null ”Hänelle sanottiin, että myös tuolta lapselta on kuollut isä” – Näin puhut lapselle kuolemasta ja surusta

Noin 2–3-vuotias lapsi ei välttämättä sisäistä, mitä on tapahtunut. Se ei silti tarkoita, etteikö lapsi osaisi surra, sanoo perheterapeutti Eija Tuukkanen. Kuva: Katri Saarela.

Noin 2–3-vuotias lapsi ei välttämättä sisäistä, mitä on tapahtunut. Se ei silti tarkoita, etteikö lapsi osaisi surra, sanoo perheterapeutti Eija Tuukkanen. Kuva: Katri Saarela.

”Hänelle sanottiin, että myös tuolta lapselta on kuollut isä” – Näin puhut lapselle kuolemasta ja surusta

Jos perheessä kaikki tunteet ovat sallittuja, lapset itse eivät aseta rajoja surun käsittelemiselle, sanoo perheterapeutti Eija Tuukkanen.

Pieni poika kulki päiväkodissa tutun kaverin luota toiselle. Jokaisen kohdalla hän toisti saman lauseen: ”Minulla on iti kuollut.”

– Pojan kaverit vastasivat siihen, että minulla taas on uusi auto. He eivät käsittäneet, mitä poika oli sanonut. Pojalla oli kova tarve puhua asiasta, ja hän etsi paikkaa, jossa saisi sanoa, että isä on kuollut, kertoo Terhokodin perheterapeutti Eija Tuukkanen.

Vaikka aikuisen ja lapsen tavassa surra menetystä on Tuukkasen mukaan paljon samaa, lapsen kyky hahmottaa todellisuutta ei vielä yllä aikuisen tasolle.

– Noin 2–3-vuotias lapsi ei välttämättä sisäistä, mitä on tapahtunut. Se ei silti tarkoita, etteikö lapsi osaisi surra. Lapsikin osaa ikävöidä ja kaivata perheenjäsentä, jota ei enää ole, Tuukkanen sanoo.

Suru toimii siltana vanhan ja uuden arjen välillä.

Lapsen tukeminen surussa on Tuukkasen mukaan tärkeää siksi, että kaikissa ikävaiheissa juuri surun tunne konkretisoi sen, mikä on totta. Ilman surua ihminen ei voi siirtyä uuteen arkeen.

– Suru on tunne, joka auttaa luopumaan menetetystä läheisestä. Siten suru toimii siltana vanhan ja uuden arjen välillä. Itse suru ei missään elämänvaiheessa häviä kokonaan, vaan se muuttaa aina muotoaan, Tuukkanen sanoo.

Eija Tuukkasen mukaan joskus voi näyttää siltä, ettei lapsi reagoi suruun lainkaan. – Se voi olla viesti siitä, ettei aika ole vielä kypsä surun käsittelylle, Tuukkanen sanoo. Kuva: Esko Jämsä.

Eija Tuukkasen mukaan joskus voi näyttää siltä, ettei lapsi reagoi suruun lainkaan. – Se voi olla viesti siitä, ettei aika ole vielä kypsä surun käsittelylle, Tuukkanen sanoo. Kuva: Esko Jämsä.

Suruleireistä saa voimaa arkeen

Kun läheinen on kuollut, aikuisiltakin kestää usein kuukausia, että arkeen syntyy normaali rutiini. Uuden arjen muotoutuessa suruunkin tulee uusia puolia, ja edesmenneestä rakkaasta puhuminen ei enää lamaannuta.

Juuri tällaisia tilanteita varten Espoon seurakunnat järjestävät joka toinen vuosi perheiden suruleirin. Seuraava tällainen leiri järjestetään huhtikuussa 2021.

– Nämä leirit perustuvat vertaistukeen, jossa oman surun jakaminen toisten samantyyppisessä elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa antaa voimaa, sanoo Espoonlahden seurakunnan nuorisodiakoni Hanne Malkki.

– Leirillä aikuiset ja lapset kokoontuvat omissa ryhmissään. Aikuisten ryhmissä pääpaino on siinä, miten lasta tuetaan tämän suruprosessissa, Malkki sanoo.

Lasten ja nuorten omissa pienryhmissä surua käsitellään keskustelujen lisäksi muun muassa taiteen ja erilaisten leikkien avulla. 

– Useimmiten leireille osallistuvissa perheissä varsinaisesta kuolemantapauksesta on kulunut aikaa muutamia kuukausia tai jopa vuosia. Olisi hyvä, jos leirille osallistuvan suru ei olisi aivan tuore, Malkki sanoo.

Lapset eivät aseta rajoja tunteille

Eija Tuukkanen on ollut useita kertoja suruleireillä.

– Pieni poika, josta kerroin, pääsi lopulta perheiden suruleirille. Hänelle sanottiin, että myös tuolta, tuolta ja tuolta lapselta on kuollut isä. Silloin se poika sai jonkinlaisen rauhan. Joku muu oli kokenut ihan saman, Tuukkanen kertoo.

Kaikki lapset eivät tietenkään reagoi samalla tavalla.

Joskus lapsi ja nuori voi raivota hyvin voimakkaasti, ja kun asiasta sitten keskustellaan, voi siellä pohjalla olla suru.

– Varsinkin surun alkuvaiheessa saatetaan päiväkodista ja koulusta kuulla terveiset, ettei kuolema näy päälle päin mitenkään. Se voi olla viesti siitä, ettei aika ole vielä kypsä surun käsittelylle. Joskus lapsi ja nuori voi raivota hyvin voimakkaasti, ja kun asiasta sitten keskustellaan, voi siellä pohjalla olla suru, Tuukkanen sanoo.

Hänen mielestään olennaista on, että surusta voidaan puhua avoimesti.

– Jos perheessä on sellainen ilmapiiri, että kaikille tunteille on tilaa, lapset itse eivät aseta esteitä surun käsittelylle. Kerrankin oli yksi perhe, jossa äiti oli kuollut. Silloin lapsi saattoi muistuttaa, että nyt on hääpäivä, eikö silloin muistettaisi äitiä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi