null Kirkolliskokous keskusteli tuntikausia avioliittoaloitteesta – piispa Teemu Laajasalo kysyi, halutaanko kirkossa puolin ja toisin puhdistaa osa väestä pois

Helsingin piispa Teemu Laajasalo keskustelee pappisedustaja Ville Auvisen kanssa.

Helsingin piispa Teemu Laajasalo keskustelee pappisedustaja Ville Auvisen kanssa.

Kirkolliskokous keskusteli tuntikausia avioliittoaloitteesta – piispa Teemu Laajasalo kysyi, halutaanko kirkossa puolin ja toisin puhdistaa osa väestä pois

Edustaja-aloite, jossa pyydetään piispainkokousta valmistelemaan esitystä samaa sukupuolta olevien parin vihkimisestä, etenee valiokuntakäsittelyyn äänin 62−41.

Turussa tällä viikolla koolla olleessa kirkolliskokouksessa eniten intohimoja ja kiivasta väittelyä herätti 44 kirkolliskokousedustajan allekirjoittama aloite, jossa ehdotettiin, että piispainkokousta pyydettäisiin valmistelemaan esitys samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta.

Aloitteella pyritään ratkaisuun, jossa erimielisyys avioliitosta ei olisi kirkon ykseyden este. Tähän päästäisiin aloitteen tekijöiden mielestä tunnustamalla teologinen erimielisyys, kuten piispainkokous vuosi sitten kirkolliskokoukselle antamassaan lausunnossa teki.

Pitäisi siis löytää ratkaisu, joka mahdollistaisi vihkimisen kaikissa hiippakunnissa ja seurakunnissa. Nyt suhtautuminen asiaan vaihtelee. Avioliittoa vain miehen ja naisen välisenä pitävää pappia ei velvoitettaisi vihkimään samaa sukupuolta olevaa paria.

Aihetta käsiteltiin kolmena kirkolliskokouksen viidestä istuntopäivästä. Välillä joidenkin edustajien puheenvuoroissa käytettiin niin loukkaavina koettuja sanoja, että kokouksen puheenjohtajat joutuivat muistuttamaan edustajia kunnioittavan keskustelun periaatteista.

Osa kirkolliskokousedustajista olisi halunnut pysäyttää aloitteen alkuunsa. Tuntikausia kestäneessä lähetekeskustelussa käytettiin 68 puheenvuoroa. Lopulta äänin 62–41 aloite päätettiin lähettää eteenpäin kirkolliskokouksen opillisia kysymyksiä käsittelevään perustevaliokuntaan. Sieltä se palaa kirkolliskokoukseen mahdollisesti marraskuussa, todennäköisemmin vasta keväällä.

Piispa Teemu Laajasalo: Pitäisi hakea jotain muuta kuin selkävoittoa

Kun aihetta käsiteltiin tällä erää viimeistä kertaa torstaina, Helsingin piispa Teemu Laajasalo ilmoitti kannattavansa aloitetta ja vetosi samalla kirkon kasassa pysymisen puolesta. Hän totesi, että kokouksen istuntosalissa on aistittavissa vahvaa turhautumista, kun samaa asiaa joudutaan vuodesta toiseen käsittelemään. Osan mielestä asia on jo moneen kertaa ratkaistu, osan mielestä muutosta tarvitaan vääjäämättä.

Onko meillä tavoitteena kirkon ykseyden ja kasvun sijaan kirkon desinfiointi?

- Teemu Laajasalo

Laajasalo totesi, että jos kokousedustajat aidosti haluavat, että kirkossa voidaan elää yhdessä vaikkakin erimielisinä tämän asian kanssa, piispat löytyvät siihen mallin.

– Mutta haluaako tämä sali sitä? Vai onko sittenkin niin, että me haluamme puhdistaa tätä kirkkoa, joltain laidalta tai jostain kulmasta? Onko sittenkin niin, että yhteyden ja ykseyden sijasta meillä on halu saada kirkkoa puhtaammaksi? Onko meillä tavoitteena kirkon ykseyden ja kasvun sijaan kirkon desinfiointi? Olemmeko kansankirkon rakentajien sijasta erilaisten tunnustuskirkkojen rakentajia?

Laajasalo viittasi sekä arvokonservatiivien kannattamaan ehtoollisen viettoa koskevaan aloitteeseen että arvoliberaalien ajamiin samaa sukupuolta olevien kirkkohäihin. Kokouksessa raukeamaan jätetty ehtoollisaloite tähtäsi ehtoollisen sallimiseen niin sanotuissa jumalanpalvelusyhteisöissä ilman paikallisen kirkkoherran tai piispan lupaa.

– Tämän avioliittoaloitteen ja myös ehtoollisaloitteen äärellä meidät laitetaan kysymään itseltämme, kuinka puhtaita haluamme olla? Onko yhteyden rakentamisen ja kirkon kasassa pysymisen sijasta tavoitteenamme, että savustetaan joku porukka pois, joko tekemällä heidän olonsa niin mahdottomaksi, että he lähtevät tai niin surkeaksi, että he eivät uskalla tulla mukaan ollenkaan, Laajasalo sanoi.

Laajasalo haastoi edustajia miettimään, josko vaikea tilanne on Jumalan antama tehtävä.

–  Mitä, jos Jumala itse haluaa, että me joudumme keksimään tavan, jolla voimme olla erimielisinä yhdessä. Löytyisikö piispojen prosessin jälkeen tästä salista 82 edustajaa, siis määräenemmistö, jotka ajattelevat, että voimme keksiä tavan, jolla keskenään erimielisillä ihmisillä on riittävän täysi tila tässä kirkossa? Silloin kaikkien pitää saada jotain. Jokaisen pitää saada kokea olevansa arvostettu, hyväksytty, kunnioitettu ja rakastettu.

Siksi nyt pitäisi Laajasalon mielestä hakea jotain muuta ratkaisua kuin selkävoittoa.

Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen esitti valtioneuvoston tervehdyksen kirkolliskokouksessa Turun kristillisellä opistolla. Hän kertoi arvostavansa kirkkoa ja totesi, että seurakuntien tekemä upea työ lasten ja nuorten parissa ei ole niin laajasti tiedossa kuin sen kuuluisi olla. 

Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen esitti valtioneuvoston tervehdyksen kirkolliskokouksessa Turun kristillisellä opistolla. Hän kertoi arvostavansa kirkkoa ja totesi, että seurakuntien tekemä upea työ lasten ja nuorten parissa ei ole niin laajasti tiedossa kuin sen kuuluisi olla. 

Onko aloite tehty ketunhäntä kainalossa?

Päätöspäivänä aloitteen puolesta vetosivat myös muun muassa arkkipiispa Tapio Luoma ja piispat Jari Jolkkonen, Mari Leppänen ja Bo-Göran Åstrand. Leppäsen mukaan homoseksuaalisuus ei ole syntiä, ihmisten eriarvoinen kohtelu sen sijaan on. Jolkkonen toivotti aloitteen tervetulleeksi, kunhan sillä haetaan teologisesti perusteltua ratkaisua eikä ohiteta kirkolliskokousta ja sen kolmen neljäsosan määräenemmistövaatimusta.

Konservatiivipuolelta osa edustajista epäili, että aloite on tehty ketunhäntä kainalossa ja sillä pyritään kiertämään kirkolliskokous. Esimerkiksi kuopiolainen maallikkoedustaja Pekka Niiranen arveli, että aloissa ajetaan avioliittokysymykseen mieluista ratkaisua keittiön kautta.

Vaikka aloitteen vastustajat jäivät vähemmistöön, mahdollisen kompromissiratkaisu etsiminen ei tule olemaan helppoa.

Pekka Simojoki puolestaan aloitti puheenvuoronsa toteamalla avioliittokeskustelun toistavan itseään, vievät hapen ja lamauttavan päätöksenteon. Vaikka hän kertoi tutkineensa ahkerasti Raamattuaan, hän ei ollut löytänyt sieltä perusteita muuttaa kantaansa. Lisäksi hän kertoi pelkäävänsä, että samaa sukupuolta olevien kirkkovihkimisen hyväksyminen avaisi oven esimerkiksi moniavioisuudelle.

Vaikka aloitteen vastustajat jäivät vähemmistöön, mahdollisen kompromissiratkaisu etsiminen ei tule olemaan helppoa. Se vaatinee kolmen neljäsosan enemmistön.

Rukousaloite sai laajan tuen

Kirkolliskokouksessa löytyi myös asioita, joista löytyi yhteinen näkemys. Peräti 67 kirkolliskokousedustajan allekirjoittama aloite, jossa toivotaan kirkon vahvistavan rukouselämäänsä, lähetettiin piispainkokoukselle. Aloitetta olivat valmistelleet yhdessä Helsingin hiippakunnan pappisedustajat Kirsi Hiilamo ja Arto Antturi.

Kirkolliskokouksen käsikirjavaliokunnan mietinnössä todettiin aloitteen olevan tärkeä ja rukouksen välttämätöntä kirkolle: “Ilman rukousta kirkko ei ole kirkko.”

Kirkolliskokous päätti, että kenttäpiispan aseman ja roolin teologisista perusteluista kirkossa ei tehdä selvitystä. Edustaja-aloitteessa kysyttiin, miksi kenttäpiispalla on näkyvä asema kirkollisessa päätöksenteossa, kuten Kirkkohallituksessa ja piispainkokouksessa ja mitkä ovat sen teologiset perusteet. Mietinnön aloitteesta tehnyt perustevaliokunta katsoi, että selvitys ei ole tarpeen. Kenttäpiispan nimike ja asema kirkossa eivät valiokunnan mukaan perustu piispanviran virkateologisiin syihin, vaan ”muihin teologisiin, historiallisiin, oikeudellisiin ja tarkoituksenmukaisuutta koskeviin syihin”.

Tulevaisuusvaliokunnan ehdotuksen mukaisesti kirkolliskokous päätti, että kirkko ryhtyy määrätietoisesti kehittämään yhteyksiä nuoriin aikuisiin eli millenniaali- ja Z-sukupolveen. Lisäksi päätettiin, että kirkossa karsitaan esteitä vapaaehtoistoiminnalta diakoniatyön kehittämiseksi ja että kirkko toimii erilaisten auttamistapojen ja solidaarisuuden mahdollistajana.

Kirkolliskokous vaatii talouskuria

Kirkolliskokous vahvisti Kirkon keskusrahaston tilinpäätöksen, joka oli yli kymmenen miljoonaa euroa alijäämäinen. Tulosta selittää seurakunnille ja kirkollisille järjestöille myönnetty ylimääräinen neljän miljoonan euron tuki sekä muun muassa seurakuntien palkoista ja laskuliikenteestä huolehtivan Kirkon palvelukeskuksen Kipan palvelumaksujen perimättä jättäminen. Tällä tuettiin seurakuntia koronapandemian aikana.

Rakenteellista alijäämää on noin kolme miljoonaa euroa. Talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, että talouden tasapainottaminen ei ole onnistunut kirkolliskokouksen edellyttämällä tavalla. Mietinnössä peräänkuulutetaan tasapainottamissuunnitelmaa. Kirkkohallituksen tulee laatia suunnitelma siten, että vuodesta 2023 alkaen Kirkon keskusrahaston talous on tasapainossa.

Kirkolliskokous päätti myös pyytää Kirkkohallitusta tekemään selvityksen Kirkkohallituksen Eteläranta 8:n kiinteistöä koskevan Uusi tila -hankkeen kustannusarvion ylityksestä sekä hankkeen johtamisesta. Hankkeen kustannusarvio ylittyi peräti 70 prosenttia.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi