Teemu Laajasalo saarnasi kirkolliskokouksen avajaismessussa yhteyden merkityksestä. Kuva: Maija Saari
”Erilleen ajautuminen on Saatanan tunnusmerkki”, piispa Teemu Laajasalo saarnasi kirkolliskokoukselle
Helsingin piispan teemana avajaismessussa oli kristittyjen yhteys.
– Yhteyden etsiminen on kirkon tunnusmerkki, erillisyyteen suostuminen ei ole. Erilleen ajautuminen on Saatanan tunnusmerkki, hänen nimensä mukaisesti.
Nämä Helsingin piispan Teemu Laajasalon sanat Turun tuomiokirkossa karistivat varmasti viimeisetkin unenrippeet kirkolliskokousedustajien silmistä. Laajasalo saarnasi kirkolliskokouksen avajaismessussa siitä, miten tärkeää on kristittyjen keskinäinen yhteys ja miten kirkolliskokous on tässä paljon vartijana.
Saarnan lähtökohtana oli Raamatun Johanneksen evankeliumin 17. luvun kohta, jossa Jeesus rukoilee opetuslastensa keskinäisen yhteyden puolesta. Laajasalo totesi, että evankeliumit kertovat, kuinka opetuslapsilla oli keskinäistä kinastelua, kateutta, vertailua, epäluuloa, pettymystä ja vihaakin. Hänen mukaansa on helppo järkeillä syitä Jeesuksen toivomalle yhteydelle. Yhdessä oleminen vahvistaa, se luo voimaa pärjätä paremmin.
– Jeesus ei esitä näitä hyviä syitä seuraajiensa yhteyden perusteluksi. Jeesuksen mukaan seuraajien keskinäinen yhteys laittaa maailman ymmärtämään. Panoksena ei ole pelkästään Jeesuksen ohjeen seuraaminen, vaan tämän maailman ihmisten pelastus.
– Kuinka monta kertaa olemmekaan kuulleet, kuinka kirkko ei kiinnosta, koska ”ne vaan riitelevät keskenään”. Tai kuinka monta kertaa olemme itse tuskastelleet ja pohtineet, kuinka paljon aikaa meneekään sisäisiin paineisiin, Laajasalo sanoi.
Yhteyden etsiminen ei Laajasalon mukaan ole pelkästään tarkoituksenmukaisuuskysymys, vaan Kristuksen ohje seuraajilleen, ja erilleen ajautuminen on Saatanan tunnusmerkki. Tällä Laajasalo viittasi Saatanan kreikankieliseen nimitykseen diabolos, erilleen heittäjä.
– Tämän päivän evankeliumi on kiusallinen meille, koska me ajattelemme, että joku muu kuin minä itse on yhteyden esteenä. Se joku, joka ei tajua muutoksen tarvetta, vaan jarruttaa ja pitää kiinni vanhoista tulkinnoista, tavoista tai rakenteista. Tai se joku, joka ei tajua uskonnollisen uskon säilyttävää luonnetta ja haluaa keksiä opit uudelleen.
Laajasalo muistutti, että ensi vuonna tulee 1700 vuotta kirkolliskokouksesta Nikeassa vuonna 325. Siellä päätettiin muun muassa uskontunnustus, kolminaisuusoppi ja pääsiäisen paikka. Paljon isompia asioita kuin nykyisin paikallisessa kirkolliskokouksessa.
Kirkolliskokousta on verrattu kirkon parlamenttiin, mutta sen varsinainen idea ei Laajasalon mukaan ole edustuksellisuus, vaan yhteys. Piispat kokoontuivat ensimmäisiin kirkolliskokouksiin nimenomaisesti etsimään ja rakentamaan hengellistä yhteyttä.
– Tässä jatkumossa me täällä Turussakin nyt istumme, Laajasalo kiteytti.
Arkkipiispa Tapio Luoma puolestaan käsitteli avauspuheessaan muutosta ja sitä, miten muuttuvan ajan haasteisiin olisi vastattava. Joidenkin mielestä muutos on merkinnyt kirkon sanoman väljähtymistä, toisten mielestä muutos on tervetullutta edistystä.
– Puheenvuoroissa ja tavassamme olla toistemme seurassa voi havaita erilaisia tapoja suhtautua muutokseen. Miten tärkeää onkaan, että tässä voisimme kunnioittaa toisiamme ja kuunnella niitäkin näkemyksiä, jotka itsestä tuntuvat vierailta, Luoma sanoi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Yli kaksi kolmasosaa papeista kannattaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä
AjankohtaistaKanttorit suhtautuvat vihkimisiin nihkeämmin. Kirkolliskokous käsittelee tällä viikolla piispainkokouksen kompromissiehdotusta asiasta.
