Syvässä päädyssä -podcastin jaksossa pohditaan, onko masennus uskon ja toivon kuolema. Kuva: istock
”Kuin olisi vankina omassa kehossaan” – Terapeutti Miia Moisio ja filosofi Aku Visala tietävät miltä tuntuu, kun masennus katkaisee kehon ja mielen yhteyden
”On todella tärkeää mielenterveyden kannalta, että keho ja mieli ovat oikeasti samassa osoitteessa”, muistutetaan Syvässä päädyssä -podcastin keskustelussa masennuksen merkityksestä ja tarkoituksesta.
Tunnelukkoterapeutti, pappi ja tietokirjailija Miia Moisio näkee masennuksen kimppuna monenlaisia asioita, joiden taustalla on usein syvä uupumus ja hermostollinen ylikuormitustila.
– Voisi sanoa, että kyseessä on umpipuhkiväsyneen ihmisen mielenmaisema, hän pohtii.
Moisio kuvailee seurauksena olevan usein häpeän, vääränlaisuuden, arvottomuuden ja kelpaamattomuuden kokemuksia, joita on syytä tarkastella kokonaisvaltaisesti, myös kehollisuuden näkökulmasta.
– On hyvin tyypillistä, että masentunut ihminen käy kokemuksiaan läpi aika paljon päänsä sisällä, mutta yhteys kehoon ja tunteisiin, keho–mieli-yhteys, on poikki.
On myös masentuneita, joilla säilyy korkea toimintakyky, muistuttaa Miia Moisio podcastissa. Kuva: Maija Saari
Masennuksen filosofia -teoksen (Gaudeamus 2026) julkaissut tutkija, dosentti Aku Visala on samaa mieltä.
– Normaalisti meillä on kehollinen suhde siihen, mitä tapahtuu. Joku on minusta puoleensavetävä, haluan syödä jotain, tarttua johonkin, välttää jotakin. Arvostan tai en arvosta jotakin, joku ärsyttää, Visala sanoittaa.
– Masennuksessa tämä ihmisen kyky olla kehollisessa suhteessa ympäristöönsä alkaa hävitä. Järki voi sanoa, että janoisena pitäisi juoda, mutta vesilasia katsoessa on tunne, että ihan sama.
Jo omasta masennushistoriastaan käsin Visala tunnistaa kyseessä olevan kokijalleen kauhea ja tuskallinen tila, joka irrottaa masentuneen sekä välittömästi koetusta ympäristöstä että ihmissuhteista.
– Masentunut voi sanoa, että rakastaa toista henkilöä, ja kun kysytään, että ”rakastatko?”, niin sanotaan että totta kai rakastan. Mutta miltä minusta tuntuu? Ei tunnu miltään, hän avaa.
Masennuksen merkitys menee syvälle ihmisyyden ytimeen, ajattelee Aku Visala. Kuva: Maija Saari
Myös Miia Moisiolla on takanaan oma pitkä masennushistoriansa ja jo 15 vuotta masennuksesta vapaata elämää. Moisio ja Visala tunnistavat henkilökohtaisesti kokemuksen siitä, millaista on olla kuin vanki omassa kehossaan. Samalla vankilaksi saattaa muodostua kokemus toivottomuutta herättävästä nykyhetkestä, missä mikään ei tunnu muuttuvan.
– Menneisyys on vain katumuksen aiheita ja tulevaisuutta ei ole. Henkilö ei näe mitään muutosta tapahtuvan, eikä mitään muutoksen mahdollisuutta. Tulevaisuus häviää ja jää vain pysyvä nykyhetki, Visala kertoo.
Moisio korostaa, että samaan aikaan läsnäolotaitojen harjoittaminen tekee masentuneelle usein todella hyvää.
– Siinä haetaan yhteys kehoon, vaikka olisikin vähän niin kuin jumissa nykytilassa. Pelkästään jo omaa hengitystä aistimalla haetaan vähän väkisin kehontuntemus. On todella tärkeää mielenterveyden kannalta, että keho ja mieli ovat oikeasti samassa osoitteessa. Silloin alkaa toimia yhteys omiin tunteisiin. Tämä on masennuksesta toipumisen kannalta ihan välttämätön taito, hän korostaa.
Kuuntele Syvässä päädyssä
Miia Moisio ja Aku Visala ovat toimittaja Mikko Kurenlahden vieraina Syvässä päädyssä -podcastin jaksossa Onko masennus uskon ja toivon kuolema?. Löydät jakson kuunneltavaksi K&k:n sivuilta tai Spotifysta sekä katsottavaksi Youtube-kanavaltamme.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Filosofi Aku Visala: Masennus muuttaa ihmisen koko suhteen maailmaan
Hyvä elämäFilosofi Aku Visala oli kärsinyt masennuksesta jo pitkään, kun hän päätti suunnata kriittisen ajattelun työkalunsa sen tutkimiseen. Uudessa kirjassaan hän väittää, ettei masennus ole vain aivojen häiriö, vaan häiriö tavassa olla maailmassa.
