Marena Kukkonen muistuttaa, että myös uutisten kommenttipalstojen keskustelijat ovat vastuussa siitä mitä kirjoittavat.
”Yksityiskohtainen uutisointi julkisuuden henkilön itsemurhasta saattaa lisätä itsemurhien riskiä”, sanoo Mieli ry:n Marena Kukkonen
Uutisointi kansanedustaja Eemeli Peltosen kuolemasta herätti huolen median ajautumisesta kaltevalle pinnalle, sanoo Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen.
Miten media onnistui tällä viikolla kansanedustaja Eemeli Peltosen kuoleman uutisoinnissa, Mieli ry:n Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen?
– Suomalaisen median uutisointi itsemurhista on ollut pääosin vastuullista, mutta tämän kesän aikana on ollut tapauksia, jotka ovat herättäneet huolen joutumisesta kaltevalle pinnalle. Eemeli Peltosen kohdalla kuolemasta oli kulunut vain tunteja, kun otsikoissa jo kerrottiin itsemurhasta.
– Tavallisesti kuolinsyyhyn liittyvä oikeuslääketieteellinen tutkimus vie aikaa, ja tätä tulisi mielestäni kunnioittaa. Poikkeustapauksia voi olla, jos on kyse esimerkiksi yhteiskunnallisesti merkittävästä tapauksesta. Julkisen sanan neuvosto on laatinut toimituksille itsemurhien käsittelyä koskevat ohjeet. Niiden mukaan itsemurhaa kuolinsyynä ei tulisi nostaa otsikkotasolle, tekotavan ja paikan kertomista pitää välttää, ja asiat on syytä kertoa ilman draaman tavoittelua.
Viittasit myös muihin kuluneen kesän uutisiin. Mitä tapauksia tarkoitat?
– Heinäkuussa uutiset kertoivat kahden 15-vuotiaan tytön kuolemasta Jätkäsaaressa. Pidän kyseenalaisena sitä, että kuoleman tapa ja paikka kerrottiin tarkasti. Tapauksesta kertovien uutisten kommenttikentillä keskustelu lähti nopeasti laukalle.
– Haluan korostaa, että myös kommenttipalstoilla keskustelevilla ihmisillä on vastuuta siitä, mitä kirjoittavat. Sosiaalisessa mediassa synkät spekulaatiot ja perättömät arvailut muuttuvat nopeasti faktoiksi. Jokaiseen kuolemantapaukseen liittyy omaisia ja läheisiä, joille tällaiset spekulaatiot voivat aiheuttaa suurta tuskaa. Silloin lehdistön on syytä sulkea kommenttipalstat, kuten kansanedustaja Peltosen kuolemaa koskevan uutisoinnin yhteydessä vastuullisesti tehtiinkin.
Lisääkö julkisuuden henkilöiden itsemurhista uutisointi itsemurhia?
– Tällä viikolla Mieli ry:n kriisipuhelimeen on tullut enemmän yhteydenottoja kuin normaalisti. Maailmanlaajuisesti on saatu tutkimusnäyttöä siitä, että uutisointi julkisuuden henkilöiden itsemurhista saattaa lisätä itsemurhien riskiä etenkin silloin, kun siihen sisältyy tarkkoja tapahtumien kuvauksia.
– Uutisointi voi myös nostaa ihmisten mieleen vanhoja takaumia. Suomessa tehtiin vielä 1990-luvulla noin 1 500 itsemurhaa vuodessa eli kaksi kertaa nykyistä enemmän. Asia on ollut pitkään tabu, josta ei ole voinut puhua, ja moni läheisensä menettänyt tai itsemurha-ajatuksia kantanut on jäänyt yksin tuntemustensa kanssa.
”Ihmisten kasautuvien ongelmien taustalla on usein yhteiskunnan yksilöön kohdistamia paineita”, Marena Kukkonen sanoo.
Onko itsemurhatilastojen takana ”suomalaisia tyyppitarinoita” eli samankaltaisia elämänkohtaloita?
– Jokaisen ihmisen tarina ja taakka on henkilökohtainen, mutta yhteistä on se, että itsemurhan tai itsemurhayrityksen taustalla on usein pitkän ajan kuluessa kasautuneita ongelmia. Tämä tulee esiin, kun keskustelemme Mieli ry:n asiakkaiden kanssa. He saattavat aloittaa kertomuksensa sanomalla, että ”tämähän alkoi jo lapsuudesta kauan aikaa sitten”.
– Pitkäkestoiset ongelmat voivat liittyä esimerkiksi masennukseen, päihteisiin, perheväkivaltaan, seksuaaliseen väkivaltaan, työttömyyteen, opiskelun haasteisiin, yksinäisyyteen tai syrjäytymiseen.
– Suomessa keski-ikäiset miehet kuuluvat tilastollisesti riskiryhmään. Itsemurhaan kuolleiden suomalaisten miesten mediaani-ikä on 48 vuotta. Naiset yrittävät itsemurhaa miehiä useammin, mutta miehet kuolevat niihin useammin. Ero selittyy sillä, että miesten tavat yrittää itsemurhaa ovat usein väkivaltaisempia.
Millaisista alidiagnosoiduista ja hoitamattomista mielenterveysongelmista itsemurhaa yrittävät kärsivät?
– Vuosina 1986–1996 tehdyssä laajassa itsemurhien ehkäisyprojektissa alihoidettu masennus nousi isoksi itsemurhan riskitekijäksi. Nyt masennusta osataan tunnistaa ja hoitaa paremmin kuin silloin, mutta edelleen on monia, jotka tarvitsisivat parempaa masennuksen hoitoa ja parempia turvajärjestelyjä riskitilanteita varten. Ihminen ei välttämättä ymmärrä, että vetämättömyys, uniongelmat tai murheellinen mieliala johtuu hoitamattomasta masennuksesta.
– Itsemurhan taustalla on usein vaikeita elämänkokemuksia ja tapahtumia, joita ihminen ei ole päässyt käsittelemään ja joihin hän ei ole saanut apua. Myös päihteiden käyttö, pitkään jatkunut unettomuus tai vaikeat somaattiset kiputilat voivat herättää itsemurha-ajatuksia tai alentaa itsetuhoisen reagoinnin kynnystä.
– Mitä varhemmin ongelmiin haetaan apua ja tukea, sitä paremmin niistä selviydytään, olipa kyse terveyden, ihmissuhteiden tai talouden haasteista. Silloin vaikeudet eivät pääse kasvamaan ja haittaamaan elämää kokonaisvaltaisesti.
Suomessa itsemurhien määrä väheni pitkään, mutta nyt väheneminen on pysähtynyt. Miksi?
– Tästä ei ole vielä saatavilla tutkittua tietoa. Ihmisten kasautuvien ongelmien taustalla on usein yhteiskunnan yksilöön kohdistamia paineita.
– Koronapandemia ei vaikuttanut suoraan itsemurhiin, mutta koronarajoitteiden vuoksi moni nuori menetti tärkeitä kehitysvuosia, joiden aikana sosiaalisia suhteita katkesi tai niitä ei ehtinyt edes muodostua. Myös monelle ikäihmiselle kävi samalla tavalla.
– Petteri Orpon hallituksen leikkaukset kohdistuvat monella tavalla ihmisiin, joiden elämässä on jo valmiiksi haasteita. Moni suomalainen kärsii talousongelmista, työttömyydestä ja lapsiperheköyhyydestä. Nämä synnyttävät toivottomuutta, jos ihminen alkaa ajatella, että ongelmat ovat pysyviä, eikä niistä ole ulospääsyä.
– Myös järjestöihin kohdistuvat leikkaukset ovat todella lyhytnäköisiä. Esimerkiksi Mieli ry:n kriisiavussa kohdataan 150 000 ihmistä vuosittain puhelimitse ja kasvokkain. Mihin kaikki nämä ihmiset joutuvat, kun järjestöjen rahoitusta leikataan? Hyvinvointialueilla ei ole mahdollisuutta paikata tilannetta.
Jos voisit muuttaa yhden asian suomalaisessa yhteiskunnassa itsemurhien vähentämiseksi, mikä se olisi?
– Pysäyttäisin eriarvoisuuden lisääntymisen niin, että pitäisimme kaikki mukana ja huolehtisimme ennen kaikkea jokaisesta lapsesta ja nuoresta. Lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset osuvat suoraan kasvavien lasten ja nuorten kehitykseen, identiteettiin ja tulevaisuudenuskoon.
– Jos yhteiskuntaan syntyy perheitä, ihmisryhmiä ja kokonaisia sukupolvia, joiden elämässä on liian isoja haasteita, vaikutukset ovat ylisukupolvisia.
– Toinen asia, johon kiinnittäisin huomiota, on suomalaiseen kulttuuriin pitkään kuulunut yksin pärjäämisen piirre. Joku saattaa sanoa, että ennen asioista selvittiin. Niin selvittiinkin, mutta ennen tehtiin myös kaksi kertaa enemmän itsemurhia kuin nyt.
– Itsemurhia on tehty niin paljon, että se voi näyttäytyä kielteisenä mallina siitä, miten ongelmia on ratkaistu. Jokainen voi katkaista negatiivisen esimerkin omalla kohdallaan ja sanoa, että tästä eteenpäin haen apua ongelmiini muilla tavoilla.
Millaiset asiat ovat hälytysmerkkejä siitä, että ihminen saattaa ajatella itsemurhaa?
– Saatat huomata, että jonkun läheisen olemuksessa tapahtuu muutoksia tai hän vetäytyy syrjään ja eristäytyy muista. Uni voi muuttua niin, että ihminen nukkuu tavallista vähemmän tai poikkeuksellisen paljon. Mieliala voi olla ärtyisä tai vihainen, tai ihminen voi vihjailla ääneen, että on samantekevää, onko hän täällä.
– Itsemurha-ajatus ei välttämättä tarkoita sitä, että ihminen yrittää itsemurhaa. Itsemurha on onneksi harvinainen tapahtuma, ja esimerkiksi nuoret osaavat puhua ongelmistaan aikaisempaa avoimemmin ja hakea niihin apua. Tilanteen vaarallisuus lisääntyy sitä enemmän, mitä suunnitelmallisempia ajatukset ovat ja mitä epätoivoisempi ihminen on.
Jos Marena Kukkonen saisi muuttaa Suomessa yhden asian itsemurhien vähentämiseksi, hän pysäyttäisi eriarvoisuuden lisääntymisen.
Miten läheisestä huolestuneen kannattaa toimia?
– On turhaa arvailla, mitä toinen ajattelee, kun voimme kysyä, miten hän voi ja voinko auttaa. Jos huomaat jotain huolestuttavaa, voit kysyä, onko kaikki hyvin ja tarjota apua. Puhumattomuus on aina vaarallisempaa kuin puhuminen. Ihminen, jolla on itsemurha-ajatuksia, ei ehkä ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi.
– Emme pysty ratkaisemaan toisen ihmisen taloudellista tai parisuhteeseen tai opintoihin liittyvää kriisiä, mutta voimme kuunnella, olla tukena ja auttaa häntä hakemaan apua. Kriisissä olevan ihmisen läheinen voi hakea apua myös itselleen.
Auttajana olet nähnyt tilanteita, joissa itsemurhan vaara hellittää. Mistä huomaa, että pahin on takana?
– Kun elämänhalu voittaa ja ihminen alkaa suunnitella tulevaisuuttaan, silloin on päästy turvallisemmalle alueelle. Joskus riittää, että pystyy näkemään huomiseen saakka, ja sitten taas huomiseen. Vähitellen tulevaisuudennäkymä pidentyy viikkoihin ja kuukausiin.
– Sellaisina hetkinä ihmiset tyypillisesti sanovat, että eivät ole puhuneet jostakin vaikeasta asiasta kenellekään, tai että nyt on aika päästää irti salaisuudesta, jota he ovat kantaneet mukanaan. Kun toinen ihminen kestää kuunnella, eikä yritä selittää asiaa paremmaksi, ihminen kokee suurta helpotusta ja saa uutta motivaatiota asioiden selvittämiseen.
Kansainvälistä itsemurhien ennaltaehkäisyn päivää vietetään 10. syyskuuta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Isä on kuollut” – Anni Pätsi sai apua isänsä itsemurhan käsittelyyn, ja nyt hän auttaa läheisensä menettäneitä nuoria
Hyvä elämäAnni Pätsi ajattelee menettäneensä maailman parhaan isän, jolla oli elämässään yksi tosi pimeä hetki.
