Viime vuoden rippikoulukyselyn mukaan tyttöjen kristillisyys on kääntynyt selkeään kasvuun.
Rippikouluikäisten tyttöjen usko Jumalaan kasvoi voimakkaasti – tutkijat esittävät ilmiölle useita mahdollisia selityksiä
Viime vuosina tehdyistä tutkimuksista käy ilmi, että nuorten uskonnollisuus on poikkeuksellisen voimakkaassa liikkeessä. Viime vuoden rippikoulukyselyjen tulokset yllättivät tutkijat.
Useiden viime vuosina kerättyjen tutkimusaineistojen mukaan poikien ja nuorten miesten sitoutuminen kristinuskoon on lisääntynyt 2020-luvulla, ja he ovat nykyään merkittävästi sitoutuneempia kristinuskoon kuin tytöt. Uusin rippikouluista kerätty tutkimusaineisto osoittaa, että vuoden 2024 aikana myös tyttöjen kristillisyys on kääntynyt selkeään kasvuun.
Tiedot käyvät ilmi tutkija Jouko Porkan ja käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelän tutkimusartikkelista, joka julkaistiin joulukuussa tieteellisessä Uskonto, katsomus ja kasvatus -aikakauskirjassa. Tutkimuksen aineisto on kerätty evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulujen yhteydessä vuosina 2019–2024.
Rippikoulupoikien sitoutuminen kristilliseen uskoon on vahvistunut vuodesta 2021 lähtien, ja poikien sitoutuminen uskoon on tullut yleisemmäksi kuin tyttöjen. Kyselyaineistoista näkyy myös se, että pojat kokevat rippikoulun vahvistavan heidän uskoaan useammin kuin tytöt.
Aiemmista vuosista poiketen vuoden 2024 kyselyaineistossa myös rippikoulutyttöjen sitoutuminen kristilliseen uskoon on selvästi vahvistunut. Ero tyttöjen ja poikien välillä on kuitenkin lähes edeltävän vuoden tasolla, ja pojat uskovat edelleen selvästi todennäköisemmin kuin tytöt.
– Nuorten uskonnollisuus on poikkeuksellisen voimakkaassa liikkeessä. Muutos on nopeaa, emmekä vielä ymmärrä sitä niin hyvin kuin haluaisimme. Erityisesti uusin data on yllättävää, Tervo-Niemelä sanoo.
Rippikouluikäisten nuorten usko Jumalaan lisääntyi vuonna 2024.
Rippikoululaisten halu kuulua kirkkoon lisääntyi viime vuonna
Kun vuonna 2019 vain runsas kolmasosa (36 %) poikarippikoululaisista uskoi edes jossain määrin Jumalan olemassaoloon, vuonna 2024 siihen uskovia oli pojista lähes kaksi kolmesta (62 %).
Tarkastelujakson alkuvuosina 2019 ja 2020 tyttörippikoululaisten usko Jumalan olemassaoloon ei juuri poikennut poikien ajattelusta, mutta poikien uskon vahvistuessa tyttöjen näkemykset pysyivät muuttumattomina. Näin jatkui vuoteen 2023 saakka, jolloin poikien ja tyttöjen ero oli kasvanut jo 13 prosenttiyksikköön.
Vuonna 2024 tyttöjen usko Jumalan olemassaoloon yleistyi kuitenkin voimakkaasti poikien tavoin. Tällöin joka toinen tyttö kertoi uskovansa ainakin jossain määrin Jumalan olemassaoloon.
Vahvimmin uskovat nuoret asuvat todennäköisimmin suurten kaupunkien keskusta-alueilla, eivät maaseudulla.
Sitoutumista kristilliseen uskoon mitattiin myös kysymyksellä rippikoululaisten uskosta Jeesuksen ylösnousemukseen sekä kysymällä nuorten omaa arviota siitä, onko rippikoulu vahvistanut heidän uskoaan Jumalaan ja olivatko he rohkaistuneet rukoilemaan rippikoulun aikana. Myös näillä mittareilla poikien usko on vahvistunut vuodesta 2021 lähtien, ja tyttöjen osalta nähdään vuonna 2024 voimakas myönteisten vastausten yleistyminen.
Rippikoulukyselyyn vastanneiden poikien halu kuulua kirkkoon kasvoi vuosien 2020 ja 2023 välisenä aikana 52 prosentista 57 prosenttiin. Vastaavana ajankohtana tyttöjen halu olla kirkon jäsen sen sijaan laski 63 prosentista 58 prosenttiin. Molempien halu kuulua kirkkoon lisääntyi kuitenkin voimakkaasti vuonna 2024.
Myönteinen suhtautuminen kristinuskoon näkyy rukousta koskevan kysymyksen vastauksissa.
Ripari vahvisti nuorten uskoa varsinkin suurten kaupunkien keskustassa
Nuorten uskonnollisuus on ollut aikaisempien tutkimusten mukaan yleisempää maaseutumaisilla alueilla kuin kaupunkialueilla, erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla. Vuoden 2024 rippikoulukysely näyttää, että tämäkin on muuttumassa: vahvimmin uskovat nuoret asuvat nyt todennäköisimmin suurten kaupunkien keskusta-alueilla.
Suurten kaupunkien keskustassa asuvat rippikoululaiset uskoivat Jumalan olemassaoloon ja Jeesuksen ylösnousemukseen useammin kuin muut rippikoululaiset. He kokivat myös muita useammin uskonsa vahvistuneen rippikoulun aikana, rohkaistuivat muita useammin rukoilemaan rippikoulussa sekä halusivat kuulua kirkkoon.
Ilmiö näkyy esimerkiksi Espoon suomenkielisten seurakuntien rippikouluissa, missä sekä tytöt että pojat vastasivat koko maan keskiarvoa useammin myönteisesti uskoa Jumalaan ja Jeesuksen ylösnousemukseen mittaaviin kysymyksiin. Nuoret kokivat myös koko maata useammin rippikoulun vahvistaneen uskoaan sekä halusivat keskimääräistä useammin kuulua kirkkoon.
Kodin uskonnollinen tausta erottelee selvästi nuorten uskoa ja rippikoulun vaikutusta uskoon. Mitä kiinnostuneempia vanhemmat olivat rippikoululaisten arvion mukaan uskonnosta, sitä useammin nuoret vastasivat myönteisesti uskoa, rukoilemista ja kirkon jäsenyyteen sitoutumista mittaaviin kysymyksiin.
Rippikoulukyselyn mukaan on kuitenkin myös merkittävä joukko nuoria, jotka kokevat uskovansa ja arvioivat rippikoulun vahvistaneen heidän uskoaan, vaikka heidän kodissaan ei olla lainkaan kiinnostuneita uskonnosta.
– Nuorelle rippikoulu on usein ensimmäinen kohta, jossa hän voi pohtia uskonnollisia kysymyksiä henkilökohtaisella tasolla ja oman elämänsä merkityksellisyyden näkökulmasta. Jotkut rippikoululaisten vanhemmat ovat kertoneet, että tämä elämänvaihe on haastanut myös heitä pohtimaan, mikä tekee omasta elämästä merkityksellisen, Kati Tervo-Niemelä sanoo.
Sekä poikien että tyttöjen halu kuulua kirkkoon lisääntyi voimakkaasti vuonna 2024.
Sitoutumista kristilliseen uskoon mitattiin myös kysymyksellä rippikoululaisten uskosta Jeesuksen ylösnousemukseen.
Nuorilta kysyttiin myös sitä, onko rippikoulu vahvistanut heidän uskoaan Jumalaan.
Kristinusko puhuttelee eniten taloudellisesti hyvinvoivia nuoria
Myös kodin hyvä taloudellinen asema on yhteydessä nuorten uskonnollisuuteen, rippikoulun vaikutukseen ja kirkon jäsenyyteen sitoutumiseen.
Mitä paremmaksi rippikoululaiset arvioivat kotinsa taloudellisen aseman, sitä useammin he kokivat uskonsa Jumalaan vahvistuneen rippikoulun aikana, rohkaistuivat sen aikana rukoilemaan sekä halusivat kuulua kirkkoon.
Nuorista, jotka arvioivat kotinsa taloudellisen aseman keskimääräistä paremmaksi, lähes kaksi kolmesta (62 %) kertoi uskovansa Jumalaan. Sen sijaan nuorista, jotka arvioivat kodin taloustilanteen keskimääräistä selvästi heikommaksi, vain kolmannes (32 %) kertoi uskovansa Jumalaan.
Tämä tutkimustulos pysäytti Kati Tervo-Niemelän. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että uskonnollisuus tukee nuorten hyvinvointia ja uskonnolliset nuoret voivat paremmin kuin ei-uskonnolliset. Erityisen selkeästi uskonnon vaikutus näkyy tyttöjen keskuudessa.
– Kirkon ideaalikertomuksen mukaan kristinusko pelastaa huonosti voivan ihmisen, ja tämä ajatus on mukana myös rippikoulutyössä. Näyttää kuitenkin siltä, että kristillinen usko puhuttelee paremmin hyvinvoivia ja etuoikeutetussa asemassa olevia nuoria kuin niitä, joiden elämässä on ollut vastoinkäymisiä.
– Kun nuori voi huonosti, hän tarvitsee erityisen paljon hellää ja herkkää kohtaamista. Silloin on tärkeää, että nuoren pahoinvointi pystyttäisiin näkemään ja häntä osattaisiin tukea myös suuressa rippikouluryhmässä. Tämä asia tulisi kirjoittaa entistä vahvemmin auki rippikoulutyön tavoitteissa.
Kati Tervo-Niemelän mukaan tutkijat eivät vielä täysin ymmärrä nuorten uskonnollisuuden nopeaa muutosta.
Yllättävät tutkimustulokset eivät voi johtua otosvirheestä
Uusin tutkimustieto herättää Kati Tervo-Niemelän ja Jouko Porkan mukaan kysymyksen, seuraako tyttöjen uskonnollisuus poikien jo aiemmin aktivoitunutta suhdetta kristillisyyteen. Tyttöjen vahvistunut sitoutuminen kristilliseen uskoon ei kuitenkaan näy vielä muissa tutkimuksissa, joten muutokseen on tutkijoiden mielestä vielä syytä suhtautua varauksella.
Uudet tutkimustulokset rikkovat ainakin kolmea vakiintuneena pidettyä ilmiöitä uskonnollisuuden kentällä. Empiiristen tutkimustulosten perusteella aikaisemmin on katsottu, että naiset ovat uskonnollisempia kuin miehet, ja maaseudulla asuvien on nähty olevan kaupunkien ja keskusta-alueiden asukkaita uskonnollisempia.
Nuorten keskuudessa uskonnottomuus ei enää ole vastakulttuuri, vaan sitä on ennemmin uskonnollisuus.
Lisäksi on ajateltu, että uskonnollisuus vähenee ja nuoret ovat aina edeltäviä ikäluokkia vähemmän uskonnollisia.
Rippikoulukyselyiden aineisto on niin suuri ja kattava, että yllättävissä tuloksissa ei Tervo-Niemelän ja Porkan mukaan voi olla kyse otosvirheestä. Esimerkiksi vuoden 2023 kyselyn vastaajamäärä vastaa 30 prosenttia kaikista Suomen 15-vuotiaista ja 41 prosenttia kaikista evankelis-luterilaisen kirkon rippikoululaisista.
Rippikoulun käy edelleen lähes kolme neljästä suomalaisesta nuoresta sinä vuonna, kun he täyttävät 15 vuotta.
Mistä on kyse? – Tutkijat kokosivat mahdollisia selityksiä nuorten kasvavalle uskonnollisuudelle
Tutkimusartikkelin Poikien usko vahvistunut edelleen – seuraavatko tytöt perässä? lopussa Kati Tervo-Niemelä ja Jouko Porkka esittävät useita mahdollisia selityksiä ja kysymyksiä, joita voidaan selvittää tulevissa nuorisotutkimuksissa.
Nuorten miesten kasvavaa sitoutumista kristillisyyteen ja nuorten naisten vieraantumista kristinuskosta on selitetty sillä, että konservatiivinen arvomaailma ja uskonnollisuus kulkevat usein käsi kädessä. Uskonnon piirissä esimerkiksi sukupuolten roolit ovat monesti selkeämmät kuin muualla yhteiskunnassa. Viimeisin tutkimusaineisto herättää Tervo-Niemelän ja Porkan mukaan kysymyksen, voivatko perinteisemmät sukupuoliroolit viehättää myös tyttöjä yhteiskunnassa, jossa niille ei ole selkeää paikkaa.
Konservatiiviset arvot eivät kuitenkaan riitä selittämään koko ilmiötä. Tutkijat huomauttavat, että arvoiltaan liberaaleja nuoria on niin paljon enemmän kuin konservatiivisia, että uskonnollisia arvoliberaaleja on määrällisesti lähes yhtä paljon kuin uskonnollisia arvokonservatiiveja. Tämä pätee myös nuorten poikien keskuudessa.
Yksi mahdollinen selitys nuorten kasvavalle uskonnollisuudelle on tutkijoiden mukaan se, että kristinuskosta on tullut vastakulttuuri.
Kun tämän päivän keski-ikäiset olivat nuoria, uskonnottomuus oli aktiivinen valinta ja tapa irtautua vanhemman sukupolven tapakristillisyydestä, joka saatettiin kokea ankaraksi, pinnalliseksi tai arvoiltaan vanhentuneeksi. Tämän päivän nuorten keskuudessa uskonnottomuus on niin yleistä, että se ei enää ole vastakulttuuri, vaan sitä on ennemmin uskonnollisuus.
Tervo-Niemelä ja Porkka kysyvät myös, onko yleinen turvallisuuden horjuminen ja epävarmuuden lisääntyminen ruokkinut nuorten ja erityisesti poikien uskonnollisuutta. Tutkijat nostavat esiin erityisesti koronapandemian ja vuonna 2022 alkaneen Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa. Tutkimusten mukaan tilanteet, jotka mullistavat ihmisten tietoisuutta omasta kuolevaisuudestaan, ruokkivat uskonnollisuutta. On myös mahdollista, että uskonnollisuuden ja isänmaallisuuden arvostamisen välinen yhteys on tulossa takaisin.
Nuorten uskonnollisuutta saattaa vahvistaa sekin, että maahanmuutto ja monikulttuurinen ilmapiiri tuovat uskonnon aiempaa näkyvämmäksi ilmiöksi. Muiden uskontojen läsnäolo on vahvinta juuri suurissa kaupungeissa, joissa rippikoululaisten uskonnollisuus on lisääntynyt.
Myös sosiaalinen media voi tuoda uskonnot uudella tavalla nuorten tietoisuuteen. Nuoret ovat mukana maailmanlaajuisessa viestintäverkostossa, jossa nuoret ovat aikaisempaa uskonnollisempia. Tämä johtuu siitä, että suhteellisesti yhä useampi nuori on syntynyt globaaliin etelään, missä uskonnollisuus on vahvaa.
Uutta ilmiötä voi osaltaan selittää myös se, että nuoret miehet ovat aikaisempia sukupolvia avoimempia puhumaan. Tämä saattaa tehdä heistä avoimia myös elämän syviä kysymyksiä ja uskonnollisuutta kohtaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkon jäsenmäärän lasku loiveni vuonna 2024 – ripari-ikäisiä ja nuoria aikuisia liittyi kirkkoon entistä enemmän
AjankohtaistaHelsingissä kirkkoon liittyi yli sata ripari-ikäistä nuorta enemmän kuin vuonna 2023 eli 319 henkilöä. Vantaalla kastettiin noin sata vauvaa enemmän kuin edellisvuonna.
