Albrecht Altdorfer: Kristuksen syntymä. Kuva Wikimedia Commons.
”Myös näin voidaan ja näin tulee viettää joulua” – Jeesus-vauva raunioissa voisi olla myös tämän joulun kuva
1500-luvun maalaus pyhästä perheestä raunioiden keskellä tuo mieleen Ukrainan pommitetut kirkot ja viime aikojen tapahtumat Jeesuksen synnyinseudulla. Vankilassa joulua viettänyt saksalainen pappi Dietrich Bonhoeffer näki sitä katsoessaan toisen maailmansodan tuhot.
Tämän jutun kuvituksena ei ole Albrecht Altdorferin maalaus vain siksi, että sen aihe on jouluinen. Kuva on valittu sen vuoksi, että todennäköisesti juuri tämän maalauksen saksalainen pappi ja teologi Dietrich Bonhoeffer mainitsee kirjeessään, jonka hän on kirjoittanut vuoden 1943 ensimmäisenä adventtina.
Kristuksen syntymä on ollut yksi kristillisen taiteen kuvatuimpia aiheita, mutta Bonhoeffer ihmetteli, kuinka Altdorfer jo 1500-luvulla maalasi siitä niin perinteisestä poikkeavan version. Maalausta hallitsevat rakennuksen rauniot ja öinen taivas, jota valaisee kirkas tähti. Raunioiden keskellä on kolmen pullean enkelin kannattelema vastasyntynyt Jeesus-lapsi vanhempineen. Taustalla hämärässä lymyävät härkä ja aasi.
”Tämä kuva on tällä kertaa erityisen ajankohtainen. Myös näin voidaan ja näin tulee viettää joulua. Sitä kuva kai tahtoisi sanoa”, Bonhoeffer kirjoitti.
Ei ole vaikea ymmärtää, miksi raunioiden ympäröimä perhe puhutteli Bonhoefferia. Hän oli huhtikuusta asti ollut suljettuna Tegelin vankilaan. Sellissään hän kuuli, kuinka Berliiniä ympärillä pommitettiin.
Albrecht Altdorferia (1480–1538) pidetään yhtenä saksalaisen renessanssin tärkeimmistä taiteilijoista ja maisemamaalauksen uranuurtajana. Hän asui suurimman osan elämästään Regensburgin kaupungissa Tonavan varrella ja toimi siellä myös kaupunginarkkitehtina ja -valtuutettuna. Jälkimmäisessä roolissa hän oli osasyyllinen siihen, että vuonna 1519 juutalaiset karkotettiin kaupungista, synagoga tuhottiin ja sen paikalle rakennettiin kirkko.
Kristuksen syntymä -maalauksen tarkkaa valmistumisajankohtaa ei tiedetä. Maalaus kuuluu Saksan valtiollisen museon kokoelmiin ja on nykyisin esillä Berliinin Gemäldegaleriessa. Museon sivuilla arvioidaan, että teos on maalattu vuosien 1500 ja 1530 välillä.
Tänä jouluna maalausta ei oikein voi katsoa ajattelematta lukuisia raunioiksi pommitettuja kirkkoja Ukrainassa tai parin viime kuukauden tapahtumia Jeesuksen synnyinseudulla.
Jumala kääntyy juuri sinne päin, mistä ihmiset tavallisesti kääntyvät pois.
”Todennäköisesti monet viettävät tässä talossa mielekkäämmän ja aidomman joulun kuin on laita siellä, missä tästä juhlasta on jäljellä vain nimi”, Dietrich Bonhoeffer kirjoitti vanhemmilleen joulun alla 1943. ”Että kurjuus, kärsimys, köyhyys, yksinäisyys, avuttomuus ja syyllisyys merkitsevät Jumalan silmien edessä aivan muuta kuin ihmisten arvioinneissa, että Jumala kääntyy juuri sinne päin, mistä ihmiset tavallisesti kääntyvät pois.”
Bonhoeffer ja hänen vankitoverinsa eivät tietenkään olleet ainoita, joille tuo joulu oli synkkä. Joulurauhaa tai -iloa tuskin koettiin muuallakaan sodan runtelemassa Euroopassa. Monessa perheessä surtiin menehtyneitä ja ikävöitiin rintamalla olevia. ”Mutta ehkä moni vasta silloin ensi kerran tajuaa, mitä joulu oikeastaan on”, Bonhoeffer arvioi.
Jouluna Bonhoeffer sytytti sellissään kynttilät, joita hänen perheensä ja kihlattunsa olivat tuoneet vankilaan, luki jouluevankeliumin ja hyräili joululauluja itsekseen.
Bonhoeffer oli vangittu huhtikuussa 1943, koska hän oli auttanut juutalaisia pakoon Sveitsiin. Hän oli ollut mukana myös salaliitossa, joka yritti murhata Adolf Hitlerin, mutta sitä Gestapo ei vielä hänet vangitessaan tiennyt. Kun Hitleriä vastaan oli tehty kolmas epäonnistunut attentaatti, asiaa tutkittaessa myös Bonhoefferin osallisuus paljastui, ja hänet siirrettiin SS:n tutkintavankilaan lokakuussa 1944. Bonhoeffer oli 39-vuotias, kun hänet hirtettiin Flossenbürgin keskitysleirillä 9.4.1945, vain kuukausi ennen Saksan antautumista.
Heidät, sellaisina kuin he olivat, vedettiin seimen ääreen.
Olisi houkuttelevaa ajatella, että Dietrich Bonhoeffer näki Albrecht Altdorferin maalauksessa myös oman kirkkonsa ja kristinuskon rauniot, joiden keskellä kuitenkin säteilee ihmiseksi tullut Jumala. Saksan evankelinen kirkko myötäili kansallissosialistista hallintoa. Sen vuoksi osa sen papistosta oli perustanut Tunnustuskirkon, ja Bonhoeffer oli tuossa vastarintaliikkeessä mukana. Hän kuitenkin koki, että Tunnustuskirkko keskittyi liikaa sisäisiin asioihinsa eikä tarpeeksi ihmisarvo- ja ihmisoikeuskysymyksiin, joista polttavin oli juutalaisten ja muiden vähemmistöjen vaino.
Bonhoeffer kirjoitti vankilasta myös ystävälleen ja pappikollegalleen Eberhardt Bethgelle. Hän pohti, mitä kristinusko voisi merkitä modernissa maailmassa, jossa luonnontieteet ovat kehittyneet niin, ettei Jumalaa enää tarvita selitykseksi tiedon aukoille. Kaikki eivät kaipaa Jumalaa myöskään vastaukseksi niin sanottuihin perimmäisiin kysymyksiin, vaan kääntyvät filosofian tai psykoterapeuttien puoleen.
Kristittynä oleminen merkitsi Bonhoefferille ihmisenä olemista ja osallistumista Jumalan kärsimykseen maailmassa. Ollakseen kristitty ei tarvitse olla tietyllä tavalla uskonnollinen tai yrittää tehdä itsestään sellaista. ”Paimenet niin kuin myös itämaan viisaat seisovat seimen äärellä, eivät kääntyneinä syntisinä, vaan yksinkertaisesti siksi, että heidät, sellaisina kuin he olivat, vedettiin seimen ääreen”, Bonhoeffer kirjoitti.
– Silloisessa Saksassa monet ajattelivat, että usko on yksityisasia ja ehkä vain sunnuntain asia. Bonhoeffer halusi löytää uudelleen kokonaisvaltaisen tavan elää kristittynä, sanoo Kirkon ulkoasiainosaston johtava asiantuntija Tomi Karttunen.
Hän on väitellyt tohtoriksi Bonhoefferin teologiasta ja myös suomentanut tänä vuonna ilmestyneen valikoiman Pyhän yön valo, johon on koottu Bonhoefferin kirjoituksia teologiasta ja spiritualiteetista.
Bonhoeffer piti tärkeänä yhteyttä arjen ja henkilökohtaisen vakaumuksen välillä. Jo varhain hän korosti ajatusta Kristuksen seuraamisesta.
Natsihallinnon vastustaminen ja vankilakirjeiden uskontokritiikki ovat Karttusen mukaan linjassa Bonhoefferin varhaisempien akateemisten teosten kanssa.
– Bonhoeffer piti tärkeänä yhteyttä arjen ja henkilökohtaisen vakaumuksen välillä. Jo varhain hän korosti ajatusta Kristuksen seuraamisesta. Hän pohti, mitä luterilaisille merkitsee Jeesuksen vuorisaarnan todesta ottaminen, ja oli kiinnostunut Mahatma Gandhin väkivallattoman vastarinnan opista. Hän myös katsoi, että kirkko seuraa kutsumustaan vain, jos se on kirkko toisia varten eli diakoninen kirkko.
Karttunen arvioi, että Bonhoeffer on edelleen ajankohtainen, sillä kristinuskon ideologisoituminen ei ollut vain natsi-Saksan ilmiö.
– Vaara siihen on ilmeinen, kun ajatellaan vaikkapa Venäjän tapahtumia tai Yhdysvaltoja. Monet ovat saaneet Bonhoefferin ajatuksista innoitusta totalitarismin ja diktatuuria myötäilevän ideologisoituneen kristinuskon vastustamiseen.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
10. marraskuuta noin 1,1 miljoonaa suomalaista seurasi televisiosta presidentti Martti Ahtisaaren hautajaisia ja kuuli virren 600. ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt” on Anna-Maija Raittilan suomennos runosta, jonka Dietrich Bonhoeffer lähetti kihlatulleen Maria von Wedemayerille joulukirjeessään muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa vuonna 1944.
Tuo virsi on monelle rakas. Siinä vetoavat lohdulliset sanat, mutta ehkä sanat koskettavat vielä enemmän siksi, että tarina niiden taustalla on niin traaginen. Virsi on ollut suomalaisessa virsikirjassa vuodesta 1986 asti, ja se yhdistyy tilanteisiin, joissa ilmaistaan yhteistä surua tai kaivataan toivoa ja rohkaisua.
Poppia, folkia ja perinteistä – kokosimme soittolistalle kahdeksan erilaista versiota Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan -virrestä:
Lähteet
Dietrich Bonhoeffer: Kirjeitä vankilasta 1943–1944. Suom. Kai Selin ja Erkki Niinivaara. Kolmas, uudistettu painos. Kirjapaja 2005.
Dietrich Bonhoeffer: Pyhän yön valo. Kirjoituksia teologiasta ja spiritualiteetista. Suom. Tomi Karttunen. Väyläkirjat 2023.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mestari Eckhart oli paitsi mystikko myös harras jouluihminen – ”Älä lähde omaa tyhjyyttäsi pakoon”, hän opastaa aaton viettäjää
HengellisyysHeittäydy tyhjän varaan, opasti Mestari Eckhart joulun kosketusta kaipaavaa kuulijaansa. Teologi Pauli Annalan mukaan ohje sopii myös tämän ajan ihmiselle.
