Tikkurilan teatteri Viljo S. kertoo sisällissodasta. Punakaartin lääkintämiestä Viljo Sohkasta esittää Ilari Ristola.
Tikkurilan teatterin Viljo S. kertoo selviytyjän tarinan
17-vuotias tikkurilalainen Viljo Sohkanen värväytyi sisällissodassa punakaartiin lääkintämieheksi ja päätyi Suomenlinnaan vankileirille. Hänen tarinastaan tehty näytelmä saa tänä syksynä ensi-iltansa.
Runsaat sata vuotta sitten, huhtikuussa 1918, Tikkurila oli taistelukenttä. Valkoisten avuksi sisällissodassa tulleet saksalaiset halusivat saartaa Helsingin ja etenivät kohti Tikkurilan asemaa.
Vasta 17-vuotias punakaartilainen Viljo Sohkanen oli viiden päivän lomalla Viipurin lähellä sijainneelta Kavantsaaren rintamalta. Hän oli punakaartin sanitääri eli lääkintämies.
Sohkanen oli lähtenyt käymään parturissa Helsingissä ja palasi kotikyläänsä. Matkustajajuna pysähtyi saksalaisten tulitukseen ennen Tikkurilan asemaa.
Punakaartilaiset olivat hätää kärsimässä, mutta asemalle ajanut panssarijuna pidätteli vielä hetken ensimmäisen maailmansodan taisteluissa karaistuneita saksalaisia sotilaita. Sohkanen sitoi haavoittuneen. Hetkeä myöhemmin hän oli saksalaisten vanki.
Siitä alkoi koettelemus, joka vuosikymmeniä myöhemmin päätyi kirjaan nimeltä Punakaartilaisen päiväkirja. Se ilmestyi vuonna 1967 ja oli ensimmäinen punakaartilaisen muistelmiin perustunut teos Suomessa.
Nyt Sohkasen tarina on dramatisoitu näyttämölle. Tikkurilan teatteri esittää tuotantokoordinaattorinsa Aino Järvi-Eskolan esikoiskäsikirjoitukseen perustuvan teoksen Viljo S.
Sohkasen kiihkoton tyyli teki vaikutuksen
Mikä sai Tikkurilan teatterin ja Aino Järvi-Eskolan kiinnostumaan tarinasta?
– Sisällissodan muistovuosi oli lähestymässä, ja ajattelimme, että haluamme tehdä jotain, mikä liittyy siihen. Tutkailimme valmiita näytelmätekstejä, mutta niistä ei löytynyt sopivaa. Yksi teatterimme vahva arvo on paikallisuus. Päädyimme siihen, että jos teemme historiaan perustuvan näytelmän, katsomme lähelle, Järvi-Eskola kertoo.
Kun teatteriin alettiin suunnitella sisällissotaan liittyvää näytelmää, Järvi-Eskola sai vinkin tutkijaystävältään.
– Hän antoi käteeni Viljo Sohkasen kirjan ja kehotti tutustumaan siihen. Luin tarinan ja kerroin siitä ohjaaja Carita Välitalolle. Innostuimme molemmat, ja aloin kaivaa käsikirjoitusta varten lisää tietoa muun muassa Työväen arkistosta ja Valtiorikosoikeuden arkistosta, Järvi-Eskola kertoo.
– Käsikirjoitusta työstettiin vielä esitystä harjoiteltaessa, mikä oli hyvä tapa tehdä tällaista tositapahtumiin pohjautuvaa näytelmää, hän toteaa.
Vaikka hän koki kamalia ja surullisia asioita, hän ei vaikuttanut katkeralta. Hän katsoi maailmaa tasa-arvon ajatuksen ja uteliaisuuden läpi.
Viljo Sohkasen tarina kiehtoi Aino Järvi-Eskolaa monestakin syystä. Ensinnäkin Sohkanen oli nuori, vasta 17-vuotias. Lisäksi hän ei halunnut tarttua sisällissotatilanteessa aseeseen, vaan palveli lääkintämiehenä. Hän myös koki sekä taisteluita että vankileirin ja kirjoitti vielä kokemuksistaan kirjan, joka on tyyliltään toteava: hän kertoo, että näin asiat vain tapahtuivat.
– Se, miten hän muissakin yhteyksissä puhui ja esiintyi, teki minuun vaikutuksen. Vaikka hän koki kamalia ja surullisia asioita, hän ei vaikuttanut katkeralta. Hän katsoi maailmaa tasa-arvon ajatuksen ja uteliaisuuden läpi. Hän ei kiihkoillut, vaan kertoi rauhallisesti kokemuksistaan. Myöhemmin elämässään hänestä tuli tärkeä paikallinen vaikuttaja.
Arkistoja penkoessaan Järvi-Eskola löysi lehtijuttuun, joka toi teatterille vielä yhden ylimääräisen motiivin näytelmän tekemiseen. Kävi ilmi, että Sohkanen oli ollut mukana Tikkurilan Työväennäyttämön juhlanäytelmässä. Tuosta teatterista juontuvat nykyisen Tikkurilan teatterin juuret.
Viljo Sohkanen ei halunnut tarttua aseeseen. Punakaartissa ollessaan Sohkanen oli 17-vuotias.
Vangit näkivät nälkää
Viljo S. on puolitoistatuntinen näytelmä, joka on rajattu sotaan ja sen jälkeisiin tapahtumiin. Näytelmä sijoittuu Tikkurilaan, Kavantsaaren rintamalle Viipurin lähelle, Helsingin pitäjän kirkonkylään, Helsinkiin ja Suomenlinnan vankileirille. Näyttelijöitä on yhdeksän. Lisäksi lavalla on hanuristi. Pääosaa, eli Viljo Sohkasta, esittää Ilari Ristola. Muilla näyttelijöillä on useita rooleja.
Viljo Sohkasen perhe oli aktiivisesti mukana työväenyhdistyksessä, ja hänen Juho-isänsä menehtyi Tammisaaren vankileirillä. Nuoren miehen punakaartiin liittymiseen vaikutti ideologia, mutta siihen oli myös käytännöllinen syy, nälkä. Kaarti maksoi palkkaa ja tarjosi ruoan. Mukana saattoi olla myös seikkailunhalua.
Seikkailu muuttui kuitenkin keväällä 1918 traumaattiseksi kokemukseksi. Tikkurilan taistelusta Viljo Sohkanen päätyi Helsingin pitäjän kirkonkylään, jossa valkoiset uhkasivat ampua vangit. Pari yötä vangit viettivät Knapaksen aitassa. Sen jälkeen heitä lähdettiin kuljettamaan Helsinkiin.
Suomenlinnassa vangit näkivät nälkää ja muuttuivat kesän kuluessa yhä apaattisemmiksi. Monet eivät jaksaneet enää edes surra kohtaloaan. Sohkasen tarina on Aino Järvi-Eskolan mukaan kuitenkin selviytyjän tarina. Hän löytää kaiken karmeuden keskellä vartijoistakin inhimillisyyttä.
Ote Sohkasen päiväkirjasta kertoo miehestä paljon: ”Minkälaiselta mahtaa tuntua ampua toinen ihminen... ja vielä aseeton vanki? Nyt ymmärrän, minkä tähden vangeilta kuulutaan sidottavan silmät ennen ampumista. Ei se ole ammuttavan tähden, vaan ampujan. Ei varmaankaan päähän voi rauhallisesti tähdätä, jos ihmisen silmät ovat auki. Ei niin raakaa ihmistä varmaan olekaan.”
Vantaan ensimmäinen sosiaalijohtaja
Viljo Sohkanen syntyi vuonna 1900 Viipurissa ja eli varhaislapsuutensa Tampereella. Perhe muutti Tikkurilaan, kun Sohkanen oli 11-vuotias.
Sohkanen liittyi punakaartiin syksyllä 1917. Hän osallistui aluksi partiotoimintaan ja elintarviketakavarikoihin Uudellamaalla, mutta toimi sitten lääkintämiehenä rintamalla lähellä Viipuria.
Tikkurilan taisteluun Sohkanen päätyi ollessaan lomalla rintamalta. Hän joutui vangiksi ja Suomenlinnan vankileirille. Hänet vapautettiin kahden ja puolen kuukauden jälkeen, kun valtiorikosoikeus luopui syytteistä. Sohkanen kirjoitti kokemuksistaan kirjan nimeltä Punakaartilaisen päiväkirja (Weilin&Göös 1967).
Sohkanen oli aktiivinen Tikkurilan työväenyhdistyksen jäsen ja kunnallispoliitikko. Vuosina 1958–1963 hän toimi Helsingin maalaiskunnan, Vantaan edeltäjän, ensimmäisenä sosiaalijohtajana. Hän sai suomalaisten hyvinvoinnin eteen tekemästään työstään sosiaalineuvoksen arvon.
Sohkanen kuoli vuonna 1989. Jokiniemessä on hänen kunniakseen nimetty katu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Tätä emme toivo koskaan enää tapahtuvan” – Sisällissota oli talvisotaakin ankarampi koettelemus Helsingin maalaiskunnassa ja Kuusankoskella, josta kertova Kapina tehtailla palkittiin Tieto-Finlandialla
Hyvä elämäSuomen sisällissota avautuu parhaiten paikallishistorioiden kautta. Ne näyttävät, miten kansainvälinen suursota ja yhteiskuntaluokkien kamppailu toteutuivat paikallisina hirmutekoina.
