Kolumni: Loma ilman nettiä oli loma ilman ahdistusta
Puolikkaan pikkurillinpään kokoinen SIM-kortti voi väsyneelle olla valtava taakka, huomasi Linda-Maria Raninen.
Palasin vastikään Seychelleiltä, jossa vietin perheeni kanssa pari viikkoa. Ennen tätä en ollut vuosiin pitänyt lomaa, jossa olisin aidosti saanut levätä. Hartaasti odotetut lomakaudet olin täyttänyt rästitöillä, tavoitteellisella kirjoittamisella, tapaamisilla ja kotiaskareilla, joihin ei muuten olisi ollut aikaa. Levolle olin voinut viimeistään sanoa hyvästit somessa roikkumisella ja sen lukemattomien postilaatikoiden puuduttavalla perkaamisella.
Kun lähdimme Seychelleille, päätin, etten ottaisi paineita mistään. En tekisi itselleni aikatauluja ja keskittyisin pelkkään palautumiseen. En voisi sopia tapaamisia, koska ystäväni olisivat toisella puolella maailmaa. Majoituspaikkamme kaapeista ei löytyisi vanhoja tavaroitani, joita voisin käydä läpi, ja – mikä parasta – puhelinliittymäni ei toimisi Seychelleillä.
Kuulumisten päivittely ja yhteydenpito läheisiin oli satunnaisen ja epävarman Wi-Fi-verkon varassa. Loman aikana huomasin, kuinka vapauttavaa oli käyttää puhelinta lähinnä lomakuvien ottamiseen. Luopuessani SIM-kortistani Mahén lentokentällä tuntui kuin olisin luopunut valtavasta taakasta. Puolikkaan pikkurillinpään kokoinen muovinpalanen laukkuni taskussa oli kuin talviunta nukkuva ahdistus. Pysäytetty aika. Vaiennettu melusaaste.
Tarttuessani puhelimeeni ottaakseni kuvan banaania syövästä hedelmälepakko Bellasta minun ei tarvinnut pelätä, että ruudulle tulvahtaa vastausta vaativa viestitulva.
SIM-kortti poltteli laukussani, ja kehoni ylivirittyi vastaanottamaan kotikentällä odottavaa informaatiotulvaa.
Lepo ja etäisyys arkeen tekivät ihmeitä myös mielenterveydelleni. Mutkitteleva bussimatka tai keinuva katamaraanikyyti olisivat takuulla aiheuttaneet minulle Suomessa pahoinvointia. Seychelleillä molemmat sujuivat leikiten. Tiedän, että väite maantieteellisen sijainnin vaikutuksesta tasapainoelimeeni on naurettava, mutta paniikkioireiden ja pahoinvoinnin noidankehä on kohdallani todellinen.
Ainoa kerta koko reissulla, kun meinasin saada paniikkikohtauksen, oli Dohan lentokentällä matkalla Suomeen. SIM-kortti poltteli laukussani, ja kehoni ylivirittyi vastaanottamaan kotikentällä odottavaa informaatiotulvaa.
Ehkä seuraava lomani tuleekin halvemmaksi. Edestakaiset lentoliput Seychelleille maksavat noin tonnin, netittömän senioripuhelimen saa muutamalla kympillä.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Uskovaisen ei pitäisi joutua vakuuttelemaan, ettei ole tiedevastainen tai homofobinen
PuheenvuorotKaupunkilaiskuplassa Jumalaan uskominen tuntuu olevan sallittu vain tietyin reunaehdoin, Linda-Maria Raninen kirjoittaa.