Eläintenkonservaattori Netta Lempiäinen täyttää luonnosta kuolleina löytyneitä tai laillisesti metsästettyjä eläimiä. Kuvassa eläinkonservaattorilla on työn alla ukkometso. Takana näkyy valkohäntäpeuran hartiatäyttö.
”Mietin usein, kuinka vahvoja eläimet ovatkaan” – Eläimiä työkseen täyttävä Netta Lempiäinen tietää, että elämä luonnossa on usein raakaa
Eläinkonservaattorin työssä yhdistyvät tiede ja luovuus. Työ kuolleiden eläinten parissa on muuttanut Netta Lempiäisen suhtautumisen kuolemaan käytännönläheiseksi.
1. Netta Lempiäinen, miten päädyit täyttämään työksesi eläimiä?
– Eläimet ovat aina kiehtoneet minua, ja olen opiskellut Helsingin yliopistossa biologiaa. Kun valmistuin maisteriksi, Luonnontieteellinen museo sattui juuri hakemaan oppilaita eläinkonservaattorin oppisopimuskoulutukseen. Opintojen jälkeen jäin töihin museoon ja työskentelin siellä eri tehtävissä noin kahdeksan vuoden ajan. Nyt olen ollut yrittäjänä kolmisen vuotta.
– Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä kuten piirtämisestä, maalaamisesta ja askartelemisesta. Eläinten täyttämisessä visuaalinen hahmotuskyky on tärkeää, jotta voi muovailla eläimen muodot niin, että se näyttää aidolta. Pidän työstäni, koska siinä voi yhdistää biologiaa ja luovaa taiteellisuutta.
2. Millaisia eläimiä täytät?
– Täytän laillisesti metsästettyjä tai kuolleina löydettyjä lintuja ja nisäkkäitä. Olen täyttänyt kaiken kokoisia eläimiä päästäisestä hirveen ja hippiäisestä merikotkaan. Museossa työskennellessäni olen päässyt täyttämään myös rauhoitettuja eläimiä, kuten pöllöjä ja eläintarhasta tuotuja kissaeläimiä.
– Lemmikkieläimistä teen omistajille kallomuistoja, eli puhdistan eläimen kallon. En täytä lemmikkejä, koska ne ovat persoonallisia yksilöitä. Pystyn kyllä täyttämään koiran niin, että siitä tulee vain koira, mutta en pysty toistamaan koiran persoonallisia mikroilmeitä niin tarkkaan, että voisin olla työhön täysin tyytyväinen. Juuri mikroilmeistä ihminen tunnistaa oman lemmikkinsä. Näätä sen sijaan on näätä, eikä asiakas tunne sen persoonallisia ilmeitä.
3. Miksi koet eläinten konservoinnin merkityksellisenä?
– Konservointi tarkoittaa sitä, että eläimet ja niiden luut käsitellään sellaiseen muotoon, että ne kestävät aikaa. Osa työn merkityksellisyydestä tulee siitä, että saan olla mukana tieteen tekemisessä. Teen konservointia ja muuta tieteellistä työtä eri museoille ja luontokeskuksille. Täyttämiäni eläimiä on esimerkiksi Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä, Villa Elfvikissä Espoossa ja Luontokeskus Haltiassa Nuuksiossa.
– Työni on myös asiakaspalvelutyötä. Minulle on tärkeää, että asiakas on tyytyväinen työhöni ja palaa uudestaan. Merkityksellisyyttä työhön tuo myös se, että pääsen luomaan ja tekemään käsillä.
Eläinkonservaattori Netta Lempiäinen tekee myös kallomuistoja eli puhdistaa eläinten pääkalloja. Kuvassa hänellä on kädessään metsäkauriin ja ketun kallot.
4. Olet työssäsi paljon tekemisissä kuoleman kanssa. Millainen suhde sinulla on kuolemaan?
– Suhteeni kuolemaan on aika käytännöllinen. Olen nähnyt työssäni paljon luonnossa kuolleita eläimiä eikä minulla ole illuusioita siitä, millaista luonnonvarainen elämä on. Monet täytettäväksi saapuneet eläimet ovat joutuneet kokemaan rankkoja asioita ennen kuolemaansa. Eläimillä saattaa olla parantuneita haavoja tai katkenneita luita, jotka ovat luutuneet itsestään. Aika moni eläin on kuollut nälkään. Mietin usein, kuinka vahvoja eläimet ovatkaan. Olen nähnyt, että elämä luonnossa on usein raakaa.
– Oman lemmikin kuolema herättää tietenkin erilaisia tunteita, koska siihen minulla on tunneside.
5. Mikä sinulle on pyhää?
– Luonto on minulle pyhää, koska me kaikki olemme osa tätä kaikkeutta. Minulla on maanläheinen suhde luontoon ja luonnon kiertokulkuun. Luonto on myös tärkeä rentoutumispaikka.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Oravasta on tullut kaupunkien villieläin – Tikkurilan nimi on muisto ajasta, jolloin sen nahka oli käypää valuuttaa
Hyvä elämäOrava on kotiutunut pääkaupunkiseudulle vanhojen havumetsien vähentyessä.
