Tikkurilan kirkko täytti juuri vuoden. Yksivuotias on myös Tiitus, joka kävi äitinsä Pinja Skrikon kanssa lapsille ja vanhemmille tarkoitetussa Pienten paikassa Tikkurilan kirkolla.
Yksivuotias Tikkurilan kirkko on ylittänyt monien odotukset – kirkosta on tullut matalan kynnyksen kohtaamispaikka eri-ikäisille vantaalaisille
Tavallisena arkipäivänä Tikkurilan kirkolla esimerkiksi kerhoillaan, saadaan vertaistukea, tavataan tuttuja, kahvitellaan, nautitaan musiikista ja tehdään töitä.
Kirkon ovi tuntuu avatessa vähän raskaalta, mutta sen takaa avautuu valoisa aula. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy vahtimestarien työpisteeseen, paikkaan, jossa parhaiten tiedetään, mitä kirkolla milloinkin tapahtuu. Tänään siinä ovat vahtimestari Anne Huovila ja työharjoittelussa oleva Olli Laaksonen. Kuinka juuri vuoden täyttänyt kirkko toimii?
– Paljon on asioita, joita on pitänyt vuoden aikana hioa, mutta nyt alamme jo tottua tähän uuteen paikkaan. Keskimäärin menee oikein hyvin, Anne Huovila sanoo.
Vahtimestarit opastavat ihmisiä oikeaan paikkaan ja palvelevat monenlaisissa asioissa. Tuttujen kasvojen kanssa vaihdetaan myös kuulumisia.
Anne Huovila ja Olli Laaksonen olivat työvuorossa vahtimestarien työpisteellä.
Kirkon ovet ovat avautuneet jo kello 7.30, ja ne sulkeutuvat iltayhdeksältä. Näin päiväsaikaan kirkolla voi kohdata myös päivystävän papin. Vuorossa oleva pappi Sanna Heikurinen sanoo olevansa ”äärimmäisen ihastunut” kirkkoon.
– Paljon tätä on ihasteltu ja hämmästelty. Moni sanoo, että ei vaikuta perinteiseltä kirkolta.
Heikurisen mukaan kommentti on positiivinen. Se tarkoittaa suurin piirtein sitä, että kirkolle on helppo tulla ja siellä voi tehdä paljon muutakin kuin osallistua jumalanpalvelukseen.
Tikkurilan kirkolla on arkipäivisin paikalla päivystävä pappi. Sanna Heikurinen kertoi, että monet kävijät ihastelevat uutta kirkkoa.
Rakkaus, Rauha, Voima, Varjelus. Eri tiloilla on hienot nimet. Toivo-tilassa päiväkerholaiset syövät eväitä. Mitä he ajattelevat uudesta kirkosta?
Ensin kukaan ei sano mitään, mutta sitten yksi lapsista nostaa peukun ylös. Pian nousee toinen peukku, kolmas, neljäs… Hyvältä vaikuttaa!
Lastenohjaaja Sari Kamppi kertoo, että tämä ryhmä kokoontuu kahdesti viikossa. Tänään on muun muassa laulettu ja leikitty norsun piilotusta. Se ei sentään ole oikean norsun kokoinen norsu, vaan sellainen, jolle löytyy kerhotilasta monta piiloa.
Päiväkerholaiset nostavat peukun pystyyn hyväksynnän merkiksi. Taustalla lastenohjaaja Sari Kamppi.
Lauran Kaffilan työntekijä Aaiat Dawdi esittelee Yhteisvastuu-leivosta, jossa on valkosuklaata ja vadelmaa.
Usko, Toivo, Rakkaus… Tikkurilan kirkon eri tiloilla on kauniit nimet.
Kirkkoherra Janne Silvast pistäytyi kahvilassa hakemassa evästä.
Matka jatkuu kirkon kahvilaan. Lauran Kaffilan yrittäjän Laura Kuusiston mukaan ensimmäinen vuosi kirkolla on mennyt ihan hyvin, vaikka pandemiatilanteen vuoksi kirkolla on ollut hiljaisempaa kuin muuten olisi voinut olla. Asiakkaina on ihmisiä laidasta laitaan: aamupalan syöjiä, lounastajia, kahvittelijoita, vauvoja, vanhuksia ja kaikkia siltä väliltä.
– Tästä on tullut koko kansan kirkko ja kaikkien kahvila, Kuusisto sanoo.
Entä mitä ovat kahvilan hittituotteet?
– Pullaa ja juustokakkua menee paljon, samoin vohveleita ja ketogeenisiä tuotteita. Nyt helmikuussa on ostettu myös Yhteisvastuu-leivoksia, joissa on vadelmaa ja valkosuklaata. Jokaisesta leivoksesta menee 70 senttiä Yhteisvastuulle, Kuusisto kertoo.
Kahvilasta evästä saapuu hakemaan myös Tikkurilan seurakunnan kirkkoherra Janne Silvast.
– Kirkko on ylittänyt odotukset, hän summaa.
Vahtimestari Anne Huovila säätää kirkkosalin valaistusta tabletilta.
Kanttori Samppa Laakso soitti puolenpäivän minikonsertissa barokkimusiikkia.
Vahtimestari Anne Huovila seisoo kirkkosalissa tabletti kädessään ja säätää valaistusta. Se hoituu modernissa kirkossa näin. Alkamassa on lyhyt päiväkonsertti, jossa kanttori Samppa Laakso soittaa urkuja. Tänään kuullaan vain yksi kappale, barokkisäveltäjä Georg Muffatin Passacaglia, mutta se kestääkin 18 minuuttia.
– Olemme olleet erittäin tyytyväisiä urkuihin. Soitin on vastannut odotuksia ja ylittänytkin ne. Kirkkotila puolestaan sopii monenlaiseen musiikkiin, Samppa Laakso sanoo.
Kirstiksi esittäytyvä seurakuntalainen jää konsertin jälkeen kirkon kahvilaan. Hän on tarkkakorvainen kuorolainen ja kiinnittää huomiota akustiikkaan.
– Jos istuu kirkkotilan parvella, esiintyjän puhe saattaa hieman puuroutua.
Ekavauvakerhossa tuoreet vanhemmat jakavat kokemuksiaan ja ajatuksiaan.
Julia Sundvik viettii iltapäivää junnuolkkarilaisten kanssa. Päivän ohjelmassa oli leipomista.
Kahvilan takaa löytyy Pienten paikka, jonne voi tulla lasten kanssa viettämään aikaa, syömään eväitä, leikkimään tai vaikka vaihtamaan lapsen vaipan ihan omassa wc-tilassa.
Paikalla on kaksi kirkon ikätoveria: Tiitus äitinsä Pinja Skrikon kanssa ja Elle äitinsä Jenni Veneen kanssa.
Helsingin puolella asuva Vene on paikalla ensimmäistä kertaa, mutta vantaalainen Skriko on käynyt kirkolla pari kertaa ennenkin.
Kirkon kakkoskerroksessa on lisää pieniä vanhempineen. Ekavauvaryhmässä puhutaan tänään äitiydestä.
Kirkon kupeessa, Vehkapolun puolella Junnuolkkarissa, iltapäivää viettävät alakoululaiset. Tänään he tekevät varhaisnuorisotyönohjaaja Julia Sundvikin kanssa mutakakkua.
Kirkko on kouluikäisten mielestä sisältä hieno, mutta pari lasta miettii keskenään, tunnistaako sitä kirkoksi ulkoapäin.
– Onhan siinä risti. Siitä tunnistaa, yksi junnuolkkarilainen toteaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vantaalta löytyy maailmankuulujen arkkitehtien teoksia ja salattuja helmiä – ”Ei ole yllätys, että kirkkoja on joukossa monta”, sanoo kotiseutuneuvos Jukka Hako
AjankohtaistaUusi kirja kaivaa esiin Vantaan tuntemattoman puolen: arkkitehtuurin kaupungin.
