Linda-Maria: En koe liberaaliakaan raamatuntulkintaa omakseni
Välillä tuntuu, että ainoat vaihtoehdot ovat joko lyödä Raamatulla päähän tai tarot-kortit pöytään.
Kerroin viimekesäisessäni kolumnissani kokevani luterilaisuuden vapauttavana, mutta ikävöiväni karismaattisten seurakuntien yhteisöllisyyttä.
Nyt on kulunut yli puoli vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran uskalsin astua helluntaiseurakuntaan vuosien pesäeron jälkeen. Löysin kyseisen uskonyhteisön maallisen mittapuun mukaan sattumalta, mutta itse uskon, että kyse oli johdatuksesta. Olin kaivannut itselleni sopivaa seurakuntaa jo pitkään ja löytämäni kirkko on tähän mennessä vastannut kaipuuseeni.
Seurakunnalta kaipasin paitsi yhteisöllisyyttä, myös jotain muuta, mistä en ole aiemmin uskaltanut kirjoittaa.
Koska taustani helluntaipiireissä on tavallista rankempi, minun ei ole ollut helppoa myöntää itsellenikään, etten koe myöskään liberaalia raamatuntulkintaa omakseni.
Siinä missä koen itseni väliinputoajaksi helluntailaisuuden ja luterilaisuuden välillä, koen samaa ulkopuolisuutta myös siinä, mitä tulee konservatiiviseen ja liberaaliin hengellisyyteen ja raamatuntulkintaan.
Syy, miksi alun perin lähdin helluntaiseurakunnasta, oli juurikin sen konservatiivisuus. Fundamentalistisesti tulkittu Raamattu väärissä käsissä on paljon käytetty hengellisen väkivallan väline. Pahimmillaan tiedän tuon väkivallan muodon seurauksena tapahtuneen itsemurhia.
Koska taustani helluntaipiireissä on tavallista rankempi, minun ei ole ollut helppoa myöntää itsellenikään, etten koe myöskään liberaalia raamatuntulkintaa omakseni. Tiedostan, että kahden ääripään välillä näkemyksien kirjo on laaja. Silti välillä tuntuu, että ainoat vaihtoehdot ovat joko lyödä Raamatulla päähän tai tarot-kortit pöytään.
Viime aikoina olen pohtinut sitä, millaisessa hengellisessä ympäristössä pystyn parhaiten toteuttamaan Jeesuksen oppeja. Onko hyödyksi kenellekään, että istun kirkon penkissä ihmetellen, miksi täällä toivotetaan ”taivaallisen vanhemman” siunausta, kun toivoisin siunausta Taivaalliselta Isältä?
Samalla saan perinteisemmästä Raamatun tulkinnasta omalle elämälleni sitä kaitselmusta, jota mieleltäni rauhattomana lampaana koen itse tarvitsevani.
Mieluummin istun helluntaiseurakunnan kahviossa kertomassa minun ja lähipiirini kokemuksia hengellisestä väkivallasta toivoen, että niiden kuuleminen voisi herättää muistamaan, kuinka elintärkeää on kohdata ihmiset lähimmäisenrakkaudella, kuten Jeesus teki. Samalla saan perinteisemmästä Raamatun tulkinnasta omalle elämälleni sitä kaitselmusta, jota mieleltäni rauhattomana lampaana koen itse tarvitsevani.
Useimmissa kristinuskon muodoissa katsotaan kristillisen etiikan perustuvan Jeesuksen antamaan rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37–39). Henkilökohtaisesti koen tämän käskyn toteuttamisen onnistuvan minulta paremmin liberaalina konservatiivien kuin konservatiivina liberaalien joukossa.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Linda-Maria: Sisäistetty homofobia alkoi kasvaa minussa uudelleen, ja nyt se saa luvan loppua
PuheenvuorotKoska osa uusista tutuistani ja someseuraajistani on konservatiivisia ja vapaisiin suuntiin kuuluvia uskovaisia, olen vanhasta tottumuksesta ruvennut peittelemään seksuaalista suuntautuneisuuttani.
