on melankolinen taideteos, joka puhuu suuresta menetyksestä, mutta samalla myös evoluution hämmästyttävästä prosessista, joka on johtanut ihmisen olemassaoloon. Minusta on hyvin toiveikasta tuntea, miltä Amazonin metsä tuoksuu nyt. Se on niin kaunis ja täynnä elämää, niin elossa, Paterson sanoo.
Suitsukeseremoniassa on vaikutteita vanhoista japanilaisista traditioista kuten shintolaisuudesta, jossa uskotaan puiden henkiin ja luonnossa eläviin jumaluuksiin.
– Teos on hidas ja pienimuotoinen, ja saadakseen yhteyden siihen ihmisen pitää paneutua, keskittyä ja käyttää aistejaan. On kiinnostavaa, että osa seremonioista järjestetään uskonnollisissa tiloissa. Uskonnollisten seremonioiden keskittymisessä ja hiljaisuudessa on jotakin, mikä vie meidät lähelle pyhää.
IHME Helsinki 2021 -suitsukeseremonia Temppeliaukion kirkossa (Lutherinkatu 3) 4.9. klo 18–19, Helsingin tuomiokirkon kryptassa (Kirkkokatu18) 7.9., 13.9., 15.9., 16.9., 20.9., 22.9., 23.9., 27.9., 28.9. ja 30.9. klo 14–15 sekä Roihuvuoren kirkossa (Tulisuontie 2) 9.9. klo 18–19. Tule paikalle terveenä 15 minuuttia ennen seremonian alkua. Katso muut tapahtumapaikat ja ajat täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Meidän ei ole helppo luopua fossiilikapitalismista” – uudessa kuoro-oopperassa maailmanloppu pitää kohdata ilman pyhimysten apua
Hyvä elämäAntti Nylénin teksteistä ja säveltäjä Maija Ruuskasen musiikista syntyi kuoro-ooppera, jossa katsoja kohtaa maailmanlopun ilman pyhimysten apua.
