Kolumbialainen María Ruth Sanabria auttaa sisseiksi värvättyjä lapsia ja puhuu kouluissa ihmisoikeuksista. Hän on omistanut yli 40 vuotta elämästään ihmisoikeuksien puolustamiselle. Työ on tuonut hänelle lukuisia tappouhkauksia, ja hänet on yritetty saada hengiltä useaan otteeseen. Kuva: Suomen Lähetysseura
”Aseiden vaikeneminen ei vielä tuo rauhaa, luottamus on rakennettava uudelleen”, psykososiaalisen rauhanrakennuksen asiantuntija Riina Isotalo kertoo
Väkivallasta on pitkä tie siihen, että ihmiset oppivat uudestaan elämään toistensa kanssa. Suomen Lähetysseura auttaa tässä monilla konfliktialueilla.
Eri avustusjärjestöt kertovat nykyisin usein, että he lähettävät luonnonkatastrofin tai sodan uhrien tueksi paitsi materiaalista hätäapua, kuten ruokaa ja hygieniatarvikkeita, myös psykososiaalista tukea. Kovin laajasti ei yleensä selvitetä, mitä tuo psykososiaalinen tuki on. Se on erilaista kriisin eri vaiheissa, ja siitä on apua myös rauhanrakennuksessa.
– Vaikka sana on ammattijargonia, se on tarpeellinen. Se liittyy siihen, miten humanitaarisessa avussa ja myös rauhanrakentamisessa huomioidaan ihmisten sosiaaliset, psykologiset ja emotionaaliset tarpeet ja se, miten ne linkittyvät siihen yhteisöön, jossa he elävät, Suomen Lähetysseuran psykososiaalisen rauhanrakennuksen asiantuntija Riina Isotalo kertoo.
Tukimuodot ja tarpeet ovat erilaisia eri tilanteissa. Usein psykososiaaliseen tukeen liittyy mielenterveyden tukeminen – ja myös materiaalinen apu, jotta henkinen toipuminen voi alkaa.
– Katastrofitilanteessa tarvitaan usein erilaista tukea kuin silloin, kun tilanne rauhoittuu. Jos ihmiset ovat paenneet taisteluja, he tarvitsevat fyysistä turvaa, ruokaa ja suojapaikan, jossa heidän mieliinsä voidaan palauttaa turvallisuudentunne ja toivo siitä, että elämä voi jatkua. Tähän tarvitaan monenlaisia ammattilaisia ja osaamista, Isotalo sanoo.
Pohjois-Etiopiassa yltynyt aseellinen konflikti sai ihmiset pakenemaan kodeistaan. Lähetysseura ohjasi lähes 200 000 euroa pakolaisten auttamiseen. Kuva: Suomen Lähetysseura
Luonnonkatastrofia tai väkivaltaa paenneista ihmisistä osalla voi olla entuudestaan tai kokemustensa vuoksi vakavia mielenterveyden häiriöitä. Jos heitä ei saada tuen ja hoivan piiriin, he voivat Isotalon mukaan olla akuutissa hengenvaarassa. Vielä suurempi joukko on niitä kriisissä olevia, jotka tarvitsevat aluksi tukea arjessa selviytymiseen.
Isotalo sanoo, että psykososiaalisen tuen erilaisia tarpeita voi kuvata interventiopyramidilla. Pyramidin alaosassa on perusturvaan liittyviä asioita. Seuraavalla tasolla on perheiden ja yhteisöjen tukeminen, jossa oleellista on, että apua on tasapuolisesti tarjolla kaikille tarvitseville. Kun entiset verkostot ovat hajonneet, pitää auttaa luomaan uusia verkostoja ja tukea ihmisten omaehtoista toimintaa.
Pyramidin huipulla ovat palvelut, joissa tarvitaan erityistä osaamista ja joiden piiriin päätyvät ne, jotka sitä eniten tarvitsevat. Esimerkiksi mielenterveyspalvelut ihmisille, joiden kokema kärsimys on kestämätöntä ja jotka tarvitsevat apua arjesta selviytymiseen.
Päämääränä on oppia elämään sovussa entisten vihollisten kanssa
Edellä kuvattu psykososiaalinen tuki liittyy akuuttiin kriisiin ja sen jälkihoitoon. Kun sota tai muu väkivaltainen konflikti loppuu, tarvitaan rauhanrakentajia, ja sekä heidän että sodasta toipuvan yhteisön tueksi myös psykososiaalista tukea. Tämä on oivallettu viime vuosina. Mielenterveyden ja psykososiaalisen tuen tarve on otettu mukaan osaksi rauhanprosesseja koskevia ohjeistuksia YK:ssa ja EU:ssa.
– Psykososiaalinen tuki auttaa siinä, ettei yhteisöissä kukaan jää rauhanrakentamisen ulkopuolelle. Ihmisiä autetaan osallistumaan ja olemaan mukana rauhaa rakennettaessa ja sovintoa tehtäessä. Riippuu tilanteesta, millaiset muodot psykososiaalinen tuki saa ja millaisia ihmisiä paikallisesta yhteisöstä löytyy tätä työtä tekemään. Jokainen konflikti on erilainen, Riina Isotalo sanoo.
Riina Isotalo fasilitoi työpajaa Etiopiassa Addis Abebassa. Kuva on ensimmäisestä yhdessä paikallisen rauhanrakennuskumppanin kanssa järjestämästystä tilaisuudesta. Tilaisuus tarjosi mielenterveyden ja psykososiaalisen tuen ammattilaisille sekä rauhanrakentajille mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja ideoida tapoja, joilla tuki voitaisiin integroida kansalliseen vuoropuheluun. Kuva: Suomen Lähetysseura
Rauhaa rakennetaan ylätason neuvotteluissa ammattilaisten tukemana, mutta sitä rakennetaan myös paikallisesti. Koko prosessi voi myös alkaa ruohonjuuritasolta. Paikallisilla rauhanrakentajilla ja psykososiaalisen tuen antajilla on sama päämäärä: pyrkiä lisäämään ihmisten valmiuksia elää sovussa entisten vihollistensa kanssa.
– Rauhansopimus lopettaa aseellisen konfliktin, mutta kokemus opettaa, että se voi alkaa uudelleen. Aseiden vaikeneminen ei vielä tuo rauhaa, vaan luottamus on rakennettava uudelleen tilanteessa, jossa sosiaaliset siteet ovat rikki.
Yksi ongelma pysyvän rauhan aikaansaamisessa on ollut se, että rauhanrakentaminen ja psykososiaalinen tuki on nähty erillisinä, toisistaan riippumattomina asioina.
– Psykososiaalinen tuki ja mielenterveys on mielletty osaksi humanitaarista apua, jonka periaate on puolueettomuus ja neutraalius. On katsottu, että silloin ei ole varaa olla tekemisissä sellaisten tahojen kanssa, jotka koetaan poliittisiksi. Toisaalta rauhanrakentajat eivät ole mieltäneet, miten laajasta ja moniammatillisesta työstä on kyse. Minullekin on sanottu, ettei meillä ole koko maassa kuin yksi psykiatri kahdelle miljoonalle ihmiselle, Isotalo kertoo.
Paikallisten ihmisten arvostamat auttajat ovat tärkeita resusseja
Vaikka alan ammattilaisia tarvitaan, heitä ei tosiaankaan riitä joka paikkaan. Niinpä pitää etsiä ja tukea yhteisöistä itsestään löytyviä psykososiaalisen tuen osaajia. He voivat olla esimerkiksi uskonnollisia toimijoita, perinteisiä parantajia tai opettajia. Riina Isotalon mukaan on tärkeää kuulla yhteisön omaa ääntä ja kysyä ihmisiltä, kenen puoleen he kääntyvät, kun he tarvitsevat apua tai heillä on hätä.
– Tällaiset paikallisten ihmisten arvostamat auttajat ovat laajassa mielessä yhteisön psykososiaalisen työ resursseja. Heidät on hyvä tuoda kontaktiin niin ikään paikallisten rauhanaktivistien kanssa. Rauhanrakentajat saavat heidän kauttaan uutta tietoa ongelmista, jotka voivat olla yhteisön tervehtymisen ja rauhan esteitä tai ainakin haitata ihmisten toipumista kriiseistä, Isotalo sanoo.
Hän mainitsee esimerkkinä seksuaalisen väkivallan aiheuttamat traumat.
Kun ihmisten pään päällä ei ole kattoa eikä lapsille ruokaa ja puhdasta vettä, on mahdotonta puhua rauhasta.
– Psykososiaalisen tuen tarpeesta rauhanrakennuksessa kertoo myös tilanne, jossa rauhanrakentaja järjesti tilaisuuden ja kutsui sinne ihmisiä. Hänelle sanottin, että kun ihmisten pään päällä ei ole kattoa eikä lapsille ruokaa ja puhdasta vettä, on mahdotonta puhua rauhasta. Voitaisiinko puhua näistä asioista ensin?
Isotalon mukaan kestävän rauhan saamiseksi pitää ottaa huomioon monenlaisia asioita, jotka vaivaavat ja traumatisoivat ihmisiä. Kuten vaikkapa tilanne, jossa viljelijät eivät uskalla tai halua mennä pelloilleen, koska niillä on tapahtunut sodassa hirvittäviä tekoja. Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen, ja siksi tarvitaan laaja-alaista otetta rauhanrakentamiseen.
Paikallinen kulttuuri, tavat ja käytössä olevat resurssit ohjaavat sitä, miten työtä voi ja kannattaa tehdä. Ulkopuolisen, kuten Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppaneiden asiantuntijoiden rooli on antaa tukea parhaiden toimintatapojen löytämisessä ja perehdyttää paikallisia ihmisiä tehtäviinsä. Yksi hyvä toimintatapa voi olla ohjatut ryhmäkeskustelut tai vertaistuki, jota tuetaan ammattiosaajalla.
John Hernández on pappi ja Suomen Lähetysseuran työntekijä Kolumbiassa. Hän on erikoistunut rauhantyöhön ja psykososiaaliseen tukeen. Hän on tehnyt työtä entisten sissien parissa. Kuvassa hän ylittää jokea. Kuva: Katja Tynkkynen/Suomen Lähetysseura
Rauhanrakentajat voivat olla esimerkiksi kansalaisaktivisteja tai uskonnollisia johtajia
Keskeinen tukea tarvitseva ryhmä ovat paikalliset rauhanrakentajat. He suhtautuvat työhönsä usein kokonaisvaltaisena kutsumustyönä eivätkä ainakaan alkuvaiheessa aina ole kovin suosittuja, kun ihmiset suhtautuvat epäluuloisesti rauhan syntymiseen. Työ on stressaavaa, kuormittavaa ja usein hengenvaarallista.
Keitä nuo rauhanrakentajat sitten ovat? Riina Isotalo vastaa, että heitä tulee monenlaisista taustoista. Monet ovat kansalaisaktivisteja. Usein myös paikallisilla kirkoilla ja uskonnollisilla ja perinteisillä johtajilla on iso rooli.
– Etiopia on iso maa, jossa on paljon paikallisia ja alueellisia konflikteja ja yhä jatkuva sota Tigrayssa. Mekane Yesus -kirkolla on Etiopiassa tärkeä rooli paikallistasolla. Erään etiopialaisen rauhanrakentajakumppanimme aktiivit ovat taustoiltaan apteekkari, liikemies ja kansalaisjärjestöaktivisti. He ovat pyrkineet pitkään luomaan vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia, joilla päästäisiin eteenpäin, Isotalo kertoo.
Kolumbiassa, joka toipuu pitkään jatkuneesta sodasta, meillä on rauhanrakennuksessa asiantuntijana paikallisen luterilaisen kirkon pappi
Maat, joissa Suomen Lähetysseura tukee psykososiaalista rauhantyötä ovat Etiopia, Zimbabwe, Kolumbia ja Israel-Palestiina. Zimbabwessa keskeinen yhteistyökumppani on paikallinen kirkkojen neuvosto, joka on tehnyt rauhanrakennuksen ja sovinnon eteen työtä jo pitkään. Se kehitti pandemian aikana myös sosiaalisen median sovelluksen, jonka avulla ammattilaiset psykologeista juristeihin voivat auttaa paikallisia pastoreita.
Riina Isotalo toimi ennen nykyistä tehtäväänsä johtavana asiantuntijana rauhanhankkeessa Syyriassa. Kuva: Heidi Tirri/Suomen Lähetysseura
– Kolumbiassa, joka toipuu pitkään jatkuneesta sodasta, meillä on rauhanrakennuksessa asiantuntijana paikallisen luterilaisen kirkon pappi John Hernandez. Israelissa ja Palestiinassa teemme rauhankasvatusta lasten ja nuorten parissa, Isotalo kertoo.
Suomen Lähetysseuraan perustettiin noin puolitoista vuotta sitten psykososiaalisen rauhanrakennuksen asiantuntijan tehtävä. Isotalo on tehtävän ensimmäinen hoitaja. Sitä ennen hän toimi johtajavana asiantuntijana Syyrian rauhanhankkeessa.
Hän on koulutukseltaan sosiaaliantropologi ja tehnyt väitöskirjaansa liittyneen kenttätyön palestiinalaisalueilla. Tehtävässään tarvittavaa lisäosaamista hän on hankkinut koulutuksilla, joista tärkeimpänä hän pitää yhteisöperusteisen psykososiaalisen työn koulutusta. Sitä tarvitaan erityisesti hänen nykyisessä työssään, koska rauhaa rakennetaan ja ihmisiä tuetaan paikallisissa yhteisöissä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolmannes Pakistanista jäi tulvaveden alle – Suomen Lähetysseura ohjaa apua erityisesti heikoimmassa asemassa oleville
AjankohtaistaVesi on tuhonnut koteja ja viljelysmaita sekä puhtaan veden ottopaikkoja. Suomen Lähetysseura on myöntänyt 90 000 euroa tulvista kärsineitten auttamiseen.
