Kolumni: On helppo syyttää uskontoa
Sama uskonto voi synnyttää sekä rauhanaktivisteja että fanaatikkoja, muistuttaa Jussi Sohlberg.
Sekä Lähi-idän että Ukrainan sodan ympärille nivoutuu kysymys uskonnon roolista noissa karmeissa tapahtumissa. Uskonnot eivät ole irrallaan sodan ja rauhan kysymyksistä. Populaarihokema, johon säännöllisesti törmää sosiaalisessa mediassakin on, että uskonnot ovat aiheuttaneet eniten sotia historiassa. Tosin en juuri muista, että väitteiden esittäjät olisivat juuri koskaan perustelleet tuota väitettä asiapohjalta.
Se kuulostaa järkyttävän uskottavalta – konfliktissa kun voi olla mukana uskonnollisia symboleita ja retoriikkaa. Ja ne ristiretket, totta kai, mutta yksinkertainen totuus harvoin selittää monimutkaista todellisuutta. Tuttu hokema on ennen muuta mielikuva, ei fakta.
Massiivinen Encyclopedia of Wars (2004) käy läpi yli 1700 sotaa antiikista nykypäivään tarkastellen muun muassa niiden taustoja. Sodista vain seitsemän prosenttia on ollut erityisesti uskonnollisia sotia. Luku ei tietenkään nollaa uskontojen osuutta sotien historiassa, mutta se laittaa mittasuhteet hyvin kohdalleen. Sytykkeenä ovat hyvin usein olleet muun muassa valta, maa-alueet, luonnonvarat ja talous, eivät juurikaan nimenomaan uskonnot.
Uskonto ei ole sinänsä jokin erityinen väkivallan lähde – se on osa ihmisyhteisöjen kudosta, joka voi toimia sekä rakentajana että hajottajana. Uskonnolla voi oikeuttaa vihan, mutta yhtä lailla sen voi oikeuttaa myös kansallisuudella, sekulaarilla ideologialla, politiikalla ja taloudella.
Pasifismin historiassa kristinuskolla on oma paikkansa.
Niillä, jotka sortuvat uskonnon varjolla sotimaan, ei useinkaan ole oman uskontonsakaan hyvää tuntemusta. Antropologi Scott Atran on todennut, että esimerkiksi jihadistien islamin tuntemus on usein ohutta. Moni heistä ei ollut erityisen uskonnollinen ennen radikalisoitumista. Vetovoimatekijöinä ovat pikemminkin merkityksen, seikkailun ja veljeyden kokemukset.
On silti helppo syyttää uskontoa – se on näkyvä, tunteita herättävä ja helposti leimattava. Sama uskonto synnyttää sekä rauhanaktivisteja että fanaatikkoja. Pasifismin historiassa kristinuskolla on oma paikkansa. Nykyäänkin muun muassa Kirkon Ulkomaanapu tekee rauhantyötä siellä, missä diplomatia on vaiti. Rauhantyö on laajempi asia kuin sodan ehkäisemistä. Kirkoilla oli merkittävä rooli myös vaikkapa Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeessä tai apartheidin vastaisessa taistelussa.
Uskonnot peilaavat paljon sitä, mitä me ihmiset siihen heijastamme. Tänä kesänä legendaarinen Black Sabbath on soittanut viimeisen keikkansa, jossa kuultiin myös bändin eräs monista klassikoista, War Pigs (1970). Sen viimeisessä säkeistössä lauletaan, miten Jumala kutsuu kerran tuomiolle sodan lietsojat. Miekkaan tartutaan ja siihen lopulta hukutaan.
Kirjoittaja on uskonnontutkija, joka tutkailee uskonto- ja katsomuskenttää kansankirkoista esoteriaan ja uushenkisyyteen ja kaikkea siltä väliltä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Yhdysvaltojen kahtiajakautuminen johtuu Antti Pentikäisen mukaan siitä, että maa perustettiin valheelle valkoisesta ylivallasta – ”Tällekin vaiheelle tulee vastareaktio”
AjankohtaistaAntti Pentikäinen sai Kristillisen rauhanliikkeen palkinnon. Totuus- ja sovintoprosessien kehittämiselle omistautunut Pentikäinen kertoo löytäneensä viime aikoina sisäistä rauhaa, joka auttaa ymmärtämään itseä ja maailmaa paremmin.
