null Siniristilipun vetäminen tankoon itsenäisyyspäivänä on tänä päivänä itsestäänselvyys – Suomen lipun väritys oli kuitenkin aikoinaan iso kiistan aihe

Siniristilippuun alettiin suhtautua sotien jälkeen suopeasti kaikissa poliittisissa piireissä.

Siniristilippuun alettiin suhtautua sotien jälkeen suopeasti kaikissa poliittisissa piireissä.

Hyvä elämä

Siniristilipun vetäminen tankoon itsenäisyyspäivänä on tänä päivänä itsestäänselvyys – Suomen lipun väritys oli kuitenkin aikoinaan iso kiistan aihe

Suomen kansallissymboliksi ajettiin itsenäistymisvaiheessa myös punakeltaista lippua.

Siniristilipun valintaan liittyi aikoinaan moninaisia vaiheita. Historian tutkija Tuomas Teporan mukaan suomalaismieliset fennomaanit eli vanhasuomalaiset alkoivat ajaa Suomen lipuksi sinivalkoista lippua jo 1850-luvun puolivälissä. Yksi fennomaaneista oli runoilija ja kirjailija Zachris Topelius, joka mainitsi lippuasian muun muassa sadussaan Linnake Suomen puolustus.

– Sinivalkoinen väritys viittasi vesistöihin ja lumeen, mutta se osoitti tuolloin myös lojaalisuutta Venäjän keisarille, sillä sininen ja valkoinen olivat Venäjän laivaston värit, Tepora kertoo.

Kun Venäjä halusi 1800-luvun lopulla yhdenmukaistaa reunamaitaan, Suomessa alkoivat poliittiset ristiriidat.

– Vanhasuomalaiset olivat myöntyväisiä Venäjän aikomuksille siinä, miten suomalaisten saavutetut edut ja suomen kielen asema säilytettäisiin. Perustuslaillisiin kuuluneet nuorsuomalaiset ja ruotsinkieliset olivat kuitenkin eri mieltä, koska he halusivat samastua skandinaavisuuteen eli pohjoismaisuuteen. Suomen lipuksi he kannattivat Suomen vaakunan punakeltaisia värejä.

1900-luvun alun levottomina vuosina suomalainen työväki puolestaan otti omakseen punalipun. Tuolloin puhuttiin lippuanarkiasta. Maan ajauduttua sisällissodan partaalle lipuista tuli todellisia taistelun tunnuksia.

Punakeltainen väritys innosti taiteilijoita

Suomen julistauduttua joulukuussa 1917 itsenäiseksi oli ensisijainen vaihtoehto Suomen viralliseksi valtiolipuksi punakeltainen leijonalippu. Yleiseen käyttöön eli kansallislipuksi oli ehdolla punakeltainen ristilippu, josta oli eri muunnelmia.

– Perustuslaillisten lisäksi myös monet taiteilijat olivat tällä kannalla, koska heistä siniristilippu tuntui tylsältä ja näkymättömältä. Punaista väriä pidettiin näyttävänä ja hyökkäävänä, Tuomas Tepora selvittää.

– Sisällissodan jälkeen vuoden 1918 keväällä konservatiiviset tahot pitivät punaväriä verisenä pilkkana. Myös nuorsuomalaiset alkoivat kannattaa sinivalkoista väritystä, koska punainen väri tuntui heistä nyt jotenkin epäsuomalaiselta. Ruotsinkielisiä taas punainen väri ei häirinnyt. Siispä siniristilippuun päädyttiin eräänlaisena kompromissina vielä saman vuoden toukokuussa.

Siniristilippu symboloi Suomen luonnon ja pohjoismaisuuden ohella kristillisyyttä.

Taiteilijoiden Eero Snellmanin ja Bruno Tuukkasen suunnittelema siniristilippu jakoi kansaa, mutta se alettiin hyväksyä 1930-luvun lopussa paremmin myös työväentaloilla. Taustalla oli osaltaan lippuasetus, jonka mukaan poliittisissa tilaisuuksissa piti käyttää siniristi­lippua.

Sotien jälkeen suhtautuminen siniristilippuun muuttui suopeaksi kaikissa poliittisissa piireissä. Siitä oli tullut koko kansan lippu.

Lipun häpäisy on Suomessa rikos

Siniristilippu symboloi Suomen luonnon ja pohjoismaisuuden ohella kristillisyyttä.

– Kirkolla oli tuolloin enemmän valtaa ihmisten elämässä, ja joku saattoi nähdä siniristilipussa jopa enkelinäkyjä. Lippu symboloi samalla tietynlaista viattomuutta ja väkivallattomuutta, Tuomas Tepora kertoo.

Hänen mukaansa Suomen lippuun suhtaudutaan vähän kuin pyhäinjäännökseen. Siihen liittyy myös eräänlaista magiikkaa.

– Lippu ei saa osua tankoon nostet­taessa eikä sieltä pois otettaessa maahan. Vanha ja kulunut lippu puolestaan pitää hävittää polttamalla. Sitä ei voi laittaa esimerkiksi sekajätteisiin.

– Sääntöihin kuuluu myös, että kuolemantapauksen sattuessa lippu nostetaan ensin korkealle ennen kuin se lasketaan puolitankoon.

Suomessa lipun häpäisy on rangaistava rikos. Toisin on vaikkapa Yhdysvalloissa, jossa lippu on osa ilmaisun vapautta.

– Meillä lipun häpäisyä voi olla sen polttaminen mielenosoituksessa tai sen käyttäminen rasistisiksi tulkittavissa tilanteissa, Tepora ­sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.