Aku Visala kuvaa masennusta mielialan häiriöksi, jonka keskeinen piirre on vaje merkityksen kokemisessa.
Filosofi Aku Visala: Masennus muuttaa ihmisen koko suhteen maailmaan
Filosofi Aku Visala oli kärsinyt masennuksesta jo pitkään, kun hän päätti suunnata kriittisen ajattelun työkalunsa sen tutkimiseen. Uudessa kirjassaan hän väittää, ettei masennus ole vain aivojen häiriö, vaan häiriö tavassa olla maailmassa.
Arkinen käsityksemme masennuksesta on filosofi Aku Visalan mukaan suunnilleen tällainen: jos ihmisen mieliala on pitkäkestoisesti alhainen ja hänellä on sen lisäksi muita oireita kuten unettomuutta, väsymystä ja tunne-elämän latteutta, silloin hän kärsii masennuksesta. Ajattelemme myös, että masennuksen taustalla on aivojen toimintahäiriö, joka voi liittyä hermosolujen välittäjäaineiden kuten serotoniinin tai dopamiinin erittymiseen.
– Lääketieteessä sairaudet nähdään joskus niin, että ihmisellä on oireita, joiden selityksenä on jokin pieleen mennyt fysikaalinen mekanismi. Samaa yksinkertaista käsitystä sovelletaan myös masennukseen ja ajatellaan, että erilaisten oireiden taustalla on aivojen toimintahäiriö, joka voidaan korjata biokemiallisella keinolla eli lääkityksellä. Tämä malli ei mielestäni toimi, ja siihen on monia syitä.
Visalan mukaan masennus ei ole pelkästään mielenterveyden häiriö, eikä lääketieteellinen ja psykologinen tarkastelu riitä sen monien ulottuvuuksien tarkasteluun. Tammikuussa julkaistussa vertaisarvioidussa tietokirjassa Masennuksen filosofia (Gaudeamus) hän pyrkii ymmärtämään masennukseen liittyvää psyykkistä kärsimystä ja pohtii, mitä masennuksen hälyttävä yleistyminen kertoo elämästä ja yhteiskunnasta.
Oma kokemus antoi tutkimukselle uuden suunnan
Aku Visala kirjoitti Masennuksen filosofian kuudessa viikossa vuoden 2024 joulun alla. Kirjan ajatusten hahmottelu alkoi kahdeksan vuotta sitten, kun hän oli kärsinyt masennuksesta jo jonkin aikaa ja oli huonossa kunnossa. Visala alkoi kirjoittaa siitä, miten akateemisen tutkimustyön kovat paineet, ankara kilpailu ja epävarmuus tulevaisuudesta vaikuttivat mielenterveyteen.
Kirjoittaminen avasi Visalan silmät sille, miten akateeminen ympäristö edesauttoi hänen masentumistaan. Jo silloisten tutkimusten mukaan väitöskirjan tekijät ja tutkijatohtorit voivat hälyttävän huonosti, ja sen jälkeen tiedot ovat vahvistuneet laajemmissa tutkimuksissa. Väitöskirjatutkijat kärsivät masennuksesta ja ahdistuksesta 2–4 kertaa koko väestöä todennäköisemmin.
– Ihmisten toimintakyky häiriintyy ääriyksilöllisessä kilpailussa, jossa meillä ei ole muita arvoja ja perinteitä kuin se, että pitää pärjätä, menestyä ja voittaa toiset. Kun tällainen tilanne ottaa ihmistä päähän, paras tapa käsitellä asiaa ei ole sanoa, että hänessä on jokin vika, ja kehottaa häntä ottamaan pilleri.
Tutkijoiden mielenterveyttä käsittelevä artikkeli julkaistiin teologian, filosofian ja luonnontieteiden suhdetta käsittelevässä Areiopagi-verkkolehdessä, jonka perustamisessa Visala oli ollut mukana. Se tavoitti nopeasti laajan lukijakunnan. Toinen sysäys masennuksen tutkimiseen tuli keväällä 2022, kun Visala ja hänen kollegansa hakivat rahoitusta pitkään suunnittelemalleen kokeellisen filosofian tutkimushankkeelle. Rahoituksen saaminen oli lähellä, mutta ei kuitenkaan onnistunut.
Ehkä masennuksen taustalla onkin syitä, jotka johtuvat kulttuuristamme.
Pettynyt ja turhautunut Visala päätti hylätä kokeellisen filosofian ja lähteä uuteen suuntaan. Vuonna 2023 hän sai Koneen säätiöltä rahoituksen tutkimukselle, joka käsittelee masennusta, tahdonvapautta ja moraalista vastuuta. Tarve näiden kysymysten selvittämiselle oli vahvistunut Visalan ja hänen psykoterapeuttinsa keskusteluissa.
– Ajattelin, että kun kärsin masennuksesta vuodesta toiseen, miksi en kääntäisi kehittämääni filosofisen ajattelun patteristoa masennuksen tutkimiseen sen sijaan, että masentunut mieliala kääntää samat kyvyt minua itseäni vastaan.
Ei ole realistista olettaa, että masennusoireilla olisi yksi syy
Masennukselle ei ole Visalan mukaan olemassa yhtä selitystä, koska se ei ole yksi asia, vaan monisyinen oireyhtymä, jolla ei välttämättä ole yhtenäistä ydintä. Masennuksen piiriin luokitellaan monenlaisia oireita ja elämän vaikeuksia, kuten häpeän ja syyllisyyden kokemukset, toivottomuus, kiinnostuksen ja nautinnon puuttuminen sekä unettomuus ja ruokahaluttomuus. Masentunut voi myös kokea kehonsa väsyneeksi ja jähmeäksi ja suhteensa muihin etäiseksi.
Vuosikymmeniä jatkunut aivotutkimus ei ole Visalan mukaan onnistunut selvittämään, millainen masennusta mahdollisesti selittävä aivojen toimintahäiriö olisi.
– Masennukseen voi liittyä aivojen toimintahäiriöitä, mutta ei ole realistista olettaa, että masennusoireilla olisi yksi syy tai että ihmisen mielialaa ohjaisi jokin yksi mekanismi. Kun puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä, se ei johdu siitä, että liikkeellä olisi jonkinlainen aivotautiepidemia. Ehkä masennuksen taustalla onkin syitä, jotka johtuvat kulttuuristamme.
Omassa tutkimushankkeessaan Visala tutkii muun muassa matalaa mielialaa, joka on virallisissa psykiatrisissa tautiluokituksissa keskeinen masennuksen oire. Näin linjataan sekä terveydenhuollon käyttämässä luokituksessa (ICD-10) että tutkijoiden suosimassa Yhdysvaltojen psykiatrisen yhdistyksen luokituksessa (DSM-5). Kummassakaan luokituksessa ei kerrota, mitä mielialalla tarkoitetaan.
Masentunut kokee, että maailma on merkityksetön paikka, ja hän ei kuulu tänne.
Masennuksesta puhuttaessa tunteet ja mielialat on Visalan ja muiden asiaa selvittäneiden filosofien mielestä syytä erottaa toisistaan, vaikka käsitteet ovat osittain päällekkäisiä. Moni ajattelee virheellisesti, että masentuneet ihmiset eivät voisi kokea mielihyvää ja muita myönteisiä tunteita. Todellisuudessa masentunut kokee myös positiivisia tunteita, mutta ne määrittyvät aina masentunutta mielialaa vasten.
– Tunteet liittyvät usein välittömiin kokemuksiin ja havaintoihin. Mielialat taas ovat tunteiden ja ajattelun taustalla olevia pitkäaikaisesti vaikuttavia tiloja tai tunnetaipumuksia, jotka ohjaavat ajatteluamme, tunteitamme ja kokemuksiamme.
”Monet kirjani ajatukset ja näkemykset ovat tuskan kautta hankittuja. Siinä mielessä se on hyvin henkilökohtainen, vaikka lukija ei välttämättä näe sitä”, Aku Visala sanoo.
Sumutin ja kynnys haittaavat masentuneen ajattelua ja toimintaa
Mielialan voi Aku Visalan mukaan ymmärtää mittariksi, joka kertoo, miten arvokkaaksi ihminen kokee maailman ja kokeeko hän sopivansa maailmaan ja selviytyvänsä siinä. Mielialaa ohjaavat havaintomme ja arviomme siitä, miten pärjäämme elämässä. Masennuksessa onkin Visalan mukaan kyse nimenomaan mielialan eikä tunteiden häiriöstä. Filosofian näkökulmasta masennusta voi kuvata maailmassa olemisen häiriöksi, jonka keskeinen piirre on vaje merkityksen kokemisessa.
– Masentunut henkilö kokee, että maailma on merkityksetön, tarkoitukseton ja mitätön paikka, ja hän ei kuulu tänne, vaan tuntee olevansa itsekin merkityksetön, tarkoitukseton ja mitätön. Kyseessä ei ole mikään yksi asia, jonka hän kokee osana kokemuksen virtaa, vaan yleinen arvio siitä, että kaikki on perseestä ja mikään ei onnistu.
Masentuneen mielialan taustalla on tutkimusten mukaan psykologisia häiriöitä, jotka vaikuttavat ajatteluun, tunne-elämään ja tahtoon. Niiden vaikutuksesta tapa käsitellä ja tulkita tietoa vääristyy kielteiseen suuntaan. Pitkäkestoisessa masennuksessa myös arvot voivat vääristyä.
Omassa tutkimuksessaan Visala kutsuu näitä häiriöitä metaforisesti ”sumuttimeksi” ja ”kynnykseksi”.
Tapamme pitää toisia ihmisiä vastuullisina perustuu siihen, että näemme heidät toimintakykyisinä.
Sumutin estää masentunutta näkemästä asioiden arvoa ja haittaa kykyä hahmottaa omia tulevaisuuden mahdollisuuksia. Sumuttimen vaikutuksesta muisti toimii huonosti ja tarkkaavaisuus ohjautuu käsillä olevan tilanteen uhkaaviin ja negatiivisiin puoliin.
Kynnys estää masentunutta toimimasta pitkäjänteisesti ja omien arvojen mukaisesti. Se vaikeuttaa motivoitumista toimintaan, keskittymistä ja häiriöiden vastustamista. Uusiin asioihin on vaikeaa tarttua ja tekeminen kilpistyy helposti pieniin vastoinkäymisiin.
– Kynnys on meille kaikille tuttu, vaikka emme kärsisi masennuksesta. Välillä on vaikeaa aloittaa tekemistä ja pitää sitä yllä, ja usein käy niin, että vaikka tiedän haluavani tehdä jotakin ja olen päättänyt tehdä sen, en kuitenkaan tee. Masentuneella tämä kynnys on vielä paljon suurempi kuin muilla.
Masennus ei vapauta vastuusta – höllää kuitenkin sanktioita, filosofi ehdottaa
Filosofi pysähtyy pohtimaan myös masennuksesta kärsivän ihmisen moraalista vastuuta ja tahdon vapautta. Tässäkin Aku Visala tarttuu ensin tavalliseen arkiseen ajatteluun ja lähtee purkamaan sitä.
– Tapamme pitää toisia ihmisiä vastuullisina perustuu siihen, että näemme heidät toimintakykyisinä. Tästä näyttäisi seuraavan johtopäätös, että masentuneen ihmisen kohdalla meidän tulisi höllentää vastuita ja vaatimuksia, koska sumuttaja ja kynnys vahingoittavat hänen kykyään toimia.
Tällainen arkipäättely ei mene Visalan mielestä täysin pieleen, mutta sen johdonmukainen seuraaminen johtaisi moniin ongelmiin. Jos sanomme, että masentunut on menettänyt toimijuutensa sairauden vuoksi, hän saattaa kokea, että ei voi vaikuttaa parantumiseensa. Se, että näemme toisen ihmisen moraalisena toimijana, liittyy Visalan mukaan myös persoonan ja ihmisarvon kunnioittamiseen.
– Jos alamme kohdella masentunutta ihmistä niin, että normaalit ystävyys- ja sukulaissuhteisiin tai työsuhteeseen kuuluvat normit ja odotukset eivät koske häntä, annamme samalla viestin, että tällä henkilöllä ei ole niin paljon merkitystä.
Synkistelijä näkee maailman ja oman elämänsä sellaisena, missä arvokkaat asiat ovat uhattuna.
Visala ehdottaa pulmaan ratkaisua, joka lähtee masennuksen vaikutusten tarkemmasta ymmärtämisestä. On totta, että masennus vaurioittaa ihmisen toimintakykyä ja mahdollisuuksia. Useimmiten toimintakyvyn menetys ei kuitenkaan ole niin suuri, että moraalisia vaatimuksia tarvitsee loiventaa radikaalisti.
Masentunutkaan ihminen ei saa pettää lupauksiaan, laiminlyödä velvollisuuksiaan tai valehdella. Visalan ehdottaa kuitenkin sanktioiden höllentämistä silloin, kun hän ei pysty täyttämään näitä normeja. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pidättäytymistä voimakkaasta moitteesta tai paheksunnasta.
– Usein masentunut henkilö syyttää muutenkin itseään kaikesta. Jos ilmaisen turhautumista ja suutahdan, se on terveelle ihmiselle melko vähäinen sanktio, mutta masentuneelle kuin lekalla päähän. Sen vuoksi meidän pitäisi olla tässä varovaisia.
Aku Visala ajattelee, että masennuksen kokemuksilla ei ole tarkoitusta sinänsä, mutta parhaimmillaan masennuksen kokenut voi antaa niille merkityksen ja jonkinlaisen roolin omassa elämässään.
Masentunutkin voi elää merkityksellistä elämää
Voiko masennusta sairastava ihminen elää kaikesta huolimatta merkityksellistä elämää? Kirjassaan Aku Visala vastaa kysymykseen myöntävästi. Tässä häntä auttaa näkemys, jonka mukaan oman elämän arvo ei riipu vain siitä, miltä se näyttää itselle, vaan siihen sisältyy myös objektiivinen puoli.
– Se, mitä ihminen tekee ja millainen hän on, voi olla toisille ihmisille arvokasta, vaikka hän ei itse kokisi tuota arvoa.
Masennuksesta toipuminen ei tarkoita vain oireiden häviämistä, vaan usein toipuva ihminen rakentaa uudelleen minuutensa ja käsityksen itsestään. Kaikkia masennuksen varastamia paloja ei enää saa takaisin, mutta niiden tilalle voi löytyä uudenlaisia elämänarvoja. Kirjassaan Visala testaa ajatusta, että tuskallisille ja tarkoituksettomille masennuksen kokemuksille voi rakentaa jälkikäteen merkityksen.
– Joissakin olosuhteissa on ehkä mahdollista, että henkilö työstää masennusta jälkikäteen ja kykenee antamaan sille merkityksen. Silloin voitaisiin jälkeenpäin nähdä sellaisia asioita, joissa masennuksen kokeminen on lisännyt elämän arvoa.
– Tämä kirja ja tutkimushanke ovat minun tapojani yrittää tätä ja katsoa, voisiko hirveistä henkilökohtaisista kokemuksista tulla mielekäs ja arvokas osa elämääni. En kuitenkaan halua sanoa, että masennus jotenkin automaattisesti johtaisi sellaiseen tai että tällä tavalla masennuksen aiheuttamasta kärsimyksestä tulisi hyvä asia.
Masennukseen liittyvät kokemukset eivät ole Visalan mukaan vain häiriötila, jonka lääkärit ja psykoterapeutit pyrkivät korjaamaan. Kokemukset kertovat myös jotakin tärkeää meitä ympäröivästä maailmasta ja ihmisen olemuksesta. Ne voivat herkistää meitä ymmärtämään elämän varjopuolia, menetyksiä ja kuolemaa.
Masennuksen herättämät kysymykset koskevat koko yhteiskuntaa ja kulttuuria, ja niihin vastaaminen on yhteinen tehtävämme.
Depressiiviset realistit ajattelevat, että masentuneet ihmiset näkevät maailman muita totuudenmukaisemmin. Tämä ei Visalan mukaan pidä paikkaansa. Kirjassaan hän hahmottelee synkistelyksi kutsumaansa elämänasennetta, joka kohtaa todellisuuden ikävät ja raskaat puolet rakentavasti, eikä päädy niiden vuoksi masennukseen.
– Masentunut liioittelee ikäviä asioita ja näkee niissä sen, että maailma on tarkoitukseton, merkityksetön ja arvoton. Synkistelijä näkee maailman ja oman elämänsä sellaisena, missä arvokkaat asiat ovat uhattuna. Tästä seuraa elämän kohtaaminen eräänlaisella surun ja haikeuden kaltaisella vakavuudella.
Visala uskoo, että synkistely voi auttaa meitä tunnistamaan masennuksen kokemuksiin liittyviä eksistentiaalisia kysymyksiä, joiden käsittelyyn munkki, filosofi tai pylväspyhimys sopii paremmin kuin lääkäri. Hän ei kuitenkaan ajattele, että lääkärien ja psykoterapeuttien tulisi ryhtyä filosofeiksi. Masennuksen filosofia ei ole lääketieteen tai psykiatrian vastainen kirja, eikä Visala ole sen kaltaisella ristiretkellä.
– Tarkoitukseni ei ole arvostella masennuksesta kärsiviä ihmisiä, jotka hakevat ongelmiinsa lääketieteellistä hoitoa, tai sanoa, että heidän pitäisi yrittää selättää masennus ajattelemalla. Jos ihminen on pahasti masentunut ja toimintakyvytön, suosittelen ehdottomasti hoitoon hakeutumista. Samalla ajattelen, että masennuksen herättämät kysymykset koskevat koko yhteiskuntaa ja kulttuuria, ja niihin vastaaminen on yhteinen tehtävämme. Tässä filosofi voi olla apuna.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Samuel Salovuori ei pitänyt masennusdiagnoosiaan oikeana – siitä alkoi pitkä matka, joka on johtanut hyvään elämään
Hyvä elämäSairastuttuaan nuoruudessaan masennukseen Samuel Salovuori oivalsi, etteivät edes suuret filosofit vastaa elämän merkitystä koskevaan kysymykseen hänen puolestaan.
