”Minun rakkauteni ei muutu, olet sitten lesbo tai mies” isä sanoi itseään pohtivalle lapselleen – parikymppinen Arttu on ollut nyt vuoden virallisesti mies

”Minun rakkauteni ei muutu, olet sitten lesbo tai mies” isä sanoi itseään pohtivalle lapselleen – parikymppinen Arttu on ollut nyt vuoden virallisesti mies

Moni asia on yllättänyt sukupuolensa korjanneen yliopisto-opiskelijan. Suomessa kiistellään parhaillaan siitä, saako lapsille puhua muusta kuin tytöistä ja pojista.

Artulla on ikää parikymmentä vuotta, mutta hän on elänyt vasta vuoden virallisesti omassa sukupuolessaan miehen henkilötunnuksen ja nimen kera.

– Olen tullut sukupuolenkorjauksen myötä enemmän omaksi itsekseni. Olen paljon avoimempi ja sosiaalisempi kuin ennen. Uskallan unelmoida enemmän.

Helsinkiläisen Artun suurin haave on omakotitalo, jossa olisi tilaa nikkarointiin. Pihalla voisi kasvattaa perunoita ja porkkanoita. Talossa asuisi Artun lisäksi puoliso ja eläimiä. Kumppanin sukupuolella ja lemmikkien lajilla ei ole hänelle niin väliä.

– Ennen ihastuin lähinnä naisiin, mutta sukupuolenkorjauksen jälkeen olen alkanut kiinnostua ihmisistä heidän sukupuolestaan riippumatta.

Arttu puhuu tasaisesti ja rauhallisesti. Hän näyttää rotevalta nuorelta mieheltä, jolla on parransänkeä ja harventuva tukka. Alkava pälvikalju johtuu mieshormoneista, joita on pistetty lihakseen Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:llä kolmen viikon välein jo kolmen vuoden ajan. Syytä on myös sukuperinnössä, sillä Artun isäkin kaljuuntui varhain.

– Minulla on nyt tosi hyvä olo kehossani. Halusin ja sain hormonit ja rintakehäkirurgian. Muita toimenpiteitä en tahdo ainakaan moneen vuoteen.

Siskot saivat pitää povibarbit

Korkeakoulutettujen vanhempien esikoinen kasvoi pääkaupunkiseudulla. Arttu leikki barbileikeissä useimmin Kenillä, pikkusiskot veivät nukkenaiset. Artun lempilelu oli Spiderman. Kotileikeissä hän tahtoi olla yleensä isä.

– Vanhemmat antoivat minun leikkiä niin kuin halusin, mutta korvaan särähti, kun minua ja siskoja tytöteltiin.

Hiljainen lapsi keskittyi kouluun ja piiloutui löysiin huppareihin ja farkkuihin. Hänellä ei ollut harrastuksia eikä juuri kavereitakaan.

– Kun olin 13-vuotias, äitini pyysi, että älä pukeudu noin poikamaisesti. Vastasin, että tunnen itseni enemmän pojaksi kuin tytöksi. Äiti sanoi, että kyllä se muuttuu, kun kasvat. Silloin haluat varmasti olla nainen.

Seuraavat viisi vuotta Arttu yritti elää teinityttönä. Hän veti aamulla ylleen tiukat farkut ja muodot paljastavan paidan, laittoi hiuksensa huolellisesti ja hankki korvakorut. Samaan aikaan hän masentui.

– Välttelin rintsikoiden ostamista viimeiseen asti. Kuukautisten alkaminen tuntui todella kamalalta. Olin ajatellut, etteivät ne minua koske. Itkin paljon.

Mummuni kommentoi, että kyllähän minä tiesin.

Arttu

Arttu epäili itseään lesboksi

Itseään etsivä Arttu kävi sekä rippikoulun että Prometheus-leirin. Jälkimmäinen oli tärkeämpi kokemus, koska siellä pohdiskeltiin paljon esimerkiksi omaa minäkuvaa ja seksuaalisuutta, ja Setan työntekijä kertoi seksuaalivähemmistöistä.

– Päässäni pyöri puoli vuotta, etten taida olla ihan hetero. Kun kerroin asiasta perheelle, se oli äidille tosi kova paikka.

Vei vielä toiset puoli vuotta ennen kuin Arttu mainitsi isälleen, että ei ehkä olekaan lesbo.

– Sanoin, että haluan olla mies. Isä vastasi, että minun rakkauteni ei muutu, olet sitten lesbo tai mies.

Arttu kertoi äidille transsukupuolisuudestaan kirjeellä vasta aloittaessaan tutkimukset Transpolilla.

– Olen ymmärtänyt muilta transihmisiltä, että isälle on monesti helpompaa, jos lapsi on transmies ja äidille, jos tämä on transnainen.

Pikkusisko muisteli ilmoituksen jälkeen lapsuuden leikkejä, joissa Arttu varasi miesbarbit.

– Sisko esittelee minut isoveljenään, mikä tuntuu kivalta.

Mummu arvasi oikein ensimmäisenä

Mitä jos joudun huomion keskipisteeksi? Se jännitti, kun Arttu meni lapsuudenperheensä kanssa ensimmäisiin sukujuhliin sukupuolenkorjauksen jälkeen. Sukulaisten mutkaton ja myönteinen suhtautuminen yllätti.

– Mummuni kommentoi, että kyllähän minä tiesin. Isovanhempien luona olen aina voinut olla sellainen kuin olen.

Arttu aloitti yliopisto-opinnot, kun sukupuolenkorjausprosessi oli kesken. Hänellä oli vielä naisen nimi ja henkilötunnus, mutta vieraat tulkitsivat hänet useimmiten pojaksi. Hän päätti tulla transsukupuolisena kaapista ulos ainejärjestön Facebook-ryhmässä.

– Sain paljon tykkäyksiä ja kivoja kommentteja muilta opiskelijoilta. Yksi opiskelija kirjoitti, että olet rohkein ihminen, jonka tunnen.

Arttu tutustui muihin sukupuolivähemmistöihin kuuluviin nuoriin vertaistukiryhmässä, jossa hän toimii nyt vertaisohjaajana. Ryhmiä järjestävät Helsingin seurakuntien erityisnuorisotyö Snellu ja Transtukipiste.

– Oli tosi merkityksellistä huomata, etten ole ainoa, vaan on muitakin, joilla on samoja fiiliksiä kuin minulla. Olen saanut ryhmästä myös kavereita.

Vieraat näkevät nuorena poikana

Arttua luullaan usein nuoremmaksi kuin hän on. Mieshormonit ovat ehtineet muokata häntä lihaksikkaammaksi ja harteikkaammaksi vähemmän aikaa kuin pienestä asti poikana kasvaneita miehiä. Pistetyt hormonit eivät myöskään lisää pituuskasvua, joka pysähtyi Artulla 165 senttiin.

– Olin juuri aloittanut yliopiston, kun menin leikkauttamaan hiukseni Arttuna. Parturi kyseli, tykkäänkö kalastaa ja uida ja onko ruotsi jo alkanut koulussa. Hän piti minua yläkoululaisena.

Porukassa minua kuunnellaan miehenä enemmän kuin ennen kuunneltiin.

Kun Arttu näytti poikamaiselta, mutta oli vielä yhteiskunnan mielestä nainen, lipuntarkastaja syytti häntä muutaman kerran toisen matkakortin käyttämisestä. Arttu säikähtää edelleen tarkastajia, vaikka nykyään hänen matkakorttinsa, henkilötodistuksensa ja ulkonäkönsä sopivat yhteen.

– Tuntui uhkaavalta, kun tarkastajat seisoivat puoliympyrässä edessäni ja sanoivat kovalla äänellä, että tämä matkakortti on naisen. Minun piti selittää siinä kaikkien edessä, että sukupuolenkorjaukseni on kesken.

Moni asia hämmästyttää miehenä elämisessä

Transsukupuoliset puhuvat sukupuolenkorjauksesta, eivät -vaihdoksesta. Arttu ei ole koskaan kokenut olevansa tyttö tai nainen, mutta kanssaihmistensä silmissä hän on siirtynyt sukupuolesta toiseen.

– Porukassa minua kuunnellaan miehenä enemmän kuin ennen kuunneltiin. Viihdyn taustani vuoksi hyvin naisoletettujen kanssa, mutta en enää voi mennä tuosta vain heidän porukkaansa, koska he näkevät minut miehenä. Miesoletetut puolestaan saattavat puhua vaikka armeijasta, josta minulla ei ole kokemusta.

Arttua ärsyttää se, miten ohittamaton asia sukupuoli on kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Miksi toista ei voisi kohdata asettamatta häntä ensin johonkin sukupuolilokeroon?

– Toivon, että voisin olla ihan vain Arttu.


Artun nimi on muutettu.

Lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetistä tuli yhteiskunnallinen kiistanaihe

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava Seta julkaisi tammikuussa sukupuolen moninaisuudesta kertovan oppaan varhaiskasvattajille. Oppaan tarkoituksena on saada ammattilaiset tarkastelemaan kriittisesti sukupuolittavia käytäntöjä ja tukemaan lasten omaa sukupuoli-identiteettiä, oli se sitten tyttö, poika tai jokin muu.

Orivedellä tehtiin helmikuussa valtuustoaloite, jonka mukaan ”tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia”. Aloitteessa vaaditaan, ettei päiväkodeissa ja kouluissa saa opettaa sukupuolen moninaisuudesta. Aloitteen tehneet seitsemän valtuutettua kuuluvat kokoomukseen, perussuomalaisiin, kristillisdemokraatteihin ja keskustaan.

Evankelis-luterilainen kirkko otti sukupuolisensitiivisyyden rippikoulusuunnitelmaansa vuonna 2017: ”Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa stereotypioiden rikkomista, jotta jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus kasvaa yksilönä ilman sukupuolen mukaan luotuja odotuksia. Se on taitoa huomioida sukupuolen moninaisuutta ja hyväksyä ihminen omana itsenään.”

Seta ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava Trasek vaativat nuorille oikeutta elää omalta tuntuvassa sukupuolessa. Murrosiän alkamista voitaisiin tarpeen mukaan myöhentää hormoniblokkerihoidolla.

Kuluvan vuoden alussa uudistunut nimilaki helpottaa nimen muuttamista sukupuoli-identiteetin perusteella. Kun yli 15-vuotias hakija osoittaa, että nimen muutostarve liittyy sukupuoli-identiteettiin, uusi nimi saa olla miehen tai naisen nimi, sukupuolineutraali nimi tai näiden sekoitus. Nimenmuutos ei edellytä halutun sukupuolen juridista vahvistamista.

Amnesty Internationalin mukaan Suomen nykyinen lainsäädäntö loukkaa transihmisten ihmisoikeuksia. Jos suomalainen haluaa vahvistaa itselleen muun juridisen sukupuolen kuin mikä hänelle on syntyessä määritetty, hänen on esitettävä pitkiin tutkimuksiin perustuva lääketieteellinen selvitys ja todistus lisääntymiskyvyttömyydestä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi