Mieli ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkosen mukaan itsetuhoisuuteen liittyy nykyään vähemmän häpeää kuin ennen.
”Koen, että tässä työssä toivo on aina läsnä”, sanoo itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen
Jos epäilee, että läheisellä on itsemurha-ajatuksia, asiasta kannattaa kysyä häneltä suoraan, Mieli ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksessa työskentelevä Kukkonen neuvoo. 10. syyskuuta vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää.
Marena Kukkonen, mistä voi huomata oman tai läheisen itsetuhoisuusriskin kasvaneen? Mitä sellaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
– Merkkejä voivat olla esimerkiksi vetäytyminen, muutokset mielialassa, päihteiden käytön lisääntyminen, kuoleman ajatteleminen ja passiivinen toive kuolemasta, erilaiset valmistelut kuten tavaroiden jakaminen ja asioiden järjestely, turhien riskien ottaminen ja vaaraan hakeutuminen vaikkapa liikenteessä, itsemurhavälineiden kerääminen sekä jäähyväiskirjeiden kirjoittaminen.
– Jos epäilee, että läheisellä on itsemurha-ajatuksia, asiasta kannattaa ja pitää kysyä häneltä suoraan. Kysyminen ei lisää itsemurhavaaraa, vaan päinvastoin auttaa käsittelemään asiaa, löytämään turvallisia ratkaisuja ja tarvittaessa hakeutumaan avun piiriin.
– Läheisen ihmisen itsetuhoisista ajatuksista kuuleminen voi ymmärrettävästi herättää vaikeita tunteita. Olisi kuitenkin tärkeää kuunnella toista rauhallisesti, tuomitsematta ja syyllistämättä. Moni pelkää itsetuhoisuudesta puhumista siksi, ettei ole varma, mitä tilanteessa kuuluisi sanoa. Tämä pelko on yleensä turha, kun toista ihmistä haluaa oikeasti auttaa. Pelkkä kuunteleminenkin on jo hyvin merkityksellistä, ja tarvittaessa läheistä voi auttaa hakemaan ammattiapua.
Tapaat työssäsi ihmisiä, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa. Minkälaista tukea ihminen tällöin tarvitsee?
– Kysymme, haluaako hän jakaa oman tarinansa. Sitten rauhoitumme kuuntelemaan: yleensä ihmiset jakavat tarinansa mielellään, kun on joku, joka kuuntelee tuomitsematta.
– Asiakkaan kanssa käydään läpi tapahtunutta ja tehdään yhdessä turvasuunnitelma. Siihen listataan ylös varoitusmerkkejä ja keinoja toimia jatkossa niin, että vaaran tunnistaa ajoissa ja voi toimia itseään suojelevalla tavalla. Turvasuunnitelma on tarpeen, sillä itsetuhoisessa mielentilassa ei pysty ajattelemaan rationaalisesti.
– Kriisi- ja keskusteluavun lisäksi vertaistuki on todella merkityksellinen tuen muoto. On tärkeää, että myös itsemurhaa yrittäneiden läheiset ja itsemurhan tehneiden omaiset saavat tukea kriisiin ja tulevat kuulluiksi.
Kuinka paljon Suomessa tehdään itsemurhia, ja minkälaisia syitä niiden taustalla on?
– Vuonna 2021 itsemurhan teki 747 ihmistä. Määrä on laskenut tasaisesti 1990-luvulta: vuonna 1990 itsemurhan teki yli 1 500 ihmistä. Eniten itsemurhia tekevät keski-ikäiset miehet. Nuorten itsemurhakuolleisuus on Suomessa Euroopan mittapuulla korkea. Iäkkäiden ihmisten itsemurhakuolleisuus on ollut hienoisessa nousussa viime vuosina. Itsemurha-ajatukset ovat melko yleisiä ja yleensä ohimeneviä: niitä esiintyy noin 10–20 prosentilla väestöstä. Itsemurhaa aikaisemmin yrittäneillä on 40-kertainen itsemurhariski muuhun väestöön verrattuna, ja siksi olisi tärkeää tavoittaa näitä henkilöitä.
– Itsemurha-ajatusten taustalla on yleensä ongelmien kasaantuminen. Riskitekijöitä ovat esimerkiksi pitkäaikainen ja hoitamaton masennus sekä päihteiden käyttö. Itsemurhassa ei niinkään ole kyse halusta kuolla, vaan sietämättömästä henkisestä kivusta, jota ihminen yrittää siinä hetkessä paeta. Itsetuhoisessa mielentilassa oleva ihminen on kykenemätön muistamaan läheisiä ja hyviä hetkiä ja ajattelemaan tulevaisuudesta myönteisesti. Tällainen itsetuhoinen tila ei onneksi kestä pitkään, ja sitä voi oppia ennakoimaan. Itsetuhoinen henkilö kokee usein olevansa yksin vaikka lähellä olisi rakkaita ihmisiä. Yksi keino vähentää itsemurhien riskejä olisikin vahvistaa yhteisöllisyyttä.
Pitäisikö itsemurhista puhua enemmän? Miten niistä pitäisi puhua?
– Ehdottomasti pitäisi puhua enemmän. Itsemurhiin liittyvää stigmaa ja häpeää on tärkeää purkaa, jotta yhä useampi uskaltaisi hakea apua ajoissa eikä jäisi yksin asian kanssa – eivät myöskään itsemurhaa yrittäneen läheiset tai itsemurhan tehneen omaiset. On hyvä muistaa, että itsetuhoiset ajatukset itsessään eivät ole epätavallisia, ja ajatuksista tekoon on pitkä matka. Olen huomannut, että nykyään itsemurhista ja mielenterveyden ongelmista puhutaan selvästi avoimemmin kuin vaikkapa 10 vuotta sitten, kun aloitin tässä työssä.
– Nuoria on kannustettu puhumaan ongelmistaan, ja välillä tuntuu, että nyt kun he puhuvat, niin aikuiset ovat kauhuissaan siitä, miten huonosti nuoret voivat. Tosiasiassa itsetuhoiset ajatukset ovat varmaan aikaisemminkin olleet yleisiä, mutta niistä ei ole uskallettu puhua yhtä paljon. On hyvä asia, että nykyään keskustelukulttuuri on avoimempi ja itsemurhaan liittyy vähemmän häpeää. Asia kuitenkin koskettaa hyvin monia: arviolta joka toinen suomalainen aikuinen tietää jonkun, joka on yrittänyt tai tehnyt itsemurhan.
Mihin yhteiskunnassa pitäisi laittaa resursseja, jotta voitaisiin ehkäistä mahdollisimman monta itsemurhaa?
– Helposti saatavilla olevat matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olennainen asia, jotta ongelmat eivät pääse kasaantumaan. Tarvitsemme lapsille ja nuorille turvallisia kasvuympäristöjä, joissa on riittävästi läsnä olevia aikuisia tukemassa kasvua ja kehitystä. Perustoimeentulon turvaaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen on erityisen tärkeitä asioita.
Millaisia vääriä olettamuksia itsemurhaan liittyy?
– Itsemurhaan liittyy hyvin paljon myyttejä. Moni ajattelee esimerkiksi, että henkilö, joka käyttäytyy itsetuhoisesti, on päättänyt kuolla. Tosiasiassa itsetuhoinen mielentila on usein ambivalentti: se voi vaihtua nopeasti, ja siksi oikealla hetkellä tarjottu henkinen tuki voi estää itsemurhan. Minun nuoruudessani oli myös paljon puhetta siitä, että itsemurhasta puhuva tai vihjaileva henkilö ei aio oikeasti tehdä sitä, vaan hakee huomiota. Tosiasiassa suurin osa itsetuhoisista henkilöistä kertoi tai vihjaili ajatuksistaan ennen itsemurhaa. Siksi puheet on aina tärkeää ottaa vakavasti ja itsemurhasta puhuvaa henkilöä tulee rohkaista hakeutumaan apuun. Vihjaileminen saattaa olla ihmisen keino testata, kestääkö keskustelukumppani kuulla aiheesta.
Mikä on työssäsi parasta, entä mikä raskainta?
– Ihmiset ovat parasta. Olen aina hämmästynyt siitä, kuinka avoimesti asiakkaat ovat valmiita jakamaan elämäntarinansa, kun on joku, joka kuuntelee. Jokaisella on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi ilman tuomitsemista. Koen, että tässä työssä toivo on aina läsnä. Emme ole niinkään kuoleman, vaan toivon äärellä. Raskainta on miettiä, riittävätkö resurssit ja pystymmekö niiden puitteissa auttamaan mahdollisimman montaa. Avun tarvitsijoita on valtavasti, ja resurssien riittämisestä huolehtiminen on ylimääräistä kuormitusta, kun haluaisimme vain keskittyä olennaiseen.
Mikä on sinulle pyhää?
– Yhteinen ruokailu – saman pöydän ääressä syömisen yhteisöllisyys. Ruuanlaitto on tapa huolehtia toisista ja osoittaa välittämistä. Monet lapsuusmuistoistamme ovat sellaisia, että mitä syötiin tai juotiin vaikka mummolassa – ruokaan liittyy valtavasti tunteita. Yhdessä syöminen on arjen pyhyyttä.
Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia tai olet huolissasi läheisestäsi, voit soittaa Mieli ry:n Kriisipuhelimeen 09 2525 0111 (auki 24/7) tai kirjoittaa Solmussa-chattiin. Nuorille suunnattu Sekasin-chat päivystää ma-pe klo 9–24 ja viikonloppuisin klo 15–24. Jos tilanne on edennyt hengenvaaralliseksi, soita 112 tai hakeudu lähimpään päivystykseen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Nyt autetaan työuupuneita ja nuoria aikuisia – vertaistukiryhmät kokoontuvat kasvokkain ja videopuheluissa
Ajankohtaista”On tosiasia, että nuorten pahoinvointi ja yksinäisyys ovat lisääntyneet”, sanoo Mirva Pajanne Hyvät Tuulet -yhdistyksestä. Yhdistys muistaa myös itsemurhaan menehtyneitä.
