– Suomalaisuutta ja luterilaisuutta on välillä vaikea erottaa toisistaan, isä Raimo Goyarrola sanoo.
Isä Raimo on Suomen katolilaisten uusi piispa, jonka opettajina ovat olleet Opus Dei -järjestö ja muumit
Katolinen pappi ja lääkäri Raimo Goyarrola löysi kutsumuksensa sairastavan äidin vierellä.
Suomessa elävien katolilaisten neljä vuotta kestänyt odotus päättyi 29. syyskuuta, kun paavi Franciscus nimitti tänne uuden katolisen piispan. Koko maan kattavan Helsingin hiippakunnan uudeksi piispaksi valittiin isä Raimo Goyarrola, joka on toiminut täällä pappina jo pitkään.
Goyarrola syntyi heinäkuussa 1969 Espanjan baskimaassa katolilaisen perheen esikoiseksi, joka sai kasteessa nimen Ramon. Papin tehtävää koskevaan kysymykseen vastaus alkaa kuitenkin vielä kauempaa.
– Kutsumukseni papin työhön syntyi Jumalan sydämessä. Hän on varmasti ajatellut asiaa jo ennen kuin minut luotiin, hän sanoo.
Goyarrola kouluttautui kuitenkin ensin lääkäriksi Navarran yliopistossa. Tuokin uravalinta oli lähipiirissä poikkeuksellinen, sillä suvussa oli päädytty etupäässä teknisille aloille.
Mielenrauha tuli siitä, että sanoin Jumalalle ’tapahtukoon sinun tahtosi’.
Valintaan vaikutti ratkaisevasti se, että Goyarrolan ollessa 16-vuotias hänen äitinsä sairastui syöpään ja menehtyi kaksi vuotta myöhemmin. 18-vuotiaana hän huomasi olevansa perheessä se, johon sisarukset ja isä tukeutuivat.
– Silloin ymmärsin, että elämäntehtäväni on palvella muita ja erityisesti kärsiviä ihmisiä.
Työ pohjoisessa oli pitkäaikainen unelma
Surullisissa vuosissa oli myös paljon sisäistä rauhaa. Iltaisin nuori Ramon Goyarrola rukoili sairastavan äidin vierellä yhdessä isänsä ja neljän sisaruksensa kanssa. He pyysivät äidille parantumista, mutta samalla jättivät asian Jumalan käsiin.
– Mielenrauha tuli siitä, että sanoin Jumalalle ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Rukoilen edelleen niin joka päivä. Jumala on kaikkivaltias ja laupias isä, ja jos hän sallii elämässämme jotakin, sillä on jokin merkitys.
18-vuotiaana Goyarrola liittyi Opus Dei -nimiseen katoliseen järjestöön. Sen jäsenet noudattavat arkielämän kristillisyyttä, jonka mallina on Jeesuksen maanpäällinen elämä. Goyarrolan mukaan Jeesus oli työläinen, ja sen vuoksi hän sopii malliksi monenlaisille ihmisille.
Opus Dei on teologisesti konservatiivinen järjestö, jonka jäsenet pyrkivät omistamaan arkisen työnsä Jumalalle ja palvelemaan muita. Lisäksi he noudattavat päivittäistä rukousohjelmaa, jonka harjoituksiin käytetään kahdesta kolmeen tuntia päivässä.
Monen mielestä Opus Dein elämäntapa kuulostaa ehdottomalta, mutta sanaa on vaikea yhdistää Goyarrolan hyväntuuliseen olemukseen. Moni haastattelun teema saa hänet nauramaan, ja kysymys ankarasta hengellisyydestä on yksi niistä.
– Huomasin nuorena, että Opus Dein hengellisyys sopii minulle. Siinä on kyse siitä, että saan olla Jumalan lapsi ja minulla on isä, joka rakastaa minua. Jumala haluaa, että olen onnellinen eläessäni maan päällä ja myös sen jälkeen.
Tunturiluonnosta löytyy aina messun alttariksi sopiva kivi.
Valmistuttuaan lääkäriksi Goyarrola työskenteli psykiatrisella osastolla ja armeijan palveluksessa, kunnes aloitti 25-vuotiaana teologian opinnot Rooman paavillisessa Pyhän ristin yliopistossa. Seitsemän vuotta kestäneiden opintojen jälkeen hän valmistui dogmatiikan tohtoriksi.
Goyarrola vihittiin katolisen kirkon papiksi vuonna 2002 Torreciudadissa, joka on Opus Dein perustajan Josemaría Escriván rakennuttama Marian pyhäkkö Espanjassa.
– Lääkärin ja papin näkökulmat ovat kuin kaksi jalkaa. Voin katsoa ihmistä kokonaisuutena, jossa keho ja sielu ovat yhdessä, hän sanoo.
Tehtävät Suomessa alkoivat kesällä 2006. Katolinen kirkko Suomessa tarvitsi uuden papin, ja Opus Dein johtaja kysyi Goyarrolalta, tahtoisiko hän lähteä Pohjolaan.
– Vastasin heti ”Kyllä!”, sillä työ pohjoisessa oli pitkäaikainen unelmani, hän sanoo.
Nopea päätös piti, vaikka Goyarrolaa kehotettiin miettimään asiaa rauhassa ja muistutettiin, että Suomessa työskentely edellytti vieraan kielen opiskelemista.
Helsingissä Goyarrola aloitti työnsä Aalto-yliopiston opiskelijapappina ja liittyi paikalliseen jalkapallojoukkueeseen. Kuten aikaisemmin lääketieteen opiskelijana, myös Helsingissä harrastuksen ympärille syntyi uusia ystävyyssuhteita.
– Jalkapalloseurassa tutustuin myös ihmisiin, jotka eivät olleet kristittyjä, kuten ateisteihin ja muslimeihin, hän mainitsee.
Yle Areenan muumitarinat opettivat suomen kieltä
Raimo Goyarrola rakastui Suomeen nopeasti ja otti maan ja sen ihmiset omikseen. Häneen tekivät vaikutuksen kesäisen Helsingin vehreys ja meri. Myöhemmin Goyarrola on löytänyt myös Lapin erämaat, joissa hän vaeltaa syksyisin seurakuntanuorten kanssa.
– Tunturiluonnosta löytyy aina messun alttariksi sopiva kivi, hän sanoo.
Vuosien varrella Suomesta on tullut Goyarrolan kotimaa. Suomalaistuminen näkyy suomalaisessa passissa, jossa on lapsena kasteessa saadun nimen lisäksi täällä omaksuttu etunimi.
Goyarrolasta on tullut virallisestikin isä Raimo.
– Suomalaiset ottivat minut upeasti vastaan huomatessaan, että halusin oppia ja puhua suomen kieltä. Kielikurssien lisäksi suurena apuna olivat Yle Areenan Muumi-tarinat, joita seurasin muistiinpanoja tehden, hän kertoo hymyillen.
’Omin voimin’ kuulostaa samalta kuin kamikaze.
Goyarrolan mukaan suomalaisuuteen sopeutumista on auttanut se, että baskikansalla ja suomalaisilla on paljon yhteistä.
– Kumpikin kansa arvostaa ahkeraa työntekoa ja itsenäisyyttä, elää lähellä luontoa sekä puhuu omintakeista, kaunista ja vaikeaa kieltä. Kummassakin kulttuurissa arvostetaan aitoutta ja sillä, mitä sanotaan, on painoa. Kun joku sanoo kyllä tai ei, se tarkoittaa jotakin.
Suomessa isä Raimo on työskennellyt monenlaisissa tehtävissä, kuten katolilaisten varusmiesten sotilaspappina ja Helsingin aikaisemman piispan Teemu Sipon yleisvikaarina. Ensin mainitussa tehtävässä hän kiersi eri puolilla maata, ja piispantalossa tulivat tutuiksi nyt edessä odottavat piispan velvollisuudet.
Myös nuoruuden lääkäriopinnot ovat saaneet jatkoa, sillä koronapandemian aikana Goyarrola aloitti palliatiivista hoitoa käsittelevän väitöstutkimuksen teon Kuopion yliopistossa. Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumatonta, etenevää sairautta sairastavan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, jonka tavoitteena on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua.
– Nuoruudessani halusin erikoistua palliatiivisen hoidon lääkäriksi, sillä äitini sairastaessa Baskimaassa palliatiivinen hoito ei ollut vielä riittävän kehittynyttä. Tutkimustyöni on nyt puolivälissä, ja aion tehdä sen loppuun. Käyn luennoimassa sairaanhoitajille ja lääkäreille aiheesta kerran kuukaudessa, hän kertoo.
Lääkärinä Goyarrola toivoo, että koko Suomi saataisiin palliatiivisen hoidon piiriin.
– Palliatiivisen hoidon lähtökohtana on se, että ihmisen elämää kunnioitetaan ja puolustetaan alusta loppuun saakka. Eutanasiaa ei tarvita, eikä yhdenkään sairastavan ihmisen tarvitse pyytää, että lääkäri tappaisi hänet.
Vähemmistökirkon papille Suomi on ihme
Maailmanlaajuinen katolinen kirkko muodostaa Suomessa pienen vähemmistön. Vuoden 2023 alussa sen jäsenkuntaan kuului 16 734 ihmistä, joista 55 prosenttia puhuu äidinkielenään jotakin muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia. Raimo Goyarrola arvioi, että katolisen kirkon toiminnassa on kuitenkin mukana noin kaksinkertainen määrä ihmisiä.
Siinä missä muut vanhat kirkot menettävät jäseniä, katolisen kirkon jäsenmäärä kasvaa Suomessa vuosittain useilla sadoilla. Tämä selittyy paljolti maahanmuutolla, ja Goyarrolan hiippakuntaan kuuluvat seurakuntalaiset edustavatkin yli sataa eri kansallisuutta.
Evankelis-luterilainen kirkko on tullut Goyarrolalle tutuksi muun muassa Suomen Ekumeenisen neuvoston hallituksen jäsenenä. Hän osallistui myös neljä vuotta kestäneeseen dialogiin, jonka tuloksena syntyi katolisten ja luterilaisten yhteinen dokumentti kirkosta, papinvirasta ja ehtoollisesta.
– Suomalaisuutta ja luterilaisuutta on välillä vaikea erottaa toisistaan, hän toteaa.
Suomen luterilainen kirkko on Goyarrolan mukaan lähempänä katolisuutta kuin muut luterilaiset kirkot. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että luterilainen kustantaja on kääntänyt ja julkaissut kolme nykyisen paavin edeltäjän, paavi Benedictuksen, kirjoittamaa kirjaa, ja ne ovat löytäneet lukijoita. Moni luterilainen pappi on myös kertonut Goyarrolalle omistavansa katolisen kirkon katekismuksen.
Katoliset seurakunnat saavat Suomessa isommilta kirkkokunnilta myös konkreettista tukea: jokaisen kuukauden aikana 25 luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa järjestetään katolinen messu. Myös Goyarrolan piispanvihkimys järjestetään luterilaisessa Johanneksenkirkossa, koska Helsingin katolisen seurakunnan Pyhän Henrikin kirkko on suurelle vierasjoukolle liian pieni.
– Kun tapaan muissa maissa työskenteleviä katolisia pappeja, sanon heille, että Suomi on ihme. Rakastan luterilaista kirkkoa ja suren sitä, että se menettää jäseniä, Goyarrola sanoo.
Polkupyörällä liikkuva isä Raimo on tavallinen näky Helsingin kantakaupungin alueella.
Tavallisia suomalaisia isä Raimo Goyarrola kohtaa muun muassa vetämillään retriiteillä, joihin osallistuu katolisen kirkon jäsenten lisäksi luterilaisia ja helluntailaisia sekä ihmisiä, jotka eivät ole kristittyjä.
Goyarrolan kokemuksen mukaan Opus Dein hengellisyys ja suomalainen kristillisyys sopivat hyvin yhteen, sillä kummassakin korostetaan Raamatun omakohtaista lukemista ja pohtimista.
Vuosien varrella Goyarrola on kiinnittänyt huomiota myös suomalaiseen elämänasenteeseen, joka välittyy sanoista ”omin voimin”.
– ”Omin voimin” kuulostaa mielestäni samalta kuin kamikaze, hän sanoo viitaten toisen maailmansodan aikaisia itsemurhalentäjiä tarkoittavaan japanin kielen sanaan.
Kristinuskossa olennaisinta ei ole ihmisen syntisyys ja heikkous, vaan armo.
Goyarrola pitää yksilökeskeisyyttä keskeisenä syynä siihen, että burnout yleistyy monissa länsimaissa. Hän muistuttaa, että Jumala loi ihmisen elämään toistensa yhteydessä.
– Sanomme helposti, että minä osaan ja tiedän, mutta yksin emme voi tehdä mitään, vaan tarvitsemme perheen, omaisten ja sukulaisten tukea. Katolisissa maissa koko suku, serkut, tädit ja enot, ovat perhettä.
– Emme voi myöskään tehdä mitään ilman Jumalan armoa.
Tätä haastattelua tehtäessä Goyarrola valmisteli matkaa Roomaan, jossa häntä odotti piispan tehtävään valmistava viisipäiväinen retriitti. Retriitin hiljaisten ja kännykkävapaiden päivien ympärillä tulevat viikot täyttyvät monenlaisista tehtävistä ja kiireistä ennen marraskuun lopulla odottavaa vihkimistä.
Goyarrola sanoo kokevansa kaiken keskellä sisäistä rauhaa.
– Jeesuksen opettaman Isä meidän -rukouksen ensimmäinen sana on abba, isä. Tuossa sanassa ei ole mitään pelkoa, vaan rauhaa ja iloa, koska Jumala on kanssamme.
– Kristinuskossa olennaisinta ei ole ihmisen syntisyys ja heikkous, vaan armo. Jumala rakastaa sinua sellaisena kuin olet, tässä ja nyt.
Paavi Franciscus nimitti isä Raimo Goyarrolan piispaksi 29. syyskuuta.
Kuka?
Isä Raimo Goyarrola, 54, on katolinen pappi, teologian tohtori ja tuleva Helsingin katolisen hiippakunnan piispa. Hän on kouluttautunut myös lääkäriksi ja tekee parhaillaan väitöstutkimusta palliatiivisesta hoidosta.
Mitä?
Goyarrola vihitään piispaksi 25. marraskuuta klo 11 Johanneksenkirkossa Helsingissä.
Motto
Jumala rakastaa sinua tässä ja nyt.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ketola: Suomen katolilaisten uusi piispa Baskimaasta puhuu hyvin suomea ja kuuluu kiisteltyyn Opus Dei -järjestöön
PuheenvuorotKatolisessa kirkossa tapahtuu juuri nyt paljon. Piispat ovat koolla Vatikaanissa, ja uusia avauksia saattaa tulla.
