Ympäristön tila ei ahdista professori Atte Korholaa, mutta Jumala ahdistaa
Elämänkriisinsä myötä Atte Korhola alkoi nähdä kristinuskon toisin. – Me emme ole matkalla pyramidin huipulle vaan kellariin.

Elämänkriisinsä myötä Atte Korhola alkoi nähdä kristinuskon toisin. – Me emme ole matkalla pyramidin huipulle vaan kellariin.

Ympäristön tila ei ahdista professori Atte Korholaa, mutta Jumala ahdistaa

Atte Korhola on syventynyt ympäristökatastrofeihin ja kristinuskoon vuosikymmeniä. Hänen ymmärryksensä kummastakin on muuttunut.

Lukion viimeisellä luokalla Atte Korhola koki herätyksen. Elettiin 1970-luvun puoliväliä, ja Rooman klubi oli julkaissut Kasvun rajat -raportin. Siinä varoitettiin, että jos ihminen ei muuta kulutuskäyttäytymistään, maapallo ei kestä.

Lahtelaiselle lukiolaiselle maailmanlaajuisen ympäristökatastrofin uhka tuli yllätyksenä.

– Ennen Rooman klubin raporttia ajattelimme lähinnä lähiympäristöämme, ehkä myös Suomea. Raportti toi globaalin perspektiivin esille hyvin voimakkaasti.

Äkkiä maapallon kestokyvystä alettiin kirjoittaa kaikkialla. Asiantuntijat varoittelivat väestönkasvusta, ympäristömyrkyistä ja aavikoitumisesta. Ilmastonmuutos ei vielä ollut saanut nykyistä paikkaansa ympäristökatastrofien ykkösenä. Ensimmäiset arviot maailmanlaajuisesta lämpötilakehityksestä olivat vasta valmistuneet.

– Ensimmäiset lämpötila-arviot olivat tietysti aika alkeellisia, Korhola sanoo.

Niillä oli kuitenkin suuri vaikutus. 1970-luvun jälkeen tutkijat ovat tajunneet yhä selvemmin, että ihmisen aiheuttamat päästöt muuttavat maapallon ilmastoa.

– Nykyään näitä asioita tutkitaan monimutkaisilla malleilla ja käsittämättömillä tietomäärillä, jotka ovat globaaleissa datapankeissa.

Kun Korhola kirjoitti ylioppilaaksi, tästä kaikesta tiedettiin vielä vähän. Korhola lähti opiskelemaan ympäristötieteitä. Nykyään hän työskentelee Helsingin yliopistossa ympäristönmuutoksen professorina.

Erämaaisät tapasivat sanoa, että vain se parantaa, minkä kohtaa. Se on ollut minulle avainlöytö.

Nuoruuden seurakunnasta tuli hengellisiä sotainvalideja

Samoihin aikoihin, kun Atte Korhola luki Kasvun rajoja ja perehtyi maapallon kestokyvyn rajoihin, hän luki Raamattua. Hän oli aktiivinen seurakuntanuori Lahden Joutjärven seurakunnassa.

Korholan suvun uskonnollisuus oli osin ahdistavaa: oli körttiläisyyden synkintä laitaa ja tiukimman luokan pietismiä.

Atte oli saanut pakkosyötöstä osansa. Se ei kuitenkaan tukahduttanut hänen sisällään olevaa kaipausta ja janoa.

Seurakuntanuoriajoista on vuosikymmeniä, mutta Korhola tunnistaa itsessään yhä saman kaipauksen.

– Seurakunnan nuortentoiminta oli monella tapaa modernia. Vietimme hirveästi aikaa yhdessä ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta, maailmankatsomuksista ja filosofioista.

Kun Korhola irtautui seurakuntanuorista ja pohti menneiden vuosien menoa, hän näki myös ylilyöntejä. Jotkut olivat huvittavia, kuten se, että 16-vuotiaat odottivat vakavissaan lopunaikoja ja niihin liittyviä kristittyjen vainoja.

Toiset ylilyönnit taas tuntuvat nykyään vastenmielisiltä.

– Meidänkin seurakunnastamme tuli hengellisiä sotainvalideja, jotka eivät ole koskaan toipuneet.

Oli hengellistä ylpeyttä ja varmuutta siitä, että juuri oma porukka on oikeassa. Oli dominointia ja sisäistä kontrollointia. Oli muottiin änkemistä.

– Se on kaikki sellaista, mitä nykyisin kammoksun.

1970-luku oli radikaalin nuorisokulttuurin kulta-aikaa. Taistolaiset, junnilalaiset, Teiniliitto ja muut aatteelliset liikkeet vetivät väkeä. Korhola näkee silloisen kristillisen nuorisokulttuurin osana aikaansa.

– Meillä oli kaiken maailman rintamerkit ja paidat, joissa luki, että Jeesus pelastaa. Ne päällä mentiin kouluun.

– Se oli yksi nuoruuteen kuuluva vaihe. Pian se siitä tasaantui.

Atte Korhola uskoo, että ympäristöongelmat ovat ratkaistavissa. Ratkaisujen kehittämiseen pitäisi kuitenkin satsata enemmän kuin nykyään.

Atte Korhola uskoo, että ympäristöongelmat ovat ratkaistavissa. Ratkaisujen kehittämiseen pitäisi kuitenkin satsata enemmän kuin nykyään.

Elämänkriisissä kristinusko alkoi näyttää erilaiselta

Uskoa voi lähestyä monelta kantilta. Atte Korhola lähestyi sitä vuosia pää edellä. Hänellä oli jo nuorena tutkijan mielenlaatu, ja hän pyrki tavoittamaan Jumalan järjellään.

– Länsimaisessa kristillisyydessä on yleistä, että asioita käsitellään pään tasolla. Yritämme löytää järjellisiä selityksiä esimerkiksi omaan tai toisten kärsimykseen. Ajattelemme, että kun asiat on käsitelty rationaalisesti, ne on ratkaistu. Mutta ei se ole niin.

Vuonna 2011 Korhola joutui elämänsä suurimpaan kriisiin, kun hänen pitkä avioliittonsa päättyi eroon.

Eroa seuranneet kuukaudet olivat raskaita. Päälle puski syvä masennus, ja Atte Korhola jäi monen kuukauden sairauslomalle. Pelkkä tietokoneen avaaminen tuntui mahdottoman raskaalta. Hänestä on ihmeellistä, että hän voi nyt niin hyvin.

– Kun ihmiset sanoivat, että tunnelin päähän tulee vielä valoa, se oli minulle vain vastaan kiitävän junan valo.

Syvässä pimeässä Korhola alkoi nähdä kristinuskon toisin. Hän kuvaa muutosta sanomalla, että usko alkoi laskeutua päästä sydämeen.

– Kristinuskossa on myös kuuntelevan hiljaisuuden ja mystiikan taso. Ilman sitä meillä ei varmaankaan tänä päivänä olisi koko kristinuskoa.

Korhola siteeraa vuosisatojen takaisia kristillisiä ajattelijoita. Augustinus etsi Jumalaa ulkopuoleltaan, mutta oivalsi, että Jumala on hänen sisällään – lähempänä kuin hän on itse itseään. Ávilan Teresa opetti, että Jumala löytyy kellarista, ihmisen ytimestä, hämähäkinseittien ja pimeiden kätköjen takaa.

– Me emme ole matkalla pyramidin huipulle vaan kellariin, Atte Korhola sanoo.

– Me kaikki kärsimme voimista, jotka koko ajan viskovat meitä armottomasti kohti pintaa.

Ilmastonmuutos on meidän isoin ja kattavin ongelmamme, mutta kaikki ei johdu ilmastonmuutoksesta.

Ilmastonmuutos on ongelmista suurin, mutta ei ainoa – jotkut ongelmat ovat myös tabuja

Atte Korhola on tyytyväinen, että hän perehtyi ympäristöasioihin ennen kuin ilmastonmuutoksen pelosta tuli valtavirtaa. Häntä huolettaa, että moni nuorempi ympäristöaktivisti keskittyy vain ilmastonmuutokseen, vaikka ympäristöongelmat ovat paljon monimutkaisempia.

– Ilmastonmuutos on meidän isoin ja kattavin ongelmamme, mutta kaikki ei johdu ilmastonmuutoksesta, Korhola sanoo.

Hän ottaa esimerkin Suomen Lapista. Korhola on juuri palannut Helsinkiin Kilpisjärven alueelta, jossa on Suomen vanhin luonnonpuisto, Malla. Hänen mukaansa alueen suurin ympäristöongelma ei suinkaan ole ilmastonmuutos vaan porojen ylilaidunnus. Ympäristö kärsii ylikulutuksesta ja ravintoketju järkkyy.

– Poronlaidunnus on tabu, johon ei oikein saisi puuttua, mutta Mallan luonnonpuistossa ongelmat näkee omin silmin. Luonnon lisäksi monikymmenvuotiset tieteelliset kokeet ja koealueet uhkaavat tuhoutua alun perin laittoman poronlaidunnuksen vuoksi.

Jotkut syyttävät Korholaa siitä, että hän ei ota ilmastonmuutosta vakavasti. Että hän vähättelee sen merkitystä ja keskittyy epäolennaisuuksiin.

Korhola kiistää syytöksen jyrkästi.

– Yritän vain tuoda suhteellisuutta tähän keskusteluun. Mielestäni ilmastonmuutos on laajuudessaan ja syvyydessään suurin ja vaikein ongelmamme. Mutta alueellisesti meillä on paljon ongelmia, jotka johtuvat kokonaan muista syistä, Korhola selittää.

– Tässä on paljon tunteita pelissä.

Atte Korhola lopetti lihansyönnin muutama vuosi sitten. – Perehdyin aiheeseen laajasti, ja minun lihansyömiseni loppui siihen.

Atte Korhola lopetti lihansyönnin muutama vuosi sitten. – Perehdyin aiheeseen laajasti, ja minun lihansyömiseni loppui siihen.

Mitä voimme tehdä, jos haluamme pysäyttää ilmastokatastrofin? Lopettaa lihansyönnin

Mutta Korhola on optimisti. Hän uskoo, että ilmasto-ongelma on ratkaistavissa. Ilmaston lämpeneminen ei ole vielä ylittänyt kaikkein kriittisimpiä rajoja. 1,5–2 lämpöasteen nousua pidetään pisteenä, jonka jälkeen ajaudutaan tuhoisaan noidankehään. Silloin ilmaston lämpeneminen alkaa ruokkia itse itseään kiihtyvällä tahdilla.

Ratkaisujen kehittämiseen pitäisi satsata paljon enemmän kuin nykyään. Aurinkoenergiaa pitää hyödyntää laajemmin, fuusioenergiaa pitää tutkia, hiilinieluja kasvattaa ja ilmankehänmuokkauskeinoja kehittää. Korholan mielestä nykyistä ydinvoimatuotantoakaan ei tule hylätä.

– Jos ydinvoima haudataan kokonaan, meidän haasteemme kasvavat todella paljon.

Harva yksittäinen ihminen pystyy kehittämään tehokkaita välineitä hiilidioksidin sieppaamiseen ilmakehästä, mutta Korholan mukaan jokainen voi tehdä jotain – esimerkiksi vähentää lihansyöntiä tai ryhtyä kasvissyöjäksi.

– Itse tein tämän päätöksen joitain vuosia sitten. Perehdyin aiheeseen laajasti, ja minun lihansyömiseni loppui siihen, Korhola sanoo.

– Voidaan osoittaa tieteellisesti, että lihan jättäminen on tehokkaimpia – ellei tehokkain – tapa, jolla yksittäinen ihminen voi toimia ilmastonmuutosta vastaan. Ravinnontuotanto aiheuttaa lähes 20 prosenttia ilmastopäästöistä.

Toinen tuttu ratkaisu on kulkea auton sijaan polkupyörällä tai julkisilla. Maaliikenne on suurin yksittäinen ilmastoa lämmittävien päästöjen aiheuttaja.

Mutta ihmisten käyttäytymistä on vaikea muuttaa. Ei auta sanoa, että jos syöt nautaa ja ajat autolla, olet idiootti.

– Jotkut ilmastotutkijat ajattelevat, että kun vain julistaa, ihmiset ymmärtävät. Mutta ei se mene niin.

Me emme ole matkalla pyramidin huipulle vaan kellariin.

Ympäristön tila ei ahdista, mutta Jumala ahdistaa

Ympäristön tila ei ole koskaan herättänyt Atte Korholassa erityisen suurta sisäistä ahdistusta. Jumala sen sijaan on.

– Minulle Jumala on yhtä lailla kipu kuin lääke. Jumala ei ole pelkästään haavojen hoitaja, vaan myös angstinen ja käsittämätön, välillä vihattavakin.

Korhola ajattelee, että tietyssä mielessä hänen elämänsä olisi helpompaa ilman Jumalaa. Omaa syvyyttään, pelkojaan ja kipujaan voisi yrittää paeta. Voisi yrittää pysyä pinnalla ja välttää kellaria.

Kivut eivät kuitenkaan katoaisi.

– Erämaaisät tapasivat sanoa, että vain se parantaa, minkä kohtaa. Se on ollut minulle avainlöytö.

Sen takia Korhola on pakottanut itsensä pysähtymään ja lähtemään sisämaanmatkoille omaan itseensä. Mitä syvemmälle hän menee, sitä lähemmäs hän kokee tulevansa Jumalaa.

Mutta itseensä sukeltaminen sattuu. Se sattuu niin, että Korholan puheet saavat lievästi masokistisia sävyjä.

– Jumala tekee syvää ja perusteellista työtä, ja se vaatii aikaa. Ihmisen pitää olla kärsivällinen, eikä kivun ääreltä saa juosta karkuun.

– Haluan olla oikeasti olemassa ja läsnä. Nykyinen puolisoni on ollut tässä minulle valtava innoitus.

Kriisinsä aikana Korhola päätti, että hän haluaa oppia tuntemaan itsensä. Kymmenestä käskystä ensimmäinen alkaa Jumalan esittäytymisellä: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi." Korhola ajattelee, että siinä Jumala ojentaa ihmiselle kätensä ja odottaa, että ihminen esittelee itsensä.

– Minä haluan, että minulla on silloin jokin käsitys itsestäni ja että voin sanoa, että mä olen Atte. Mitäs tehdään?

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi