Koskettaminen ei käy, mutta korona-ajan hautajaisissa on muita tapoja jakaa surua – pappien työtä rajoitukset hankaloittavat
Korona-ajan hautajaisissa kättely ja lohduttava koskettaminen puuttuvat. Etäyhteyksien käyttö synnyttää uusia surun jakamisen tapoja. Osallistujien määrän rajoitus lieventyy kesäkuun alussa 50 henkeen.
Koronakuolemat eivät ole toistaiseksi aiheuttaneet pääkaupunkiseudulle hautajaisten ruuhkaa. Hautaustoimen organisaatioissa tartuntahuippuun varaudutaan kuitenkin monin tavoin.
Hautatarvikkeita ja työkoneiden polttoainetta on tilattu varastoon. Kausityöntekijöitä ja seurakuntien vahtimestareita perehdytetään hautatöihin. Hautaustoimen henkilökunta työskentelee pienemmissä ryhmissä tartuntojen välttämiseksi.
Espoossa ja Vantaalla hautaan siunaamisten väliä on tihennetty puolestatoista tunnista tuntiin. Tämä onnistuu, koska saattoväkeä on koronarajoitusten vuoksi tavallista vähemmän.
– Vapun jälkeiselle viikolle hautaan siunaamisia on syystä tai toisesta varattu kymmenkunta enemmän kuin tavallisesti, Espoon seurakuntayhtymän kappelityönjohtaja Tuula Myllys sanoo.
– Helsingin seurakunnissa toimitetaan keskimäärin vajaat sata hautaan siunaamista viikossa. Toistaiseksi siunaustilaisuuksien määrä on pysynyt normaalin vaihtelun sisällä ja siunauskappeleissa on ollut vapaita aikoja, Helsingin hautaustoimen päällikkö Risto Lehto kertoo.
Saattoväen rajaaminen on tuottanut tuskaa
Tällä hetkellä voimassa olevien kokoontumisrajoitusten mukaisesti hautajaisiin voi osallistua enintään kymmenen ihmistä. Yli 70-vuotiaille suositellaan karanteenin kaltaista toisten ihmisten välttämistä. Lähiomaisten kohdalla kymmenen hengen rajasta on joustettu. Kirkko ja kaupungin tietojen mukaan useimpiin siunaustilaisuuksiin on osallistunut 10–15 henkeä.
– Monille omaisille osallistujien rajaaminen on vaikeaa, vaikka saattoväen määrät ovat viime vuosina pienentyneet. Kun perheenjäsen kuolee, eri sukupolviin kuuluvat lähiomaiset ovat tärkeitä. Myös ystävien ja tuttavien rajaaminen pois tuottaa tuskaa, Vantaan hautaustoimen päällikkö Minna Aho sanoo.
Koronarajoitusten alkaessa omaiset kyselivät mahdollisuutta hautajaisten siirtämiseen. Hautaan siunaamiset on kuitenkin pyritty toimittamaan kolmen viikon kuluessa hautausluvan saamisesta sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen mukaisesti. Muistotilaisuuksia on siirretty nykyisten kokoontumisrajoitusten jälkeiseen ajankohtaan.
– Hautaustoimilain mukaan vainajan kunnioitus edellyttää sitä, että hautaaminen tapahtuu kohtuullisen lyhyen ajan kuluessa. Myös säilyttämiseen tarvittava kylmiökapasiteetti on rajallinen, Aho perustelee.
Virsien sanat voi lukea omasta kännykästä
Kesäkuun alussa hallituksen asettama kokoontumisrajoitus lieventyy 50 ihmiseen, mutta yli 70-vuotiaiden karanteenisuositusta jatketaan. Pienissä kirkkotiloissa väkimäärää joudutaan rajaamaan tiukemmin.
Korona-ajan hautajaisissa saattoväki on istunut ruokakunnittain vähintään kahden metrin turvaetäisyyden päässä toisistaan. Kauniaisten kirkossa turvavälien noudattaminen on varmistettu poistamalla käytöstä osa tuoleista.
Lisäksi vainajien siunaamisia kappelin sijasta haudalla on lisätty. Esimerkiksi Vantaalla Pyhän Laurin pienessä kappelisalissa turvaetäisyyksien noudattaminen olisi vaikeaa.
Ei ole kiellettyä tai omituista, että myös naiset osallistuvat arkun kantamiseen.
– Kappelityönjohtaja Tuula Myllys
Kun saattoväki on tavallista vähälukuisempi, mahdollisia arkun kantajia on vähemmän. Osa arkuista on viety haudalle kuuden sijasta neljällä kantajalla. Tarvittaessa kantajiksi on pyydetty seurakunnan työntekijöitä.
– Usein ajatellaan, että vain miehet voivat kantaa arkkua. Ei kuitenkaan ole kiellettyä tai omituista, että myös naiset osallistuvat arkun kantamiseen, Tuula Myllys rohkaisee.
Tartuntavaaran vuoksi siunaustilaisuuksissa ei käytetä virsikirjoja. Tilanne on ratkaistu eri tavoin. Kauniaisissa virsien sanat heijastetaan tarvittaessa kirkon seinälle, Espoossa saattoväelle on jaettu monisteita. Tarvittaessa sanat voi lukea kännykällä osoitteesta Virsikirja.fi.
Pappi ei halaa vainajan omaisia
Papit käyvät hautaan siunaamista edeltäviä toimituskeskusteluita puhelimitse, videopuheluina tai omaisten niin toivoessa kasvotusten turvallisen suuressa seurakunnan tilassa. Jotkut papit ovat tavanneet vainajan läheisiä myös ulkosalla.
Malmin seurakunnan Pihlajamäen ja Viikin alueen pastori Sari Hakuri toteaa, että yhteys sureviin omaisiin jää puhelimessa väistämättä ohuemmaksi kuin tapaamisessa.
– Kyllä pappi jää siinä vieraammaksi omaisille. Ei synny samanlaista tuttuutta kuin tavallisessa toimituskeskustelussa, jossa kohdataan kasvokkain ja voimme vaikka katsoa yhdessä valokuvia edesmenneestä.
Omaiset kohtaavat shokkivaiheen poikkeustilassa, jossa toisilta ihmisiltä saatu tuki on riisuttu minimiin.
– Pappi Matti Hyry
Hautaan siunaamisten yhteydessä Hakuri on usein halannut vainajan lähiomaisia. Nyt hän ei kättele saattoväkeä, koska jokainen voi olla oireeton koronaviruksen kantaja. Hakuri pitää tilanteita ikävinä. Samalla hän kuitenkin kokee, että jaettu poikkeustilanne lähentää ihmisiä toisiinsa.
Hakuri toteaa, että hautaan siunaaminen vain lähipiirin kesken voi olla joillekin sureville omaisille myös helpottavaa, kun heidän ei tarvitse miettiä, keille kaikille kutsu tulisi lähettää.
– Muistotilaisuuden pois jääminen on kuitenkin suuri menetys, josta jää itsellenikin tyhjä olo. Tuntuu, että ilman muistotilaisuutta prosessi jää jollakin tavalla kesken.
Hakuri uskoo, että koronakuolemiin voi liittyä tavallista suurempaa ahdistusta, jos läheisillä ei ole ollut mahdollisuutta vierailla hoivakodissa tai sairaalassa kuolemaa edeltävinä viikkoina.
– Varmasti tulee enemmän yksinäisiä lähtöjä. Moni jää pitkäksi aikaa miettimään sitä, että ei ole voinut olla kuolevan vierellä tämän viimeisinä päivinä.
Kuin sielunhoitoa maski kasvoilla
Keskustellessaan vainajan lähiomaisten kanssa koronarajoitusten aikana vantaalaisen Hämeenkylän seurakunnan pappi Matti Hyry on havahtunut siihen, miten kehollinen asia surevan tukeminen ja rinnalla oleminen on.
– Kun ollaan yhdessä kuoleman kaltaisen asian äärellä, sanattoman viestinnän merkitys on vielä suurempi kuin normaalisti. Puhelimessa minun täytyy olla erityisen skarppi ja tehdä kysymyksiä, joita ei tarvittaisi kasvokkain, Hyry sanoo.
Hautaan siunaamisessa yhteys saattoväkeen on erilaista kuin tavallisesti. Tervehtiessään vainajan omaisia Hyry pitää turvaetäisyyden ja kysyy, keiden kanssa on keskustellut. Olkapäälle koskettamisen kaltaiset lohduttavat eleet jäävät pois.
Samalla kun uhkaavat asiat ovat muuttuneet konkreettisiksi, myös toivo on vahvistunut.
– Pappi Juha Virta
Hyry kokee korona-ajan hautaan siunaamiset ”sielunhoidoksi maski kasvoilla”. Ilman maskiakin tilanteisiin tulee varotoimien vuoksi ylimääräinen vire, joka häiritsee papin varsinaista tehtävää.
– Yritän toimia turvallisesti, mutta niin, että se vaikuttaa tilanteeseen mahdollisimman vähän. Kuitenkin se vaikuttaa väistämättä. Kaupassa voin pitää puolentoista metrin turvavälin ja kääntää katseen pois, mutta sielunhoidon maailmassa tällaiset käytännöt aiheuttaisivat traumareaktion.
Hyryn kokemuksen mukaan läheisen ihmisen kuolema voi tuntua aluksi fyysisenä kokemuksena. Asian sanoittamiseen, ymmärtämiseen ja sisäistämiseen kuluu aikaa. Hautaan siunaaminen ja muistotilaisuus tarjoavat rituaalin, josta suruprosessi käynnistyy.
– Nyt yhteisöllinen kokemus kutistuu lähipiirin tilanteeksi. Omaiset kohtaavat kuoleman jälkeisen shokkivaiheen poikkeustilassa, jossa toisilta ihmisiltä saatu yhteisöllinen tuki on riisuttu minimiin. On vaikea arvioida, mitä tästä seuraa, mutta ei varmasti hyvää.
Jälleennäkemisen odotus tuntuu todelta
Kun espoolaisen Olarin seurakunnan pappi ja kirkonmäkitiimin lähiesimies Juha Virta käy siunaustilaisuutta edeltävän keskustelun puhelimessa, hän tekee useita tunteisiin, vointiin ja jaksamiseen liittyviä kysymyksiä. Niitä tarvitaan, koska hän ei näe toisen kasvonilmeitä ja eleitä.
Toimituskeskustelun käyminen videopalaverina toisi keskustelijat lähemmäs toisiaan, mutta kaikki seurakuntalaiset eivät ole riittävän harjaantuneita tekniikan käyttäjiä.
Hautaan siunaamisen aikana kotioloissa sytytettiin kynttilä, veisattiin virret mukana ja jaettiin muistoja.
– Kirkkoherra Mimosa Mäkinen
Virta luonnehtii korona-ajan hautajaisten tunnelmaa tavallista intiimimmäksi. Jo tervehtiessään saattoväkeä siunauskappelin ulkopuolella Virta on kiinnittänyt huomiota odottavaan hiljaisuuteen. Hän uskoo erityisen tunnelman syntyvän siitä, että ihmiset eivät ole voineet tavata toisiaan.
– Yhteisen surun lisäksi siunaustilaisuuksissa konkretisoituu se, että tämä on sallittu tilanne, jossa toisilleen läheiset ihmiset voivat kokoontua yhteen.
Virta on myös kokenut, että sellaiset sanat kuin odotus, jälleennäkemisen toivo ja lupaus ylösnousemisesta eivät jää kristilliseksi ylätason puheeksi, joka kuuluu hautajaistilanteeseen. Korona-aika on antanut tutuille sanoille tavallista konkreettisemman ja tiiviimmän merkityksen.
– Olemme nyt havahtuneet siihen, että minua, meitä ja koko maailmaa uhataan vakavasti. Samalla kun uhkaavat asiat ovat muuttuneet konkreettisiksi, myös toivo on vahvistunut.
Etäyhteys tuo muistohetken kotiin
Koronapandemia saa Kauniaisten kirkkoherra Mimosa Mäkisen näkemään entistä selvemmin, miten paljon tärkeää yhteistä kokemusta rituaalit välittävät.
– Itse elän rituaalisuuttani todeksi kirkon toimitusten kautta, mutta yhtä lailla merkittäviä ovat toisten uskontojen ja katsomusten rituaalit, Mäkinen sanoo.
Koronarajoitusten aikana rituaalien merkitys näkyy siinä, että osa omaisista haluaa taltioida hautaan siunaamisen tai välittää tilanteen etäyhteydellä niille läheisille, jotka eivät voi osallistua. Tilaisuuden suora välittäminen tai taltiointi on vielä melko harvinaista.
Yksinkertaisimmillaan riskiryhmään kuuluva omainen on kuunnellut siunaustilaisuuden puhelimella. Joissakin tapauksissa seurakunnan työntekijät ovat auttaneet tilanteen taltioimisessa tai jopa toteuttaneet hautaan siunaamisen kokonaan etäyhteyden kautta.
Vantaalla Hämeenkylän kirkon siunaustilaisuudet voidaan välittää kuunneltavaksi seurakunnan nettisivun kautta. Espoossa seurakunnat suosittelevat omaisille tilaisuuksien taltioimista ja jakamista myöhemmin, koska joissakin kirkoissa ja siunauskappeleissa suorat etäyhteydet toimivat epävarmasti.
Mimosa Mäkisen mukaan etäosallistuminen hautajaisiin on synnyttänyt uudenlaista osallisuutta ja surun jakamista.
– Erään hautaan siunaamisen aikana kotioloissa sytytettiin kynttilä, veisattiin virret mukana ja jaettiin muistoja vainajasta. Siunaamisen yhteydessä pidettiin ikään kuin oma muistotilaisuus.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Auta viimeisellä matkalla – joihinkin hautajaisiin tarvitaan ulkopuolisia arkunkantajia
Hyvä elämä AjankohtaistaVapaaehtoisia kantajia tarvitaan esimerkiksi silloin, kun saattoväkeä on vähän tai se on kovin iäkästä.
Koronarajoituksista huolimatta Helsingissä voi järjestää hautajaisia, joihin osallistuu 20–50 henkeä
Ajankohtaista Ajankohtaista
Mielipide: Uurnanlaskuun kaivattaisiin pappia
Puheenvuorot
