”Kirkossa sallitaan edelleen hengellinen väkivalta vakaumuksen nimissä” – Pappi Late Mäntylä pitää Jumalan ihmeenä sitä, että moni sorrettujen vähemmistöjen edustaja kuuluu yhä kirkkoon
Late Mäntylä ajattelee, että Jumala on jotain, mistä on helpointa puhua tarinoilla. ”Pikkukala kysyy vedessä, mitä on vesi. Se on kaikkialla. Ei siitä saa kiinni”, Mäntylä kertoo.

Late Mäntylä ajattelee, että Jumala on jotain, mistä on helpointa puhua tarinoilla. ”Pikkukala kysyy vedessä, mitä on vesi. Se on kaikkialla. Ei siitä saa kiinni”, Mäntylä kertoo.

”Kirkossa sallitaan edelleen hengellinen väkivalta vakaumuksen nimissä” – Pappi Late Mäntylä pitää Jumalan ihmeenä sitä, että moni sorrettujen vähemmistöjen edustaja kuuluu yhä kirkkoon

Evankelis-luterilainen kirkko järjestää tänäkin vuonna ohjelmaa Pride-viikolla.

Onhan koko ajan menty eteenpäin, tuumii pappi Late Mäntylä. Yhä suurempi osa kirkon ihmisistä suhtautuu kunnioittavasti ja yhdenvertaisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Yhä useammat papit vihkivät avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.

Enää ei tarvitse ihan niin usein pelätä, että sinulle nauretaan, että sinut sivuutetaan tai että sinua ei oteta todesta.

– Mutta jos asiaa katsoo sellaisen sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan ihmisen näkökulmasta, jolle kristinusko on jotenkin merkityksellinen, tilanne on edelleen surullinen. Hän ei voi luottaa siihen, että on kirkossa turvassa, Mäntylä selittää.

– Ikävä kyllä meillä on edelleen se tilanne, että kirkossa sallitaan hengellinen väkivalta vakaumuksen nimissä.

Kyseiset ihmiset ovat Mäntylälle tuttuja. Hän työskentelee paitsi Helsingin yliopiston oppilaitospappina myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pappina. Hän on myös itse seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen.

Suomen luterilaisen kirkon papit voivat saada hiippakuntansa tuomiokapitulilta rangaistuksen, jos vihkivät avioliittoon samaa sukupuolta olevan pariskunnan.

Sen sijaan yksikään pappi ei saa rangaistusta, jos hän opettaa, että homoseksi on syntiä tai että homoparien avioituminen on Jumalan silmissä kauheaa.

Pappien rangaistukset ovat toissijaisia

1. maaliskuuta 2017 Suomen avioliittolaki muuttui niin, että siinä ei enää otettu kantaa vihittävien sukupuoleen.

Samalla luterilaisen kirkon papeille tuli juridinen mahdollisuus vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Siitä lähtien kirkko on kaivautunut kahtia: niihin, joiden mielestä vihkiminen on oikein ja niihin, joiden mielestä se on väärin.

Helsingin piispa Teemu Laajasalo on ainoana piispana ilmoittanut, että hänen hiippakuntansa tuomiokapituli ei rankaise vihkiviä pappeja. Espoon, Oulun ja Lapuan hiippakuntien tuomiokapitulit ovat antaneet papeille asiasta kirjallisia varoituksia.

Late Mäntylä ei ole koskaan harkinnut kirkon jättämistä. Hän ymmärtää niitä, jotka lähtevät.

Late Mäntylä ei ole koskaan harkinnut kirkon jättämistä. Hän ymmärtää niitä, jotka lähtevät.

Late Mäntylää väsyttää keskustelu siitä, rangaistaanko pappeja.

– Se on aivan toissijainen kysymys. Tässä on kyse seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä, ei papeista!

Mäntylän neuvo papeille on, että jos vihit, vihi pystyssä päin ja jätä voivottelut pois.

– Nämä ihmiset ovat saaneet kantaa elämässään riittävästi omia taakkojaan. Ei ole oikein, että heidän pitäisi vielä kannatella pelokasta pappia.

Mäntylä ymmärtää myös niitä, joita kirkon totuttujen opetusten muuttaminen pelottaa. Se on pelottanut häntäkin. Nuorena hän ajatteli, että homoseksuaalisuuden hyväksyminen tarkoittaisi luopumista Jumalan sanasta.

Parikymppisenä Mäntylä koki mullistuksen, jota hän kutsuu armoontuloksi. Hän oli aina uskonut Jumalaan, mutta tuolloin hän alkoi ensimmäistä kertaa elämässään kokea, että Jumalalle ei tarvitse suorittaa mitään.

– Pyhä Henki kosketti minua sillä tavalla, että oivalsin jotain. Se toi uudenlaista rakkautta ja armollisuutta siihen, miten katsoin toisia ihmisiä. On kuitenkin paljon pidempi prosessi oppia katsomaan itseäni yhtä armollisesti.

Aika, jolloin nainen oli miehen omaisuutta

Late Mäntylä on yksiselitteisesti sitä mieltä, että kirkossa ei tulisi sallia sellaista opetusta, jossa homoutta kutsutaan synniksi. Hänen mukaansa kaikki eivät ymmärrä, kuinka vahingollista sellainen opetus on.

– Etelä-Afrikassa apartheidin aikana monet valkoiset kristityt selittivät aivan pokkana Raamatulla, miksi rotuerottelu on oikein, Mäntylä vertaa.

Raamattu on kristillisen uskon ydindokumentti. Samaa sukupuolta olevien parien suhteita vastustavat kristityt vetoavat esimerkiksi Paavaliin, joka opetti, että miesten kanssa makaavat miehet eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Mäntylä toteaa, että Raamattu on oman aikansa tuote. Hänen mukaansa 2 000 vuotta sitten eläneet ihmiset eivät ymmärtäneet, mistä homoseksuaalisuudessa on kyse.

– Raamattu on myös järkyttävän patriarkaalinen kirja. Siihen aikaan nainen oli miehen omaisuutta, mutta sellaisista käsityksistä me olemme jo luopuneet.

Tavallaan Mäntylä ei näe asiakseen syyttää niitä kristittyjä, joilla on homovastaisia näkemyksiä. He ajattelevat, kuten heille on opetettu, ja kirkossa on opetettu käytännössä aina, ettei homoseksuaalisuus ole hyväksyttävää.

– Tilanne on yleissurullinen, Mäntylä sanoo.

– Kirkko on sekä hyvässä että pahassa perinteen säilyttäjä. Sukupuoli- ja seksuaalikysymyksissä se kääntyy pahan puolelle.

Tulisiko kirkon sitten lainkaan ottaa kantaa siihen, miten ihmiset toteuttavat seksuaalisuuttaan? Kyllä, Mäntylä vastaa.

Hyviä ohjenuoria kirkon seksuaaliopetukselle ovat hänen mielestään esimerkiksi Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi (”toimi aina niin, että toimintasi kelpaisi yleispäteväksi säännöksi”) ja Jeesuksen opettama rakkauden kaksoiskäsky (”rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”).

– On pelottava ajatus, että toinen ihminen olisi vain oman nautinnon väline. Kyllä kirkko voi sen sanoa ääneen.

Raamatusta tuli väkivallan väline

Vuonna 2009 Late Mäntylä kertoi julkisesti olevansa lesbo. Siitä lähtien Mäntylä on saanut kuulla konservatiivisilta uskonsisaruksiltaan, että yhtälö ei sovi. Kristityn – saati papin – ei tulisi elää homoseksuaalisessa parisuhteessa.

Mäntylän kriitikot vetoavat tietenkin Raamattuun. Mäntylä itse ei tarttunut kyseiseen opukseen moneen vuoteen, ellei työn puolesta ollut pakko.

– Raamattu tuntui minusta väkivallan välineeltä. Oli upeaa, kun myöhemmin löysin Raamatun uudelleen, Mäntylä kertoo.

Mäntylän tilannetta helpotti se, että hän oli työskennellyt pappina jo useamman vuoden. Hänellä oli jo vahva pappisidentiteetti.

Toisaalta pappeus ei ole kummoinenkaan kilpi.

– Edes pappina en voi olla varma siitä, että olen kristittyjen parissa turvassa. Päinvastoin, olen usein paljon paremmassa turvassa muiden joukossa.

Raamatulla mättämiseen Mäntylä on turtunut, mutta hän kokee yhä, että joutuu olemaan kirkon piirissä varpaillaan.

– Ikävintä on se, että koen, että minun täytyy todistella olevani kristitty, Mäntylä sanoo ja hiljenee.

Hän istuu puutarhasohvalla kotinsa takapihalla. Puussa kiipeää orava. Mäntylä itkee.

– Nytkin, kun valmistauduin haastatteluun, mietin, että muistanhan puhua tarpeeksi Jeesuksesta ja Raamatusta. Että muuten ne pääsevät taas sanomaan, että eihän se ole mikään oikea uskova.

– Oletetaan, että olen joku seksihurjastelija, joka menee himojensa vallassa ja julistaa sellaista muillekin. Se on aivan muuta kuin mitä minä olen.

Late Mäntylä ajattelee, että kirkko on sekä hyvässä että pahassa perinteen säilyttäjä. Labradorinnoutaja Gounis on kiinnostunut kamerasta.

Late Mäntylä ajattelee, että kirkko on sekä hyvässä että pahassa perinteen säilyttäjä. Labradorinnoutaja Gounis on kiinnostunut kamerasta.

Vähän yli nelikymppisenä Mäntylä todella oivalsi, mitä on. Vuonna 2014 itävaltalainen drag-artisti Conchita Wurst voitti Euroviisut. Wurst näytti muuten naiselta, mutta hänellä oli siisti tumma parta. Mäntylä ihmetteli, miten kukaan ihminen voi olla noin vetävän näköinen. Samaan aikaan Mäntylä kävi Sexpon seksuaalineuvojakoulutusta, jossa puhuttiin sukupuolen moninaisuudesta.

Palikat tuntuivat loksahtavan kohdalleen, ja Mäntylä totesi olevansa muunsukupuolinen.

– Se tarkoittaa, että en ole nainen tai mies. Olen jotain muuta, Mäntylä selittää.

– On tärkeää, että meille opetetaan sukupuolen moninaisuuteen liittyviä termejä. Jos en olisi kuullut muunsukupuolisuudesta, minulla ei olisi ollut nimeä sille, mitä olen ollut koko ikäni. Olisin jatkanut elämääni naiseksi nimitettynä, vaikka en tunne naiseutta omakseni ja tunnen siitä ahdistusta.

Samoihin aikoihin eräs Mäntylän ystävä alkoi kutsua Lauraa Lateksi. Mäntylä menee ulkonäkönsä puolesta naisesta, ja hän koki, että maskuliiniselta kalskahtava nimi tasapainotti asiaa. Hän otti nimen omakseen.

Tärkeintä on, että olet turvassa

Syyskuussa järjestettävä Helsinki Pride -tapahtuma on tänä vuonna erilainen. Koronapandemian vuoksi suurta kulkuetta ei järjestetä, vaan tapahtuma on hajautettu sinne tänne.

Kuten edellisinäkin vuosina, luterilainen kirkko osallistuu tapahtumaan.

– Kirkko on siellä kovia kokeneiden ihmisten tukena – eikä vain tukena, vaan myös iloitsemassa ja juhlimassa moninaisuutta, Late Mäntylä selittää.

Mäntylä itse on mukana järjestämässä Pride-viikolle monenlaista ohjelmaa, muun muassa sukupuolivähemmistöjen kristillistä tapaamista ja uskontodialogiseminaaria, jossa kristityt, muslimit ja juutalaiset keskustelevat.

– Minulle on suuri merkki Jumalan ihmeellisyydestä, että niin moni seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva tunnustautuu edelleen kristityksi ja haluaa kuulua kirkkoon, Mäntylä sanoo.

Miten Mäntylä neuvoisi sellaista vähemmistöön kuuluvaa kirkon jäsentä, joka on väsynyt huonoon kohteluun ja harkitsee kirkon jättämistä?

– Sanoisin ensin, että tärkeintä on se, että olet turvassa, Mäntylä vastaa.

– Jos tiedostat itsessäsi tarpeen hengellisyyteen etkä koe olevasi turvassa kirkossa, seuraava kysymys on, mistä voisit löytää itsellesi turvallisen hengellisen yhteisön.

Mäntylä itse ei koskaan harkinnut kirkon jättämistä.

– En ole missään vaiheessa kokenut tarvetta syyttää Jumalaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi