Kuva: Maija Saari, lähdekuvat: Istock, Iurii Kuzo ja Wikimedia commons (Michelangelon David-patsaan kuva: Jörg Bittner Unna/CC BY 4.0)
”On aika pyhä kokemus, kun lempiartisti astuu lavalle” – Fanittaminen on monimuotoisempaa ja luovempaa kuin koskaan
Fanittaminen haastaa nykyajan tehokkuusajattelua ja toimii vastapainona yksilökeskeiselle suorittamiselle. Vaikka fanittamisesta ei haeta vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, se voi olla hurmoksellista.
Slovenialaisen Joker Out -poikabändin Instagram-tilillä oli talvella 2024 viesti, jossa konserttipaikan ulkopuolella päivystäviä faneja pyydettiin lähtemään kotiin. Fanit olivat ilmestyneet päiviä etukäteen jonottamaan, jotta saisivat paikat eturivistä. Bändi pelkäsi, että he paleltuvat.
Joker Out ponnahti suurempaan tietoisuuteen vuoden 2023 Euroviisuista. Bändin laulaja Bojan Cvjeticanin ja Suomen edustaja Käärijä olivat ystävystyneet viisujen aikana ja tuottivat yhteistä sisältöä toistensa Instagram-tileille. Bändille syntyi intensiivinen fanikunta alle puolessa vuodessa.
Fanittamisessa ei ollut kyse pelkästä musiikista, vaan se laajeni kokonaisvaltaiseksi elämykseksi, jossa opeteltiin slovenian kieltä, piirrettiin fanitaidetta, kirjoitettiin fanifiktiota ja spekuloitiin mahdollisilla yhteiskeikoilla. Se, mitä tapahtui Instagramissa ja viestipalvelu X:ssä, nousi yhtä merkittävään asemaan kuin itse musiikki.
Joker Out on yksi esimerkki fanikulttuurista, joka voi olla hämmentävän monimuotoista ja luovaa. Tutkijatohtori Hanna Reinikaisen mukaan fanittamisessa ei ole kyse vain siitä, että kuuntelisi jotain bändiä tai katsoisi tv-sarjaa.
– Faniuteen liittyy osallistumista, tiedonetsintää ja kulutusta. Lisäksi faniuden kohde herättää suuria tunteita ja fanius on luonteeltaan hyvin sosiaalista.
Reinikainen työskentelee Kuluttajatutkimuskeskuksessa Helsingin yliopistossa ja on tutkinut sosiaalisen median ja vaikuttajien välisiä suhteita. Hänestä fanius on kiinnostavaa, koska se on samaan aikaan arkista ja äärimmäistä.
– Sosiaalisen median vaikuttajat, etenkin Suomessa, taltioivat someen aika arkisia asioita. Samalla heillä on valtavasti seuraajia, jotka katsovat heidän sisältöjään päivittäin, osallistuvat niihin kommentoimalla ja jopa kuluttavat vaikuttajan suosittelemia tuotteita.
Julkisuuden varjopuolia on fanaattisuus, mutta äärimmäisyyksiin sortuu vain pieni osa faneista. Kuva: Maija Saari, lähdekuvat: Istock, Iurii Kuzo ja Wikimedia commons (Michelangelon David-patsaan kuva: Jörg Bittner Unna/CC BY 4.0)
Fanittamiseen liittyy ajatus parasosiaalisista suhteista, eli yksipuolisesta suhteesta henkilöön, jonka tuntee ainoastaan mediasta. Reinikaisen mukaan somevaikuttajan seuraajat voivat kokea, että tuntevat vaikuttajan, koska tietävät hänen elämästään. Yksipuolisen suhteesta tekee se, että somevaikuttajat tiedostavat, että ruudun takana on ihmisiä, mutta eivät tiedä heistä juuri mitään.
Parasosiaalisista kokemuksista on usein hyötyä myös kaupallisesti, koska ne todennäköisesti saavat ihmiset viettämään enemmän aikaa sisältöjen parissa ja siten sosiaalisen median alustoilla. Käärijä ja hänen kaltaisensa kuvaavat lähes päivittäin lyhytvideoita muun muassa Tiktokkiin.
Fanikulttuurista kirjan kirjoittanut Oona Pohjolainen (vas), fanittaja Meri Jaakola ja kreikkalaista Athene-jumalatarta esittävä patsas Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Pohjolainen vertaa nykyjulkkiksia antiikin tarustoon: “Kuten antiikin jumalat, myös julkkikset nähdään rikkaina, täydellisinä ja kaikkivoipina, mutta heistä etsitään myös inhimillisyyttä ja haavoittuvaisuutta.” Kuva: Jussi Helttunen.
Faniuteen heittäytyminen on eskapistista ja vapauttavaa
Kirjailijoiden ja metalcore-bändien faniksi tunnustautuva kulttuurialan ammattilainen Meri Jaakola kokee olevansa aidosti ylpeä bändeistä, jotka saavat palkintoja palkintogaaloissa.
– Kun artisti omistaa voittamansa palkinnon faneilleen, haluan uskoa heitä.
Lisäksi hän naurahtaa, että onhan hän myötävaikuttanut palkinnon saamiseen, koska on käyttänyt paljon aikaa ja rahaa bändiin.
Jaakola kertoo, että suuri osa hänen rahoistaan menee jollain tavalla fanittamiseen.
– En juurikaan matkustele, ellen ole menossa keikalle, hän toteaa.
Fanittaminen on Jaakolan mukaan eskapistista. Sen kautta pääsee pakenemaan ahdistavia arjen asioita.
– Vaikka fanit voivat olla hyvinkin aktiivisia poliittisissa keskusteluissa, faniyhteisöt ovat myös niitä harvoja paikkoja, joissa voi Yhdysvaltojen vaalipäivänä keskustella lempibiisinsä c-osasta eikä tarvitse miettiä mitä maailmassa tapahtuu, Jaakola sanoo.
Vaikka fanittaminen on pakoa arjesta, fanit osaavat olla myös vaativia idoleitaan kohtaan. Koska odotukset ovat korkealla, niiden pettämisestä seuraa voimakkaita vastareaktioita.
– Jos idoli sanoo jotain transfobista tai muuten tyhmää, fanit älähtävät nopeasti. Toisaalta rakkaus on myös sokea ja voi olla vaikea ottaa vastaan sitä, että tärkeä hahmo mokailee, Jaakola toteaa.
Oona Pohjolainen ja Meri Jaakola Helsingin Kampissa. Kuva: Jussi Helttunen.
Kummatkin pitävät Lady Gagasta, jonka uutta levyä mainostetaan Keltainen Jäänsärkijä -levykaupassa. Lady Gagalla on miljoonia faneja ja hän toimii onnistuneesti sosiaalisessa mediassa. Kuva: Jussi Helttunen.
Kirjailija Oona Pohjolaisen mukaan sillä, että fanittaa jotain avoimesti, asettaa itsensä haavoittuvaiseen asemaan. Silloin on herkillä ja reaktiot voivat olla myös sen mukaisia. Pohjolainen on kirjoittanut kirjan Äkkimakea, joka käsittelee julkkiskulttuuria ja sen vaatimuksia.
Vaikka Äkkimakea tuo esiin julkkiskulttuurin nurjia puolia, Pohjolaisen mielestä fanius on ennen kaikkea vastakulttuurista ja voimaannuttavaa.
– Meillä on pitkään ollut vallalla kulttuuri, jossa ei pidä varauksetta innostua ja heittäytyä johonkin mukaan. Mutta heittäytyminen on vapauttavaa.
Pohjolaisen mukaan fanittaminen on kapinointia yhteiskunnan tehokkuusajattelua vastaan.
– Fanius on leikkiä, inspiroivaa ja hauskaa. Se toimii vastapainona yksilökeskeiselle suorittamiselle.
Sukupuoli vaikuttaa siihen, miten fanittamiseen suhtaudutaan
Sosiaalinen media on ollut fanikulttuurien kannalta mullistava. Se on mahdollistanut tiiviiden yhteisöjen muodostumisen yli kansainvälisten rajojen, ja idolit ovat tulleet lähemmäs fanejaan. Fanit voivat seurata idolinsa jokapäiväistä elämää, mutta myös idolit ovat paremmin perillä siitä, millainen fanikunta heillä on.
– Kun faneista tiedetään, heidän odotuksillaan voidaan pelata, Oona Pohjolainen sanoo.
Yksi tapa on esimerkiksi vihjata kahden suositun artistin välillä olevasta parisuhteesta, koska tiedetään, että fanit spekuloivat sellaisella. Se, onko suhdetta oikeasti, ei ole niin olennaista. Pohjalaisen kirjassa päähenkilö päätyy pr-suhteeseen, jonka tarkoitus on vauhdittaa hänen uraansa.
Meri Jaakolakin on pannut merkille, että Äkkimakean kaltaisia pr-suhteita tai niillä vihjailua näkyy esimerkiksi musiikkimaailmassa.
– Bändissä voi esimerkiksi olla kaksi toisilleen läheistä samaa sukupuolta olevaa jäsentä, joiden välisen suhteen laadulla leikitellään. Se lisää bändin kiinnostavuutta ja voi olla harmitonta ja hauskaa, hän sanoo ja jatkaa:
– Joskus kuitenkin fanien liian pitkälle viedyt suhdespekulaatiot ovat johtaneet jopa jäsenten lähtemiseen bändistä ja ystävyyssuhteiden hajoamisiin.
Sukupuoli vaikuttaa siihen, miten fanittamiseen suhtaudutaan. Jaakolan mukaan jalkapalloa fanittava mies saa aika rauhassa osoittaa tunteitaan julkisesti, kun oma lempijoukkue häviää pelin, mutta Taylor Swiftin keikalla itkevästä aikuisesta naisesta ajatellaan herkästi, että hän on hysteerinen.
Myös faniuden kohteet jakavat sukupuolia.
– Metallicaa ja Manchester Unitedia saa fanittaa ilman että se olisi noloa, mutta k-pop tai Taylor Swift mielletään tyttöjen jutuiksi ja sellaisesta ei oikein saisi julkisesti intoilla, Jaakola pohtii.
Meri Jaakola ja Oona Pohjolainen tutkivat Tavastian edustalla Maija Vilkkumaan Instagram-tiliä. Jaakola on menossa Tavastialle Maija Vilkkumaan keikalle. Kuva: Jussi Helttunen.
Tutkijatohtori Hanna Reinikaisen mukaan aikuisten odotetaan olevan pidättyväisiä ja fanitusta saatetaan vanhemmalla iällä nolostella. Samalla nuorten tyttöjen fanituksen kohteita väheksytään, kun taas aikuisille naisille tunteellisuus on ehkä sallitumpaa kuin miehille. Poikkeus tästä on urheilufanius, joka on perinteisesti sallittu miehille.
– Fanittaminen ei tietenkään kokonaan ole sidottu ikään tai sukupuoleen, Reinikainen kuitenkin huomauttaa.
– Bruce Springsteenillä on paljon 50–60-vuotiaita faneja, miehiä ja naisia, jotka kiertävät Pomon keikalta toiselle. Tätä myös ehkä pidetään legitiimimpänä kuin Taylor Swiftin fanitusta. Siinäkin tosin näkyy se sukupuoli.
Voiko fanittamista verrata uskonnon harjoittamiseen?
Faniuden nurjat puolet korostuvat Meri Jaakolan mukaan faniuteen liittyvässä portinvartijuudessa. Eri artistien fanit saattavat ottaa yhteen ja faniryhmät arvostella toisiaan siitä, kuka on oikea fani ja kuka ei. Tämä näkyy esimerkiksi kilpailussa siitä, kuka tietää idolistaan eniten tai kuka on käynyt eniten keikoilla.
Oona Pohjolainen huomauttaa, että myös yhteiskunnalliset keskustelut heijastuvat fanikulttuureihin:
– En ole pelimaailmassa, mutta olen kuullut, että niin sanotun woke-kulttuurin kritisoiminen näkyy joidenkin peliyhteisöjen sisällä. Sateenkaarilippu pelin sisällä näyttäytyy propagandana.
Voiko intensiivinen fanittaminen muuttua fanaattiseksi? Pohjolaisen mukaan kaikkeen inhimilliseen toimintaan liittyy äärimmäisyyttä, mutta todennäköisesti kyse on vain pienestä joukosta faneja, jotka saavat paljon mediahuomiota. Siitä saattaa syntyä kuva, että fanius olisi yleisemminkin fanaattista.
Toki sellaistakin on tapahtunut, että fani on alkanut seurata idoliaan ja ilmestyy ikkunan alle.
– Siinä mennään selkeästi rajan yli. Jotkut alkavat kuvitella, että faniuden kohde on ystävä eikä vain idoli, sanoo Meri Jaakola.
Entä voiko fanittamista verrata uskonnon harjoittamiseen?
Oona Pohjolainen vertaa nykyjulkkiksia antiikin tarustoon.
– Kuten antiikin jumalat, myös julkkikset nähdään rikkaina, täydellisinä ja kaikkivoipina, mutta heistä etsitään myös tarttumispintaa, inhimillisyyttä ja haavoittuvaisuutta. Antiikin myyteissä jumalat sekoilevat, rellestävät ja kolmiodraamailevat keskenään ja ovat samaan aikaan kohotettuja tavan tallaajien elämästä.
Comeback aina antiikin ajoilta: Hyvä yleisö, saanen esitellä, Apollo! Kuva: Maija Saari, lähdekuvat: Istock
Myös Jaakola näkee yhteyksiä uskonnon harjoittamiseen.
– Kyllähän alkukristittyjä voi pitää Jeesuksen faneina. Ja nykyäänkin puhutaan joskus Jeesuksen fanittamisesta.
Uskonnonharjoittamisen erottaa fanittamisesta kuitenkin se, että uskonnoista ja henkisyydestä haetaan vastauksia elämän isoihin kysymyksiin, kuten siihen mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai mikä on elämän tarkoitus. Fanittaminen ei anna tällaisiin vastauksia, eikä niitä yleensä edes etsitä.
– Saatat juoda lempiartistisi suosittelemaa kahvia mutta et kysy, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai et ainakaan odota siihen vastausta, Pohjolainen tiivistää.
Meri Jaakola kuvailee keikalla olemista kuitenkin hurmokselliseksi kokemukseksi.
– Kirkko ja kaupungissa kysytään usein haastateltavilta, mikä heille on pyhää. Harva vastaa, että jumalanpalvelus sunnuntaina, vaan jotain ihan muuta. Kyllä se hetki on aika pyhä kokemus, kun keikan alussa valot menevät pois ja lempiartisti astuu lavalle. Se on yhteenkuuluvuuden hetki artistin ja fanien kanssa. Joku vieras ihminen on siinä vieressä ja te vaan laulatte yhdessä ja katsotte toisianne. Se on ihanaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vampyyrisarjan fanitus voi tarjota jotain samantapaista kuin uskonto
HengellisyysUskontotieteilijä Minja Blom tutki sarjojen True Blood, Vampyyripäiväkirjat ja Buffy vampyyrintappaja fanikeskusteluja. Hän löysi niistä elämää muuttavaa voimaa.
